Jekyll&Hyde - valmistautumista

Tällä kertaa pääsen Saara Jokiahon mukaan seurailemaan, miten näyttelijä valmistautuu Jekyll&Hyden esitykseen. Aluksi kiertelemme kulisseissa suuren näyttämön ympärillä - ja näyttämölläkin. Saara esittelee minulle paikkoja.

J&H:n avustajien pukuja rekissä - tässä tapahtuvat myös vaatteidenvaihdot.

Lisää avustajien pukuja - sekä Saara "valonaisena".

"Lakana" eli puvustajien ohje siitä, mitä kenelläkin missäkin vaiheessa on päällä, mitä milloinkin tarvitaan.

Jekyllin laboratorion kirja. Oikeasti kyseessä on vanha operetin käsikirjoitus. Todellakin käsin kirjoitettu.

Jekyllin taivaitakurotteleva kirjasto on yksi suosikkinäkymiäni musikaalissa.
Kirjat eivät ole aitoja, vaan illuusio on hyvä.

Katedraalin ikkuna on suuri ja kaunis.
On se sitä näytelmässäkin, saati kun seisoo sen vieressä ja tajuaa sen koon.

Orkesterimonttu lavan alla on matala, musta luola.
Ja kuulema melko hikinen paikka silloin, kun täysi bändi soittaa siellä.

Saara ja Virallisen Verholaulajan nimikyltti sekä nuotit.
Siellä sitä sitten istutaan verhojen takana ja lauletaan mukana joukkokohtauksissa,
joissa ei itse olla mukana. Ääni kulkee henkilökohtaisten mikkien kautta.

Seuraavaksi on vuorossa meikki ja kampaus. Saara tekee pohjameikkiä itse samalla kun hänen tukkaansa laitettiin. Jossain vaiheessa kimpussa on kaksikin ammattilaista, kun toinen meikkaa ja toinen tekee kampausta. Huoneessa on parhaillaan yhtäaikaa meikattavana ja kammattavana viisikin näyttelijää, kaikilla on täsmällinen aikataulu milloin tulla laitettavaksi. Huoneessa käy kova sutina, mutta kaikki tietävät missä olla, mitä tehdä ja miten liikkua. Itse yritän hiivistellä poissa tieltä. Puheenaiheet vaihtelevat laidasta laitaan; puidaan tuoreeltaan järkyttäviä uutisia Pariisin terrori-iskuista sekä toisaalta jutellaan arkipäiväisemmistä asioista - ihan kuten työpaikoilla yleensäkin. Saaran pukuhuonekämppiksenä on musikaalin toinen naistähti, Maria Lund. Hän oli kammattavana yhtä aikaa, mutta tekee meikkinsä itse.

Saara meikkaa, pari avustajaa laitettavana.

Avustajien peruukkeja eri kohtauksiin - ynnä yksi, joka ei kuulu J&H-joukkoon. ;)

Saara ja Maria kammattavina.

Jorma Böök meikattavana.

Meikkaaja ja kampaaja yhtäaikaa työssään.

Puheena olleen terroriuutisen myötä kysyn, miten näyttelijä selviytyy työstään jos meneillään on joku kriisi, tai jos on saanut vaikkapa jotain ikäviä uutisia. Yleensä rooliin asettuminen auttaa, sitten eletään roolihahmon elämää. Viktoriaanisessa Lontoossa tapahtuu ihan muuta järkyttävää kuin nykypäivänä... Jos reaalielämässä on jotain ikävyyksiä, rooli voi jopa tarjota hetken hengähdystauon omasta elämästä - lavalle vaan. Mutta jos tapahtuu jotain kerrassaan lamaavaa, esitys täytyy perua.

Kun meikki ja kampaus ovat kunnossa, pyörähdämme taas pukuhuoneessa. Ainakin toteamassa, että arvoisaa näyttelijätärtä ei kannata naurattaa kesken hampaidenpesun - hammastahna henkitorvessa ei ehkä tee hyvää lauluäänelle. Mutta tämäkin vältettiin... Seuraavaksi vuorossa on näyttämöllä pidettävä lämmittely ja äänenavaus. Tapaan myös kapellimestarin, joka on orkesterimontun kolossaan.

Osa näyttelijöistä on lämmittelyssä jo täysin rooliasuissaan, osa saapuu paikalle meikattuna mutta omissa vaatteissa, osa vielä verkkareissa ja maskeeraamatta. Jos ei ole vuorossa heti alussa, ei ole niin kiire. Saara vetää lämmittelyn, ja lauluvalmentaja Juho Eerola antaa palautetta edellisen esityksen lauluosuuksista sekä vetää äänenavauksen. Minäkin seison ringissä muiden mukana, jumppaan kieltä ja hyräilen (vaimeasti) muiden mukana - kaksi näytöstä nähneen vakaalla osaamisella... ;D Joitakin joukkoasemointeja kerrataan vielä, ja lauletaan muutama pätkä - minä pysyttelen visusti pois tieltä. Tunnelman latautuneisuus ja kohoaminen näytöksen alkua kohti on tarttuvaa.

Lämmittelyn jälkeen Saara lähtee vaihtamaan vaatteita pukuhuoneeseen, missä Maria on samoissa puuhissa. Huoneessa voi sisäisen kaiuttimen kautta kuunnella suurta näyttämöä; yleisön puheensorinaa teatterikansan saapuessa saliin sekä näytöksen etenemistä. Jekyllin kaunis ensimmäinen laulu soi; "Kietouduit mustaan äänettömyyteen..." Saaran siemaillessa teetä juttelemme vielä näyttelijän työstä, mitä sitten kun tuleekin äkillinen tarve paikata roolia (tästä tulee lähiaikoina ihan oma blogitekstinsä). Seuraavassa hetkessä onkin aika kiirehtiä lavalle. Ensimmäinen joukkokohtaus soi, seurailen sitä sekä lavan näyttävästä ruudusta (toisesta ruudusta näkyy kapellimestari) että samaan aikaan sivusta kulissien takaa. On se komeaa menoa.

Saara roolissaan Emmana.
Kuva: Jiri Halttunen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)