Berliinin taivaan alla (TTT)

Tampereen Työväen Teatterissa on tänä syksynä esitetty näytelmää Berliinin taivaan alla. Sen kantaesitys oli 20.9.2022. Näytelmä pohjautuu samannimiseen elokuvaan ja sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Anne Rautiainen.

Olen itse nähnyt elokuvan joskus kauan sitten - veikkaan, että siitä on yli 25 vuotta - joten minulla oli joku käsitys elokuvasta, mutta ei liian hallitsevaa katsoakseni näytelmää uusin silmin. Rautiaisen käsikirjoitus ja ohjaus ovat hyvin toimivia. Koko näytelmä on omintakeinen; unenomaisen lumoavine tunnelmineen se tavoittaa hienosti näkymättömän maailman oman olevaisen maailmamme rajapinnassa. Berliinin taivaan alla meno on ajoittain hektistä ja kovaäänistä, mutta silti näytelmän perustunnelma on iättömän rauhallinen - kuten ikiaikaisten enkeleiden maailmaan sopii.

Anne-Mari Alaspää.
Kuva: Kari Sunnari

Näytelmän pääosissa Damiel- ja Cassiel-enkeleinä nähdään Jyrki Mänttäri ja Auvo Vihro. Enkeleiden roolit on toteutettu ihmisen kokoisilla nukeilla - ratkaisu on mielenkiintoinen ja toimii erittäin hyvin erottaen enkelit ihmisistä. Pentti Helinin tehtävänä on kertoa siitä, miten lapsi hahmottaa maailmaa. Hänen läsnäolonsa on vähäeleisen vakuuttavaa. Anne-Mari Alaspää esittää mm. trapetsitaiteilija Marionia, jonka ura on vaikeuksissa. Hetkittäin Alaspää tuntuu todellakin lentävän höyhenistä tehdyillä siivillään.

Enkeli Damielia (Jyrki Mänttäri) kiinnostaisi aito kuolevainen elämä ikuisen tarkkailun sijaan. Marion (Anne-Mari Alaspää) haluaisi kohota korkeammalle. Kumpikin miettii siivistään luopumista; toiselle se on haave, toiselle haaveen loppu.

Anne-Mari Alaspää ja Jyrki Mänttäri.
Kuva: Kari Sunnari

Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä eläytyen erilaisiin rooleihinsa - suurimmalla osalla on useita rooleja. Näyttelijät ilmaisevat monenlaisia tunteita, mielialoja - sekä niiden muutoksia. Enkeleiden läsnäolo on rauhoittavaa ja helpottavaa, mikä tuodaan kauniisti esille. Osa kohtauksista toteutetaan nukketeatterina. Tämänkin hoitavat näyttelijät ja onnistuvat toimivasti. Nuket on suunnitellut ja toteuttanut Janne Siltavuori.

Näytelmän roolilistaus antaa synkkiä mielikuvia. Käsiohjelmassa listattuina rooleina on mm. itsemurhaaja, masentunut mies sekä moottoripyöräonnettomuuden uhri. Vaikka näytelmässä kosketetaan monia vaikeita asioita, perussävy on usein silti hyvämielinen ja lämmin - suruun ei sukelleta. Toisaalta tunnelma on myös kaihoisa; niin moni kaipaa jotain sellaista, mitä voisi olla, mutta ei ole. Tunnekirjoon kuuluu kuitenkin jopa lapsenomaista riemuakin.

Jyrki Mänttäri ja Auvo Vihro.
Kuva: Kari Sunnari

Berliinin taivaan alla -elokuvasta osa on mustavalkoista, osa värillistä. Tätä samaa ideaa noudatetaan hienosti näytelmän visuaalisissa elementeissä; lavastuksessa, puvustuksessa, videoissa ja valoissa. Osassa näytelmästä lähes kaikki on mustaa, valkoista ja harmaata - osassa mukana on myös värejä. Janne Siltavuoren suunnitteleman lavastuksen näyttävin elementti on suurikokoinen enkelipatsas, joka siivellään varjelee elämää Berliinin taivaan alla. Suurin osa muista lavastuselementeistä on kevyitä ja helposti siirreltäviä, joskin mukaan mahtuu myös realistinen kioski. Pirjo Liiri-Majavan pukusuunnittelu on toimivaa; on sirkusröyhelöitä ja arkista pukeutumista. Timo J. Mäkisen valosuunnittelu ja Sami Rautanevan videosuunnittelu ovat olennaisessa osassa lavan näkymiä ja kerrontaa.

Jyrki Mänttäri, Teija Auvinen ja Tommi Raitolehto.
Kuva: Kari Sunnari

Näytelmän äänisuunnittelusta vastaa Antti Puumalainen - äänetkin luonnollisesti ovat olennainen osa tarinaa. Koko näytelmää saattelee Teho Majamäen säveltämä hypnoottinen musiikki. Majamäki esittää musiikin itse livenä. Oli mielenkiintoista istua lähellä hänen "toimipistettään", jolloin välillä saattoi vilkaista, mitä kaikenlaisia eri soittimia ja muita "äänentuottamisasioita" hän käyttää. Majamäen musiikki soljuu koko ajan mukana, määrittäen paljon tunnelmia. Esimerkiksi kaupungin hektisyys ja meluisuus kuulostaa myös musiikissa aivan erilaiselta kuin vaikkapa trapetsitaiteilijan taivaantavoittelu.

Teho Majamäki.
Kuva: Kari Sunnari

Berliinin taivaan alla -näytelmä oli hyvin omintakeinen, kiehtova ja kaunis teatterielämys. Toisaalta vaikutelma on unenomainen ja taitavasti vieras, toisaalta ainakin osa elementeistä lienee jokaiselle ihmiselle tuttuja. Tunnelmat ja näkymät jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Suosittelen lämmöllä tätä näytelmää, jos vain suinkin ehditte sen vielä nähdä - esityskausi on jo lopuillaan.

Berliinin taivaan alla lennetään enää kahdesti; lauantaina 26.11. ja torstaina 8.12. Näytelmä TTT:n sivuilla (linkki).

Kuva: Kari Sunnari

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Suruttomat (ensi-ilta)

Tulossa: Rauhaa!