tiistai 17. marraskuuta 2020

Kaikki äitini, kaikki tyttäreni

Jyväskylän kaupunginteatterissa nähtiin maanantaina vierailuesitys Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Esityksen ovat Kodin kuvalehden lukijatekstien perusteella dramatisoineet Sanna Stellan, Anna Krogerus ja muu työryhmä. Ohjaajana on toiminut Petteri Summanen. Lavalla nähdään kolme upeaa näyttelijää; Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan.

Nämä naiset ovat aivan loistavia esiintyjiä ja sopivasti erilaisia täydentäen toisiaan. Sorvali, Heikkilä ja Stellan esiintyvät niin yksin, kaksin kuin kolminkin. Roolien vaihdokset käyvät hetkessä ja niihin heittäydytään täysillä. Hahmoja luodaan kyllä myös vaatteilla, mutta aivan ennen kaikkea näyttelijäntyöllä; olemuksella, ilmeillä ja puheella. Esityksen lavastus ja tarpeisto ovat niukkoja mutta vallan riittäviä - tämä on ennen kaikkea näyttelijöiden taidolla kantama teos.

Kuvassa (vas.) Pirjo Heikkilä, Sanna Stellan ja Miitta Sorvali.
Kuva: Matti Rajala

Tarinat ovat riemastuttavia ja koskettavia, kummallisiakin täynnä monimuotoista elämää. Äidit herättävät liikaa huomiota, eivät osaa antaa huomiota, rakastavat (joskus omituisella tavalla), eivät osoita välittävänsä, välittävät liikaa, siivoavat, ruokkivat, ponnistelevat, vähättelevät itseään, uhrautuvat, ovat lähellä, ovat etäisiä, juopottelevat, selviytyvät ilman apua, häpeävät, aiheuttavat häpeää tyttärilleen, kasvattavat, ovat tukena. Tyttäret kantavat äitiensä taakkoja, rakastavat, kiittävät, erkaantuvat, kapinoivat, kasvavat omiksi itsekseen ja toisaalta äitiensä kuviksi. Esiintyjät kertovat paitsi lukijatarinoita, myös omista äideistään ja tyttäristään. Sivumennen esityksessä selviää elämän tarkoituskin.

Esitykseen kuuluu myös aivan loistava siivouslaulu, jonka sävel on lainattu Chicago-musikaalista alkuperäiseltä nimeltään Cell Block Tango. Lisäsäväys sikäli, että alkuperäisessä sanoituksessa vankinaiset kertovat miestensä tappamisesta. Tässä jokainen nainen siivoaa jotain pois elämästään - tarkoituksellisesti tai vahingossa.

Kuvassa (vas.) Sanna Stellan, Miitta Sorvali ja Pirjo Heikkilä.
Kuva: Matti Rajala

Esityksen rytmi on hyvin tiivis, mutta aina sinne väliaplodejakin sentään mahtui - ja niitä annettiin innokkaasti, samoin kuin pitkät loppuaplodit. Yleisö purskahteli nauruun tuon tuosta, joskin koskettavammat kohdat myötäelettiin hiljaisina.

Meidän seurueemme muodostui kaikista äideistäni (1kpl) ja hänen kaikista tyttäristään (1 kpl). Pidimme molemmat esityksestä kovasti; niin tarinoista kuin mahtavista esiintyjistäkin. Äiti ihasteli aivan erityisesti Miitta Sorvalin esiintymistä sekä yleisesti sitä, miten tosia, hauskoja ja koskettavia nämä äiteihin ja tyttärien liittyvät kohtaukset olivat. Äidin ensimmäinen kiteytys loppuaplodien jälkeen oli: "huikea esitys". Ja niin se on. 

Jyväskylän kaupunginteatterin ohjelmisto, sisältäen myös tulevat vierailuesitykset (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti