Pelle Miljoona United
Teatterin sunnuntaikonsertit jatkuvat - viime sunnuntaina vuorossa oli Pelle Miljoona United. Kokoonpanossa ovat Pelle, Tumppi Varonen, Pekka Oinonen sekä - kuulema erityisenä Jyväskylävahvistuksena - joissakin kappaleissa viulisti Esko Eerola. Ennen esityksen alkua yleisössä on selkeästi innostunut vire - vaikka aika ja paikka eivät ihan niin punk ja rock ehkä olekaan, on silti latauduttu kuulemaan idolia pitkältä ajalta. Itsehän aina arvostan numeroituja istumapaikkoja.
Ensimmäinen puoliaika soitetaan akustisesti. Itse muistin omasta nuoruudestani (jolloin olen Pelleä enemmän kuunnellut) ainakin kappaleet Yli tuhat vuotta sitten sekä Pikkupoika ja pikitie. Minut yllätti Partisaanivalssi, mutta hyvin sekin toimii viulusooloineen kaikkineen. Ensimmäisellä puoliajalla Tumppi soittaa tietenkin bassoa, Pekka Oinonen kitaraa sekä Pelle akustista komppikitaraa ja huuliharppua. Esko Eerola viuluineen liittyy joihinkin kappaleisiin, ja viulu sopii näihin hyvin. Ensimmäisen puoliajan päättää kappale Rakkauden karavaani, ja Pelle ihmettelee miten kuluneena kesänä ei mediassa paljonkaan huomioitu sitä, että rakkauden kesästä -68 tuli kuluneeksi 50 vuotta. Mietin, mahtaako hän tietää että kaupunginteatterissa, jonka lavalla hän juuri esiintyy, esitetään samalla lavalla myös kyseistä kesää kuvastaavaa Hair-musikaalia.
Välispiikkejä ei ylettömän viljalti jutustella, mutta huuliharppuongelmien kohdatessa solistin yleisö kuulee ainakin muistelo ilmeisen legendaarisesta huuliharpunkunnostajasta. Selkeästi bändi on tullut soittamaan, ei puhumaan lämpimikseen.
Väliajan jälkeen toinen puoliaika soitetaan sähköisempänä ja kieltämättä tunnelma jotenkin virkistyy entisestään. Pelle on siirtynyt rumpuihin, ja Tumppi sekä Pekkakin vaihtaneet soittimia (siis eivät keskenään vaan... no kyllä te käsitätte). Toisella puoliajalla kuullaan myös kattava setti suuria hittejä kaikki joita jo odottelinkin; mm. Lanka palaa, Juokse villi lapsi, Nuoret sankarit, Olen kaunis, Tahdon rakastella sinua sekä tietenkin Moottoritie on kuuma. Uutta tuotantoa edustaa ainakin kappale Tää on tunne. Pekka Oinonen vetää upeita sooloja - niitä kehuu kovasti myös perehtynyt musiikkiharrastaja parisuhdemies, joka konsertissa on seuranani. Myös viulusoolo käy hyvin Tahdon rakastella sinua -kappaleeseen, ja muissakin viulu elää reippasti mukana.
Encorena kuullaan ensin jatsahtava versio Katupoikien laulusta. Aivan viimeisen encoren avaa viulu - bändi soittaa hitaan mutta silti rokisti soivan kappaleen Hyvää yötä maailma, joka sopiikin loistavasti päätöskappaleeksi - ja jonka kovasti toivoin kuulevani. Pelle päättää kappaleen yleisölle osotetuilla Elviksen tunnetuksi tekemillä sanoilla "wise man say / only fools rush in / but I can't help falling in love with you".
Läpi keikan yleisö tuntuu elävän mukana, joskin hillitysti - istumakatsomo ei kannusta riekkumaan. Sivuilleni vilkaistessani huomaan kyllä, että liki koko rivi taputtaa mukana käsillään polviaan, ja vieressäni istunut mies laulaa antaumuksella mukana suunnilleen toisesta kappaleesta alkaen. Eikä sillä, itsekin teputin rytmijalkaa pontevasti. Ja aplodit ovat reippaat jokaisen kappaleen jälkeen sekä konsertin lopuksi.
* * * * * * *
Sallittakoon bloggaajalle vielä pieni nostalgiatrippi; on sitä ennenkin oltu Pelleä kuulemassa. Ruisrock 1995, ekat festarit missä olen ollut. Seurana mitä parhain ystävä. Roadtripin makua, kun matkustusvälineenä ja yöpymispaikkana oli isältä lainattu pakettiauto. Kaksi päivää musiikkia, aurinkoa, huoletonta iloa - ja yhteensä neljän päivän reissu. Pelle Miljoona esiintyi kertaalleen virallisesti (kokoonpanoa en muista), mutta lisäksi hänellä oli bändeineen ihan oma pikkuteltta, "Voimapaikka", jossa oli kumpanakin päivänä useampi esitys - "Pöllö-show", kuten Pelle itse niitä nimitti. Koska ystäväni oli hc-tason Pelle-fani, kävimme katsomassa niitä useammankin kerran. "Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää" - ja maailman ääni oli voimakas. Tästä kuvasta erityisen tekee vielä se, että se on Tumppi Varosen ottama.
* * * * * * *
Teatterin sunnuntaikonsertit jatkuvat puolentoista viikon päästä 11.11. klo 18, jolloin lavalle nousee Tuomari Nurmio. Tämän tekstin julkaistaessani jäljellä on jonkin verran lippuja (hyvillekin paikoille!), joten nopeimmat ehtivät vielä mukaan.
Tänä syksynä teatterilla konsertoivat vielä
Ensi vuodelle tähän mennessä tiedossa ovat sunnuntaikonsertit
Konsertit, muut vierailut ja yhteistyöt Jyväskylän kaupunginteatterin sivulla (linkki).
 |
| Pelle Miljoona United: vasemmalta Tumppi Varonen, Pelle ja Pekka Oinonen. Kuva: Pekka Rantakangas |
Ensimmäinen puoliaika soitetaan akustisesti. Itse muistin omasta nuoruudestani (jolloin olen Pelleä enemmän kuunnellut) ainakin kappaleet Yli tuhat vuotta sitten sekä Pikkupoika ja pikitie. Minut yllätti Partisaanivalssi, mutta hyvin sekin toimii viulusooloineen kaikkineen. Ensimmäisellä puoliajalla Tumppi soittaa tietenkin bassoa, Pekka Oinonen kitaraa sekä Pelle akustista komppikitaraa ja huuliharppua. Esko Eerola viuluineen liittyy joihinkin kappaleisiin, ja viulu sopii näihin hyvin. Ensimmäisen puoliajan päättää kappale Rakkauden karavaani, ja Pelle ihmettelee miten kuluneena kesänä ei mediassa paljonkaan huomioitu sitä, että rakkauden kesästä -68 tuli kuluneeksi 50 vuotta. Mietin, mahtaako hän tietää että kaupunginteatterissa, jonka lavalla hän juuri esiintyy, esitetään samalla lavalla myös kyseistä kesää kuvastaavaa Hair-musikaalia.
Välispiikkejä ei ylettömän viljalti jutustella, mutta huuliharppuongelmien kohdatessa solistin yleisö kuulee ainakin muistelo ilmeisen legendaarisesta huuliharpunkunnostajasta. Selkeästi bändi on tullut soittamaan, ei puhumaan lämpimikseen.
Väliajan jälkeen toinen puoliaika soitetaan sähköisempänä ja kieltämättä tunnelma jotenkin virkistyy entisestään. Pelle on siirtynyt rumpuihin, ja Tumppi sekä Pekkakin vaihtaneet soittimia (siis eivät keskenään vaan... no kyllä te käsitätte). Toisella puoliajalla kuullaan myös kattava setti suuria hittejä kaikki joita jo odottelinkin; mm. Lanka palaa, Juokse villi lapsi, Nuoret sankarit, Olen kaunis, Tahdon rakastella sinua sekä tietenkin Moottoritie on kuuma. Uutta tuotantoa edustaa ainakin kappale Tää on tunne. Pekka Oinonen vetää upeita sooloja - niitä kehuu kovasti myös perehtynyt musiikkiharrastaja parisuhdemies, joka konsertissa on seuranani. Myös viulusoolo käy hyvin Tahdon rakastella sinua -kappaleeseen, ja muissakin viulu elää reippasti mukana.
Encorena kuullaan ensin jatsahtava versio Katupoikien laulusta. Aivan viimeisen encoren avaa viulu - bändi soittaa hitaan mutta silti rokisti soivan kappaleen Hyvää yötä maailma, joka sopiikin loistavasti päätöskappaleeksi - ja jonka kovasti toivoin kuulevani. Pelle päättää kappaleen yleisölle osotetuilla Elviksen tunnetuksi tekemillä sanoilla "wise man say / only fools rush in / but I can't help falling in love with you".
Läpi keikan yleisö tuntuu elävän mukana, joskin hillitysti - istumakatsomo ei kannusta riekkumaan. Sivuilleni vilkaistessani huomaan kyllä, että liki koko rivi taputtaa mukana käsillään polviaan, ja vieressäni istunut mies laulaa antaumuksella mukana suunnilleen toisesta kappaleesta alkaen. Eikä sillä, itsekin teputin rytmijalkaa pontevasti. Ja aplodit ovat reippaat jokaisen kappaleen jälkeen sekä konsertin lopuksi.
* * * * * * *
Sallittakoon bloggaajalle vielä pieni nostalgiatrippi; on sitä ennenkin oltu Pelleä kuulemassa. Ruisrock 1995, ekat festarit missä olen ollut. Seurana mitä parhain ystävä. Roadtripin makua, kun matkustusvälineenä ja yöpymispaikkana oli isältä lainattu pakettiauto. Kaksi päivää musiikkia, aurinkoa, huoletonta iloa - ja yhteensä neljän päivän reissu. Pelle Miljoona esiintyi kertaalleen virallisesti (kokoonpanoa en muista), mutta lisäksi hänellä oli bändeineen ihan oma pikkuteltta, "Voimapaikka", jossa oli kumpanakin päivänä useampi esitys - "Pöllö-show", kuten Pelle itse niitä nimitti. Koska ystäväni oli hc-tason Pelle-fani, kävimme katsomassa niitä useammankin kerran. "Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää" - ja maailman ääni oli voimakas. Tästä kuvasta erityisen tekee vielä se, että se on Tumppi Varosen ottama.
 |
| Minä ja Pelle Ruisrockissa -95. Kuva: Tumppi Varonen |
* * * * * * *
Teatterin sunnuntaikonsertit jatkuvat puolentoista viikon päästä 11.11. klo 18, jolloin lavalle nousee Tuomari Nurmio. Tämän tekstin julkaistaessani jäljellä on jonkin verran lippuja (hyvillekin paikoille!), joten nopeimmat ehtivät vielä mukaan.
Tänä syksynä teatterilla konsertoivat vielä
- Johanna Kurkela & Johanna Iivanainen: Gemini 25.11. klo 18 (tällä hetkellä loppuunvarattu, mutta peruutuksiahan voi tulla)
- Jussi & The Boys 9.12. klo 18
Ensi vuodelle tähän mennessä tiedossa ovat sunnuntaikonsertit
- Yhdessä 40v. - Eija Ahvo, Susanna Haavisto ja Esa Helasvuo 17.2.2019 klo 17
- Tapiola Big Band feat. Mari Palo - Diiva Svengaa! 7.4.2019 klo 18
Konsertit, muut vierailut ja yhteistyöt Jyväskylän kaupunginteatterin sivulla (linkki).
Kommentit
Lähetä kommentti