Tero Saarinen Company: Breath
Tanssin aika -festivaaliin liittyen Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä koettiin mielenkiintoinen, ainutlaatuinen vierailu, kun Tero Saarinen Company esitti teoksensa Breath. Ennakkoon oli tiedossa, että lavalla nähdään koreografi-tanssija Tero Saarinen ja muusikko-harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen. Heidän kanssaan esitystä ovat olennaisesti olleet luomassa valo- ja lavastussuunnittelija Mikki Kunttu, pukusuunnittelija Teemu Muurimäki sekä äänisuunnittelija Tuomas Norvio. Taiteelliseen ydintiimiin kuuluu lisäksi koreografin assistentti Henrikki Heikkilä.
Katsomo oli lähes täynnä, ja yleisö odottavaista. Esityksestä mieleen jäi mielikuvia ja vaikutelmia, jotka kerron melko satunnaisessa järjestyksessä...
Kumahtelu, basso joka tuntuu rintaontelossa saakka.
Omat tilat, omat rajat selkeästi esillä.
Itsensä kanssa kiistelevä olento, kuin Klonkun hyvän ja pahan puolen keskustelu.
Yhteisen kielen ja ymmärryksen puute, toisen erilaisuudelle nauraminen.
Toreadori, jonka muleta on hänen ystävänsä - ja taistelee häntä vastaan.
Kasvottoman hahmon vaellus läpi hämäryyden, läpi itsensä.
Videopeliä pelaava pikkupoika, nolo isä. Vaiko toisinpäin?
Makoilu nurmella kesäpäivänä pilviä katsellen.
Syntymä, huuto, ponnistus.
Haitari soi kuin suru-urut.
Kädet kuin elävät kukat.
Nerokkaat valot, väriä, pimeyttä, pehmeyttä, kovuutta.
Marionetti, joka keinuu ja liikehtii lankojensa varassa painovoimaa vastustaen.
Haitari ääntelee ja elää kuin itsenäinen olento.
Kasvu, vanhemman tuki läpi elämän pyörteiden, kunnes hän haipuu taustalle.
Fyysinen suoritus, joka näyttää juuri niin keveältä kuin taitava osaaja saa sen näyttämään.
Taistelu viimeisestä haipuvasta valonsäteestä ennen pimeyttä.
Laajaa, ulottuvaa, voimakasta liikettä - ja tarkkoja yksityiskohtia aina sormien pieniin liikkeisiin saakka.
Posetiivin sointi irvokkaassa tivolissa.
Pehmeä muriseva laulu tyynnyttää, kannustaa.
Rajan ylitys.
Pitkään haettu kosketus, yhteys, yhdessäolo, yhteinen liike.
Hellyys, läheisyys.
Esityksen jälkeen Tero ja Kimmo olivat vielä yleisölämpiössä haastateltavina, ja yleisökin sai esittää kysymyksiä. Kaksikko kertoi kohtaamisestaan, yhteistyöstään, teoksen syntyprosessista. puvustuksen, valaistuksen ja äänitekniikan tärkeydestä, ja henkilöistä näiden takana. Oli helppo huomata, miten hieno ystävyys ja kumppanuus heidän välillään vallitsee. Ja huumorimiehiä ovat molemmat!
 |
| Kimmo Pohjonen ja Tero Saarinen. Kuva: Mikki Kunttu |
Katsomo oli lähes täynnä, ja yleisö odottavaista. Esityksestä mieleen jäi mielikuvia ja vaikutelmia, jotka kerron melko satunnaisessa järjestyksessä...
 |
| Kimmo Pohjonen ja Tero Saarinen. Kuva: Mikki Kunttu |
Kumahtelu, basso joka tuntuu rintaontelossa saakka.
Omat tilat, omat rajat selkeästi esillä.
Itsensä kanssa kiistelevä olento, kuin Klonkun hyvän ja pahan puolen keskustelu.
Yhteisen kielen ja ymmärryksen puute, toisen erilaisuudelle nauraminen.
Toreadori, jonka muleta on hänen ystävänsä - ja taistelee häntä vastaan.
 |
| Tero Saarinen. Kuva: Mikki Kunttu |
Kasvottoman hahmon vaellus läpi hämäryyden, läpi itsensä.
Videopeliä pelaava pikkupoika, nolo isä. Vaiko toisinpäin?
Makoilu nurmella kesäpäivänä pilviä katsellen.
Syntymä, huuto, ponnistus.
Haitari soi kuin suru-urut.
Kädet kuin elävät kukat.
Nerokkaat valot, väriä, pimeyttä, pehmeyttä, kovuutta.
Marionetti, joka keinuu ja liikehtii lankojensa varassa painovoimaa vastustaen.
Haitari ääntelee ja elää kuin itsenäinen olento.
 |
| Kimmo Pohjonen. Kuva: Mikki Kunttu |
Kasvu, vanhemman tuki läpi elämän pyörteiden, kunnes hän haipuu taustalle.
Fyysinen suoritus, joka näyttää juuri niin keveältä kuin taitava osaaja saa sen näyttämään.
Taistelu viimeisestä haipuvasta valonsäteestä ennen pimeyttä.
Laajaa, ulottuvaa, voimakasta liikettä - ja tarkkoja yksityiskohtia aina sormien pieniin liikkeisiin saakka.
Posetiivin sointi irvokkaassa tivolissa.
Pehmeä muriseva laulu tyynnyttää, kannustaa.
Rajan ylitys.
Pitkään haettu kosketus, yhteys, yhdessäolo, yhteinen liike.
Hellyys, läheisyys.
 |
| Tero Saarinen ja Kimmo Pohjonen. Kuva: Mikki Kunttu |
Esityksen jälkeen Tero ja Kimmo olivat vielä yleisölämpiössä haastateltavina, ja yleisökin sai esittää kysymyksiä. Kaksikko kertoi kohtaamisestaan, yhteistyöstään, teoksen syntyprosessista. puvustuksen, valaistuksen ja äänitekniikan tärkeydestä, ja henkilöistä näiden takana. Oli helppo huomata, miten hieno ystävyys ja kumppanuus heidän välillään vallitsee. Ja huumorimiehiä ovat molemmat!
Kommentit
Lähetä kommentti