Musta laatikko 18

Viime viikolla Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä vieraili Musta laatikko, tällä kertaa järjestysnumerolla 18. Kyseessä on konsepti, jossa Helsingin Sanomien toimittajat ja kuvaajat kertovat aiheista, joita he ovat työstäneet pitemmän aikaa, mutta joista artikkelit ovat vasta tulossa. Esityksiä elävöitetään kuvin ja videoin. Illan juonsi toimittaja Jaakko Lyytinen. Esitys oli kiinnostanut yleisöä hyvin, sillä tupa oli täysi.

Ensimmäisena kuulimme Petja Pellin kertovan Euroopan tärkeimmästä eläimestä. Ja ei, se tärkein eläin ei todellakaan ole ihminen! Puhe oli luontokadosta ja siitä, miten ihminen muokkaa sekä omaa ympäristöään että eläimiä, niiden olemusta ja elinympäristöä. Pelli kertoi projektista, jossa jo sukupuuttoon tapettu laji tuodaan jalostuksen keinoin takaisin henkiin.

Toisen puheenvuoron otsikko oli Hittejä pukkaa. Ilkka Mattila, Helsingin Sanomien pop-musiikkiin erikoistunut kulttuuritoimittaja kertoi siitä, miten hittien tekeminen ei nykyään välttämättä vaadi ollenkaan soittotaitoa, ennemmin tietokoneenkäyttötaitoa. Mattilalla oli yllätysvieraana mukana Maija Vilkkumaa, joka on toki soittotaitoinen, mutta on myös opetellut käyttämään sävellysohjelmaa. Illan kuluessa Vilkkumaa demonstroi uuden kappaleen tekemistä. Yleisökin pääsi osallistumaan ehdottamalla ideoita kappaleen sanoitukseen. Myöhemmin illalla kuulimme valmiin pätkän Vilkkumaan tekemää kappaletta!

Johanna Erjonsalo oli kolmas puhuja. Hän kertoi 12-vuotiaasta Joel Pohjolasta, joka haluaa olla F1-tähti. Pohjolan perhe panostaa täysillä pojan haaveeseen, vaikka se nieleenkin valtavasti sekä rahaa että aikaa. Tähän mennessä Pohjolalla on jo lupaava ura karting-kuskina.

Neljäs aihe käsitteli jälleen ihmiskunnan luontosuhdetta. Sara Vainio kertoi Ecuadorin sademetsässä asuvasta ilmastoaktivistista Helena Gualingasta, joka on asunut ja opiskellut myös Suomessa, sillä hänen isänsä on suomalainen. Maailmalla Helena Gualinga alkaa olla jo tunnettu vaikka Suomessa hänestä ei juuri ole kuultu. Vainion esitys sisälsi myös mielenkiintoisen matkakertomuksen vierailusta sademetsässä, kylässä, johon ei pääse ilman kutsua ja johon ei mene tietä vaan sinne kuljetaan veneellä.

Käsiohjelman kertomaa.

Viidennessä esityksessä puheenvuoron sai Jussi Niemeläinen, joka on työskennellyt Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtajana. Hän kertoi Minskissä Valko-Venäjällä kesällä 2020 tapahtuneesta kansannoususta, jossa muutaman kerrostalon yhteinen piha sai näkyvän roolin Muutoksen aukiona. Esitys sisälsi näkökulmia sekä hallinnon että yksittäisen kansalaisen tasolta ja valotti hyvin sitä, millaisissa käsissä Valko-Venäjän hallinta on.

Kuudes esitys toi esiin yliopisto-opiskelijoiden näkökulmaa, kun Helsingin Sanomien yliopistokirjeenvaihtaja Valtteri Parikka käsitteli monia opiskelijoita vaivaavaa prokrastinaatiota. Voisi sanoa, että kyse on jonkun asian suorittamisen viivyttelystä tai jopa välttelystä, mutta termi sisältää enemmänkin. Eikä tämä suinkaan ole vain opiskelijoiden asia. Parikalla oli vieraanaan kolme opiskelijaa, jotka kertoivat lyhyesti omia kokemuksiaan aiheesta. Lisäksi Parikka puhui asiantuntijoiden näkemyksistä ilmiöstä ja sen syistä.

Tiina Rajamäki puhui seitsemäntenä otsikolla Sysmän salaisuus. Sysmällä ei ole mitään synkkää salaisuutta - vaan päinvastoin. Siellä ihmiset ovat usein pitkäikäisiä ja heidän yhteiskunnallinen asemansa on aktiivisempi kuin monessa muussa paikassa. Esitykseen sisältyi videoituja puheenvuoroja, jossa sysmäläiset ikäihmiset kertoivat pitkän iän ja hyvän elämän salaisuutensa; usein ne liittyivät toimiviin ihmissuhteisiin ja mielekkääseen tekemiseen. Joukko jutun tekemiseen osallistuneita sysmäläisiä oli myös kaupunginteatterin katsomossa tässä Mustan laatikon esityksessä.

Illan viimeinen puhuja Oona Laine on koteihin ja asumiseen erikoistunut toimittaja. Hän puhui suomalaisten kotihäpeästä; miten moni häpeää kotiaan ja häpeää sitä, että häpeää. Laine kertoi myös toisenlaisesta esimerkistä, naisesta jonka koti on hyvä sellaisena kuin on - sekaisenakin. Lopuksi Laine avasi meille katsojille oman kotinsa kaapit videoesityksenä.

Täysi katsomollinen yleisöä seurasi illan puheenvuoroja kiinnostuneena antaen innokkaat aplodit jokaiselle puhujalle sekä pitkät loppukiitokset.

Esiintyjäkaarti loppukiitoksissa.

Musta laatikko 19 tulee Jyväskylän kaupunginteatteriin huhtikuun lopussa 2023. Liput ovat myynnissä ja niitä on mennyt jo melko paljon, mutta vielä kuitenkin mahtuu hyvin. Kannattaa kuitenkin olla ripeä, jos ajankohtaiset aiheet syvällisesti ja elävästi esitettynä kiinnostavat! Jokainen Musta laatikko on tietysti erilainen.

Kaikki vierailut - samoin kuin talon omat esitykset - kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suruttomat (ensi-ilta)

Tukkijoella (UIT)

Hiirenloukku