sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Länsipuolen sanoja

Heti alkuun spoilerivaroitus: tästä jutusta käy ilmi joitakin juonenkäänteitä ja sanoituksiin kirjoitettuja vitsejä.

Musikaali West Side Story on kymmeniä vuosia vanha ja silti sen teemat elävät edelleen. Osa on ajattomia - kuten rakkaus ja ystävyys - osan kohdilta maailman luulisi kehittyvän - kuten väkivalta tai erilaisuuden vieroksuminen - mutta samojen asioiden kanssa jähistään edelleen. Näitä teemoja käsittelevät paitsi musikaalin dialogi, myös kappaleiden sanoitukset. Musikaalin on käsikirjoittanut Arthur Laurents ja sanoittanut Stephen Sondheim. Teoksen on suomentanut Sami Parkkinen. Tässä tekstissä kursiivilla merkityt ovat suoria lainauksia kappaleiden sanoituksista.

Kun mies on Jet, on Jet ikuisesti.
Täältä pois lähde et elinaikanasi.
Kun mies on Jet, hän saa oivalluksen:
kellä veljiä on se on perheellinen.

Kun ryhmäämme tuut,
niin vaikka yö ois musta
on turvanas muut,
me huolehdimme susta,
saat suojelusta.

Jengiytymisellä on paha kaiku, mutta ainakin tämän musikaalin maailmassa jengin sisällä vallitsee toverillisuus - vaikka siihen sisältyy keskinäistä nokitteluakin. Jengi on perhe, ystäviä joihin voi aina luottaa. Jets on amerikkalaisten jengi, Sharks puertoricolaisten.

Kun mies on Jet hän saa kohtelua
jonka ansaitsee vain hyvä hallitsija.
Kun miehemme nää kuin sonnit päälle ryntää
niin käkkäräpää voi uida Puerto Ricoon
ja peltoo kyntää.

Tietää sen koko maa:
hän ken tiellemme käy nyrkin otsaansa saa!
Me ollaan Jets, kaikki kuunnella voi
näillä nurkilla kun voitonlaulumme soi.

Jengiytymisellä on paha kaiku ja tämänkin musikaalin maailmassa jengielämä näyttäytyy jengin ulkopuolelle uhmakkaana, väkivaltaisena ja muita halveksuvana. "Käkkäräpää" ei ole pahimpia puertoricolaisista tässä musikaalissa käytettyjä ilmauksia.

Mutta eivät Sharksit sen vähäisemmiksi uhossaan jää.

Kun veren hajun haistaa
nää hait
ne verta kohta maistaa
- on viidakon lait!

Yksi West Side Storyn värikkäimmistä ja vauhdikkaimmista musikaalinumeroista on Sharksien - etupäässä naisten - esittämä Amerikka, jossa Rosalia vielä kaipailee Puerto Ricoon mutta muut, Anita etunenässä, ihannoivat Amerikkaa.

Puerto Rico, ihana saari
trooppisen auringon keidas.
Kukkasten tuoksut sen täyttää,
kauniilta maisematkin näyttää.

Puerto Rico, karmea saari
trooppisten tautien keidas.
Synkältä slummeissa näyttää.
Väestönkasvu kadut täyttää.
Miehet viinaa käyttää.
Lasten itku kaikuu.
Laukaukset raikuu.

Niinpä kun kutsuu Manhattan
kurjuuden taakse näin jätän!

Kaunis oot mulle Amerikka!
Kelpaanhan sulle Amerikka?
Kaipasin luokses Amerikka
- itkinkin vuokses Amerikka.

Erityisen riipaiseva on tämän ihannoivan musiikkiteeman toistaminen myöhemmin, kohdassa jossa Amerikka näyttää väkivaltaiset, inhottavat kasvonsa hyvää tarkoittavalle Anitalle.

Jetsit ja komisario Schrank.
Kuva: Jiri Halttunen

West Side Storyssa käsitellään myös nuorten asemaa yhteiskunnassa, sivuun työntämistä ja syrjäytymistä. Reippaan hulvattomassa, joskin sanomaltaan vakavassa kappaleessa Gee, Officer Krupke yksi näistä nuorista tapaa kuvitteellisen tuomarin, kallonkutistajan ja sosiaalityöntekijän. Häntä pompotellaan "luukulta luukulle" eikä kukaan halua ottaa häntä vaivoikseen.

Hei konstaapeli Krupke jo koita ymmärtää,
jos lapsuus pannaan katki
niin keittää nuoren pää.
Jos äiti diilaa pilvee
ja äijää juotattaa,
pikku piltin raiteiltaan saa.

Siis eikös vaan Krupke
on järkyttävää
kun rakkaudettomaksi ykskin lapsonen jää.
Kun kiukkuisen nuoren näät rähinöivän,
vain yhteiskuntaa peilaa hän.
Meitä peilaa hän,
koko yhteiskuntaa peilaa hän!

Mitä sanoo tuomari?

Ei alkaa tuomari voi kallonkutistajaks.
Vaan hulluille hoidot on toisenlaiset,
pois täältä tunnevammaiset!

Entäpä psykologi?

Ongelma ei viittaa psykologiaan päin.
Mä diagnoosin annan lohdullisen:
on vamma sosiaalinen.

Mikä sitten on yksilön kokemus tästä kaikesta?

Nyt mä oon siis sairas kun työstä tykkää en:
työ on paskaa,
ääneen lausun sen!

Roskaa oon, pelkkää roskaa oon,
kärrätkää mut roskalaatikkoon!

Ja lopuksi:

Sen ongelma on nuoruus
- ei vaan sen aikuisuus!
Tää ei meille ole pulma uus!
Siis toisaalle, Krupke,
se käännytetään.
Ei sosiaalisairaat kelpaa kenellekään.

Sharksit Amerikka-kappaleen pyörteissä.
Kuva: Jiri Halttunen

Yksi kantava teema West Side Storyssa on tietenkin rakkaus. Jo sen aavistaminen värisyttää.

Ei voi tietää...
Vaan jotain on tuloillaan,
voin mä sen aavistaa, kohta sen nään.

Se taivaalta voi tulla yllättäen,
salamoiden...
Oottamaan jään.

Tänään
mä tunnen sen ilmassa,
varjoissa, rannoilla,
tulla se saa.

Nyt ihmeet käyvät toteen.
Epäilen, itse kun sen
saan todistaa.

Ennalta aavistin
tämän, haihtui unetkin,
odotin niin.

Uutta tuulta purjeeni täyttämään,
näyttämään tien unelmiin.

Tuletko tänään jo?
Oletko mun kohtalo
raikas ja uus?

Saati sitten kun sen rakkauden kohtaa.

Mä kohtasin äsken Marian,
soi kaiut nimen sen,
ei maailma palaa ennalleen.

Maria, mä suutelin äsken Mariaa
ja muuttui maailmain,
jäin kiinni tähän tunteeseen.
Maria!
Nimes sointuu kuin soittais jouset.
Huulille lailla rukouksen nouset: Maria!
Soi ikuisuuksista: Maria!

Kun yhteys löytyy, se mullistaa koko harmaalta vaikuttaneen elämän.

Oon tuntenut vain arkipäivän
se tuhansina toistuu
ja nuoruuteni syö.

Vaan muuttumaan
nyt kaiken harmaan saa juhlintaan
tää yö!

Ja mihin yhteiset arat haaveet yltävätkään - jengien väkivallan ja vastakkainasettelun jyllätessä ympärillä.

Jossain paikka on
meillekin paikka on.
Tyyni, seesteinen, riidaton;
jossakin se on.

Siellä aikaa on,
kaikille aikaa on.
Viimeinkin aikaa riittämiin,
ystäviin; tunteisiin.

Viimein -
jossain
löydämme yhteisen hyvän,
armon ja rauhan niin syvän,
jossain.

Rakkauteen liittyy kuitenkin myös viiltäviä epäilyksiä...

Ei tappajat rakasta,
ei niillä oo sielua
ja poika tuo, se murhaaja
siis hän sut saa -
mahtavaa, Maria, mahtavaa!

Kun tarpeet sen on tyydytetyt,
oot yksin taas, sä jälleen petyt.
Hän vie sun onnes, hän vei jo mun.
Hän onnes vie -
näin käy, Maria, hän onnes vie!

...ja niille vastalause, vilpittömän - hieman naiivinkin - rakkauden puolustus.

Saan rakastaa, muuta tarvitse en.
Pyytää en voi sen enempää.

Hän rakkain on mun,
sain jättää haaveilun.
Hän mun viimeiseksi jää.

Ja teinpä oikein tai väärin
mun osaksi jää vai ainiaan näin
rakastaa.


West Side Story Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti