Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Ellan ja kavereiden ystäväkirja

Kuva
Miten Ella ja Paterock -näytelmän lapset vastailivat "ystäväkirjakysymyksiin"? Entä millaisin kuvin he itse esittäytyvät? Kas näin: Nimeni: Ella Ikäni: 8v Harrastukseni: Sirkuskoulu Lempiruokani: Spagetti Lempiaineeni koulussa: Äidinkieli Henkilö jota ihailen: Sanna Marin Asia jota ihmettelen: Missä laivat ovat talvisin? Asia josta en pidä: Riiteleminen Kaikkein eniten maailmassa tykkään: Meidän luokasta Minusta tulee isona: Pääministeri Tiina (Hegy Tuusvuori) ja Ella (Saara Jokiaho). Kuva: työryhmä Nimeni: Tiina Ikäni: 8v Harrastukseni: Ratsastus Lempiruokani: Makaronilaatikko Lempiaineeni koulussa: Kuvaamataito Henkilö jota ihailen: Elviira Asia jota ihmettelen: Miksi muurahaisilla on monta jalkaa? Asia josta en pidä: Valehteleminen Kaikkein eniten maailmassa tykkään: Äidistä Minusta tulee isona: Hammaslääkäri Pate (Markus Virtanen) ja Tiina (Hegy Tuusvuori). Kuva: työryhmä Nimeni: Pate Ikäni: 8vee! Harrastukseni: jalkapallo ja musii

Tavat ja toiveet - Jane Austenin matkassa (ensi-ilta)

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä koettiin viime lauantaina Tavat ja toiveet - Jane Austenin matkassa -näytelmän ensi-ilta, joka oli samalla Pohjoismaiden kantaesitys. Britanniassa näytelmää on esitetty nimellä The Watsons ja se on saanut siellä suurta suosiota. Tekstin on kirjoittahut Laura Wade, pohjautuen Jane Austenin keskenjääneeseen teokseen, ja sen on suomentanut Aino Piirola. Tämän produktion on ohjannut Johanna Freundlich. Vasemmalta Anneli Karppinen (Mary Watson), Saara Jokiaho (Margaret Watson), Maija Andersson (Emma Watson) ja Piia Mannisenmäki (Elizabeth Watson). Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Näytelmä alkaa hyvin perinteissä 1800-luvun epookkitunnelmissa. Tosin esimerkiksi lordi Osbornen (Markus Virtanen) karrikoidussa esiintymisessä tai uljaiden upseerien (Asko Vaarala, Panu Ilén ja Ville Lähteenmäki) vähemmän perinteisissä "ratsuissa" näkyy jo alusta asti merkkejä siitä, että ihan perinteikkäässä ilmaisussa ei pysytä. Henkilöt esitellään

Chicago-musikaalikonsertti / Gradia

Kuva
Kävin katsomassa Chicago-musikaalikonsertin Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näytämöllä. Chicago-musikaali on minulle vuosien takaa tuttu elokuvana ja jokunen vuosi sitten Lahden kaupunginteatterin lavalla nähtynä. Olen aina tykännyt Chicagon musiikista, joten tämä konsertti kiinnosti jo ennakkoon kovasti. Mukana olivat mm. suuret suosikkini Cell Block Tango sekä All That Jazz. Kuva: Eveliina Harjuhahto Gradian muusikon koulutuksen opiskelijoita oli suuri joukko esiintymässä niin tanssien ja laulaen kuin soittamassakin. Laulua ja bändiä on ohjannut Tuija Kiviranta, bändiä myös Outi Jussila ja koreografiaa Noora Kolanen. Numerot vaihtelevat sooloista ison porukan joukkonumeroihin. Eri esiintyjien välillä näkyi toki erilaista energiaa, läsnäoloa ja koreografiasta taitoa, mutta kaikkiaan esitys oli oikein viihdyttävä. Bändi soitti taitavasti - minulle erityisesti mieleen jäivät lyömäsoittimet, joita soitti Oscar El Husseini. Laulaminen tuntui olevan hyvin hallussa, joskin har

Kohtauksia eräästä avioliitosta (ensi-ilta)

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä sai torstaina 6. helmikuuta ensi-iltansa näytelmä Kohtauksia eräästä avioliitosta. Näytelmän on kirjoittanut Ingmar Bergman, suomentanut ja sovittanut Pasi Lampela ja ohjannut Hilkka-Liisa Iivanainen. Rooleissa nähdään Hegy Tuusvuori Mariannena ja Henri Halkola Johanina. Henri Halkola (Johan) ja Hegy Tuusvuori (Marianne). Kuva: Jiri Halttunen Alkuperäinen teksti on liki 50 vuotta vanha, mutta yhtä aikaa ikiaikainen ja tiukasti tässä päivässä kiinni - etenkin tällaisena toteutuksena. Näytelmä on hyvin täynnä tunnetta, kuten aiheesta sopii olettaakin Johanin ja Mariannen ravistellessa parisuhdettaan, halujaan, toiveitaan, pelkojaan, kumppanuutta, vapautta... Elämän suurissa käänteissä tulee helposti satuttaneeksi niin itseään kuin muita, ja lopputulos voi olla hyvinkin erilainen kuin luulisi. Hahmoja esiteltäessä tulee esiin ensimmäinen herkullinen stereotypia siitä, miten mies kuvaa oman itsensä itsenään, nainen suhteessa muihin

Vielä kerran kummittelua

Kuva
Kävin hiljattain vielä kertaalleen katsomassa Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalin. Tällä kertaa halusin erityisesti nähdä Johanna Isokosken Christinen roolissa - vaikka tottakai musikaalin kokonaisuus on aina enemmän kuin upeiden osiensa summa. Kyseisessä roolissahan vuorottelevat Johanna Isokoski ja Saara Jokiaho - molemmat ihailtavan taitavia esiintyjiä. Johannan näin viimeksi ennakkonäytöksessä. Riku Pelo (Erik) ja Johanna Isokoski (Christine). Kuva: Jiri Halttunen Johanna on ehtinyt urallaan olla monessa mukana - mm. Suomen Kansallisoopperassa, Åbo Svenska Teaterissa, Vaasan kaupunginteatterissa, Ilmajoen musiikkijuhlilla sekä eri orkestereiden solistina. Hän on tietenkin esiintyjänä paljon kokeneempi kuin roolihahmonsa Christine, mutta tavoittaa kuitenkin hyvin vasta uransa ensiaskelia hapuilevan roolihahmonsa sekä tämän kasvun. Johannan kaikkein vahvin laji roolissaan on tietysti laulaminen. Ääni soljuu tarpeen mukaan herkkänä, vahvana, lempeänä... Aina kauni