Eturivin kuningattaren blogi

Edellisessä Diivat-jutussani (linkki) kerroin Diivojen harjoituksesta, jota olin seuraamassa. Nyt on vuorossa läpimeno, ja on mielenkiintoista nähdä, miten nuo aiemmin hiotut kohtaukset istuvat kokonaisuuteen ja miltä ne nyt näyttävät. Kyseessä on 2. valmistava harjoitus, ja ensi-iltaan on aikaa hieman vajaat kaksi viikkoa. Esitys mennään kokonaisuudessaan läpi, ohjaaja Ola Tuominen ei keskeytä etenemistä kertaakaan. Muutaman kerran tarvitaan vähäsen kuiskaajan apua, mutta kaiken kaikkiaan teksti on hyvin hallussa. Harjoituksessa pidetään tauko siinä missä näytelmässä on väliaika - kuten Ola kuuluttaa ammattimaisella spiikkeriäänellään. Esityksen jälkeen ohjaaja ja näyttelijät juttelevat hetken, mutta Ola sanoo antavansa varsinaisen palautteen vasta seuraavana päivänä, että asioita voidaan sitten ryhtyä työstämään saman tien. Viimeksi harjoituksissa ollessani lavastus oli vielä keskeneräinen ja näyttelijät olivat omissa vaatteissaan. Kontrasti tähän kertaan on vahva! Lavastus on k

Aina vaan teatteri yllättää iloisesti! Lähdin Mimmi Mou Mirmajasta -näytelmän harkkoihin vähän sillä mielellä, että aina on kiinnostavaa nähdä mitä tapahtuu, saada maistiainen uudesta produktiosta, mutta ei tämä lastennäytelmä nyt näytelmänä välttämättä ihan kaikista eniten minun juttuni ole. Totesin kuitenkin, että kyllä tähänkin imeytyy ihan oikeasti mukaan! Erityisesti esillepano on hyvin omalaatuinen ja kiehtova, ja tarinakin kiinnostaa aidosti. Anne-Mari Alaspää ja Anna-Leena Järvi. Näytelmän ohjaa teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen - tämä on hänen ensimmäinen ohjauksensa tässä talossa. Rooleissa nähdään Anne-Mari Alaspää, Piia Mannisenmäki ja Anna-Leena Järvi. Toukokuussa harjoituksia on aloiteltu viikon verran, ja syksyllä harjoitukset käynnistyivät 19. syyskuuta. Näytelmän ensiaamu on tiistaina 1.11., eli ollessani harkoissa mukana enskariin on vielä kolmisen viikkoa aikaa. Näytelmän suositusikä on viisivuotiaasta ylöspäin. Kysyn Hilkalta, mikä kaikki ikärajaan vaikuttaa

Rok rok! Tällä kertaa blogissa irtaudutaankin Jyväskylän tutusta "kotiteatterista" ja matkataan maailmalle, aina Turkuun saakka. Pääsin parisuhdemiehen kanssa todistamaan Rock of Ages -kasarimusikaalin ensi-iltaa Turun kaupunginteatterin vieraina - kiitos turkulaisille kun otitte meidät iloisesti vastaan! Mikael Saari (Drew Boley), Veeti Kallio (Stacee Jaxx) ja Anna Victoria Eriksson (Sherrie Christian). Kuva: Otto-Ville Väätäinen ja Sami Sihvonen Näytelmä alkaa kuin rockkonsertti konsanaan; bändi marssii lavalle rokkikukkojen elkein. Aki Louhela Lonny Barnettin roolissa avaa show'n, ja sitten menoksi. Mikko Koukin ohjauksessa on jatkuvasti energiaa, suvanteita ei ole, joskin toki vaihtelua muuten - kuten asiaan kuuluu. Tapahtumat rullaavat eteenpäin sujuvasti, paino on viihtymisessä ja rockin ilossa. Tällainen musikaali tarvitsee riittävän karismaattiset esiintyjät, jotka eivät pelkää heittäytyä ja ottaa yleisönsä. Aivan erityisesti pidin Aki Louhelan Lonny Bar

Nyt lopultakin tekstiä näytelmästä Avoin liitto! Kävin katsomassa tämän keväällä 2015, eli paljon ennen kuningatar-pestini alkua. Kun sitten Eturivin kunkku -kisa käytiin ja onnekseni kuningattareksi pääsin, alkoi jutunaiheita olla pian tulvimalla. Keväällä 2016 tuntui, että tokihan näytelmän uudelleen katsoisi, mutta aihetulva senkun yltyi - ja ajattelin, että ei sitten ihan keväällä ole enää niin mieltä tätä esitellä jos esityksetkin loppuvat pian. Mutta koska Avoin liitto senkun porskuttaa edelleen tässä syyskaudella - yleisön pyynnöstä - niin ilo tämä oli uudelleen nähdä ja ilo tästä on kirjoittaa! Avoin liitto on Dario Fon ja hänen vaimonsa Franca Ramen kirjoittama musta komedia. Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tekstissä on pariskunnan omia/yhteisiä kokemuksia... Meno on aika railakasta! Avoin liitto kertoo avioparista, joka päättää "avata sänkynsä" myös muille - sivusuhteet ovat siis sallittuja. Varsinaisesti tahto tähän ei ole kuitenkaan yhteinen,

Tällä kertaa pääsinkin taas uuden aiheen äärelle, eli Diivat-komedian harjoituksiin sekä jututtamaan ohjaaja Ola Tuomista. Mennessäni en tiennyt, mitä tuleman pitää - eli missä vaiheessa harkoissa ollaan menossa ja mitä kohtaa nyt työstetään. Ola kertoo, että Diivat-näytelmän prosessia käynnisteltiin toukokuussa muutamin harjoituksin, joissa tehtiin yleisraapaisu tekstin maisemasta. Harjoitukset alkoivat toden teolla syyskuun 19., ja ensi-ilta on 4. marraskuuta. Harjoitukset Tekstiin en ollut ehtinyt tutustua ennen harkkoja, vaikka sitten plarin kouraani sainkin. Kuulin, että harjoiteltavana on toinen kohtaus. Harjoituksissa oli mukana koko näytelmän näyttelijäkaarti eli Antti Niskanen, Joni Leponiemi, Anneli Karppinen, Hannu Lintukoski, Saara Jokiaho, Maija Andersson, Hannu Hiltunen ja Miikka Tuominen - sekä tietysti ohjaaja Ola Tuominen. (Ja jos joku miettii niin ei, en kyllä tiedä, ovatko Tuomiset sukua keskenään.) Lisäksi paikalla ovat kuiskaaja, järjestäjä, valo- ja ään

Olen aiemmin kirjoittanut useammankin jutun Nummibodareista (linkki) , kun pääsin keväällä seuraamaan näytelmän harjoituksia ja lopulta ennakkoa. Nyt syksyllä Nummibodarit jatkaa ohjelmistossa, ja tokihan halusin nähdä sen uudelleen! Näytelmän roolituksessakin on muutos; Jaakon ja Antreaksen rooleja esittää nyt syksyllä Miikka Tuominen, kun niitä ennen teki Joni Leponiemi. Muutos johtuu siitä, että Avoin liitto -näytelmää päätettiin jatkaa vielä tälle syyskaudelle, ja sitä esitetään Nummibodareitten vastakappaleena pienellä näyttämöllä - ja Joni on siinä 50% näyttelijöistä. Vaikka taitava mies onkin, Joni ei pysty kahdentumaan, joten Miikka sai nämä roolit Nummibodareista. Miikka onkin päässyt hienosti sisään Nummibodareitten maailmaan. Teksti sopii hänelle, ja etenkin Jaakon rooliin on tullut ihan uudenlaista latausta, mikä vaikuttaisi sopivasti hämmentävän erästä toistakin roolihahmoa - vastaavaa kaipuunpilkahdusta ei keväällä näiden hahmojen välillä vielä ollut, ainakaan silloin

Edellisessä Ansa-musikaalia käsitelleessä tekstissäni ruodin ensimmäistä ennakkonäytöstä (linkki) . Nyt ehdin lopulta katsomaan varsinaista valmista esitystä - kolmisen viikkoa ensi-illan jälkeen. Esitys oli tuttu ja sama, ja sitten ei kuitenkaan; viime kerran pienet keskeneräisyydet olivat hioutuneet, ja esitys oli eheytynyt, "kokonaistunut" jos niin voi sanoa. Osa roolitöistä oli ihan ennallaan, ne olivat jo aiemminkin valmiita. Esimerkiksi muutokseen, joka päähenkilö Ansassa (Tarja Matilainen) tapahtuu tarinan kuluessa, oli tullut lisää fyysistä eloisuutta, mutta samalla hienovarainen herkkyys oli säilynyt. Tuulikin (Saara Jokiaho) ennestäänkin hienoon sooloon Onni ja muita tekosyitä oli tullut vielä hiven lisää raakaa kaunistelemattomuutta - koskettava hetki, kun nainen huutaa epätoivoaan. Patukkatehtaan naiset - samanlaisiksi puetut, jokainen oma täysi yksilönsä. Kuva: Jiri Halttunen Ansan tiimoilta on ollut paljon puhetta siitä, että laulujen sanoista ei aina oi