Jalalla koreasti Bossladyn malliin

Syyskuun lopulla Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin tiloissa Aune-näyttämöllä kantaesityksensä saa uusi kotimainen musikaali Bosslady. Sen alkuperäisidea, sävellykset ja sanoitukset ovat Maija Vilkkumaan, käsikirjoitus Maija Vilkkumaan ja Satu Rasilan. Satu Rasila myös ohjaa musikaalin. Musiikin sovituksesta ja musiikkidramaturgiasta vastaa Eeva Kontu, kapellimestarina toimii Lasse Hirvi. Viime viikolla kävin haastattelemassa Satu Rasilaa sekä seuraamassa Bossladyn harjoituksia.

Bossladyn koreografiaa treenaamassa. Etualalla koreografi Chris Whittaker punaisissa housuissa, valkoisessa paidassa ja lippalakissa.

Satu kertoo päätyneensä Bossladyn ohjaajaksi kirjoitusvaiheesta lähtien. Hän oli työstänyt musikaalia jo pitkään Maija Vilkkumaan kanssa - tällä hetkellä tekstistä on käytössä 10. tai 11. versio - kun siihen saatiin mukaan Eeva Kontu. Tässä vaiheessa musikaalia ehdotettiin Jyväskylään ja teatterinjohtaja Marietta Kunnas oli siitä innostunut. Satu sanoo, että kun on ollut vuosia mukana käsikirjoittamassa, on hyvä olla mukana myös kantaesityksessä. Tekstiä näyttämölle tehtäessä henkilöhahmot kyllä pysyvät, mutta heidän välisensä suhteet vielä muuttuvat. Vasta lavalla paljastuu totuus tekstin toimivuudesta, ja on kätevää, että sitä on mahdollista työstää tarpeen mukaan vielä tässäkin vaiheessa Maijan sekä Eevan kanssa.

Aluksi Satu tuli dramaturgiksi mukaan Maijan kirjoittaessa musikaalia. Satu ja Maija kävivät yhdessä Robert McKeen The Story -seminaarin Lontoossa ja myöhemmin Satu ryhtyi Bossladyyn Maijan rinnalle osittain myös käsikirjoittajaksi. Tekstiä on luotu Turussa, Helsingissä, Eevan mökillä, Lontoossa - kolmikko on pitänyt keskinäisiä kirjoitusretriittejä monessa paikassa. Satu kuvaa, että oli aivan mahtavaa tehdä töitä yhdessä, kun parhaimmillaan kohtausta työstettiin niin, että samanaikaisesti Maija sävelsi, Eeva teki musiikkidramaturgiaa ja Satu kirjoitti dialogia. Eevan erityistä ammattitaitoa ovat kohtauskuljetukset ja se, miten musiikki niissä on välillä hyvin esillä, välillä underscorena eli dialogin taustalla. Satu on opiskellut dramaturgiksi, mutta ei ole saanut musikaalikoulutusta. Hän sanoo, että on ihana saada kuitenkin itse tehdä ja oppia lisää tästäkin alasta. Musikaalit ovat suosittuja ja Suomessa on paljon uusia, nuoria alan osaajia. Satu kiittelee myös, miten hienoa on, että Jyväskylän kaupunginteatteri antaa tilaa uudelle kotimaiselle kantaesitykselle - etenkin tilanteessa, jossa yleisön toivotaan löytävän teatterin väistötiloihin.

Yleisölämpiössä on suorastaan taiteellinen valo!

Onko sitten erilaista ohjata omaa kuin jonkun muun kirjoittamaa tekstiä? Satu painottaa, että "teos paljastaa itsensä näyttämöllä". Jos tekee vaikkapa Shakespearea, sitä ei tarvitse miettiä repliikkitasolla, se on jo moneen kertaan hyväksi havaittu. Kantaesitystä sen sijaan on tarpeen koetella ja arvioida tehdessä. Bossladyn dialogi on puhekieltä, mutta sillä on silti oma tyylinsä, josta pidetään kiinni. Työryhmän on luotettava tekstiin, vaikka siihen tuleekin vielä muutoksia ja sitä työstetään. Satu sanoo, että on mahtavaa seurata miten henkilöt heräävät henkiin näyttelijöiden tekeminä.

Harjoitusprosessi on Sadun mukaan ollut innostava. Tällä hetkellä harjoitukset ovat ennen kaikkea koreografin ja kapellimestarin käsissä. Bossladyn koreografi on brittiläinen Chris Whittaker, joka on työskennellyt Lontoon West Endissä. (Bloggaajan sivuhuomautus: siltä varalta, että asia ei ole kaikille lukijoille tuttu, mainittakoon, että Lontoon West End ja New Yorkin Broadway ovat maailman suurimmat ja korkeatasoisimmat englanninkielisen suuren yleisön teatterin - erityisesti musikaalien - keskittymät.) Jyväskylään Chris saatiin Eeva Kontun kontaktin myötä. Satu iloitsee, että Chris on energinen, erittäin hauska, positiivinen ja kannustava. Satu hehkuttaa myös, että työryhmässä on paljon upeita laulajia; sekä talon omat näyttelijät, vierailijat että mukana olevat Gradian opiskelijat. Kapellimestari Lasse Hirven johdolla tapahtuva stemmojen harjoitteleminen ja kokoaminen on Sadun mukaan mahtava vaihe, kun jokainen ääni soi ensin yksin ja sitten kaikki yhdessä muodostavat upean kokonaisuuden.

Chris selittää koreografiaa työryhmälle.

Tässä vaiheessa harjoituksia pidetään teatteritalon yleisölämpiössä, sillä suuri näyttämö on remppamuuton vuoksi pois käytöstä ja Paviljongin tiloja ei vielä ole olemassa. Lämpiöön on kasattu suuntaa-antavasti koreografin tarvitsemia palikoita lavasteista. Varsinaiset lavasteet, valot, vaatteet, maskit ja videoprojisoinnit saadaan mukaan vasta syksyllä, kun päästään Paviljongin tiloihin. Ne tilathan ovat olemassa vasta 3D-kuvina ja kuvitelmina.

Mikä tässä tuotannossa sitten aivan erityisesti inspiroi Satua? Monia asioita on toki tullut jo tähän mennessäkin ilmi, mutta Satu nostaa lisäksi esiin Maija Vilkkumaan komedian tajun. Pohjimmiltaanhan tämä musikaali on todella feministinen. Teoksen feministinen taso on paitsi älykästä ja todelliseen tietoon perustuvaa, myös komediallista; "fiksutkin henkilöt saattavat toimia aivan urposti". Feminismi ei ole piikikästä eikä kyynistä, vaan se tehdään "kepeän kautta". Tämä musikaali on myös romanttinen komedia. Bossladyn musiikki on tyylilajillisesti Maijan tyyliä, vaikkakin se on sävelletty tätä musikaalia varten - tässä ei käytetä Maijan aiempia kappaleita. Satu ihailee myös Maijan taitoa kappaleiden sanoittajana.

Kenen sitten ainakin kannattaa tulla katsomaan Bossladya? Satu toteaa, että kaikkien 70-luvulla ja siitä eteenpäin syntyneiden, mutta avaa myös, että kaikkien, jotka haluavat saada näkemästään energiaa, saada nauraa ja tulla kosketetuksi teatterissa. Naisvaltaisesta tekijäkaartista ja feminismistä huolimatta tämä ei missään nimessä ole pelkästään naisten juttu. Yksi ryhmä, joiden myös kannattaa tulla katsomoon, ovat Maija Vilkkumaan fanit.

Osassa koreografiasta käytetään toimistotuoleja.

Haastattelun jälkeen on aika siirtyä seuraamaan harjoitusta. Tällä kertaa vuorossa on Jokaisel on brändi -kappaleen koreografiaharkka, jossa ko. koreografiaa tehdään aivan ensimmäistä kertaa. Harjoituksen vetää siis koreografi Chris Whittaker. Hän puhuu englantia.

Alkuun Chris vetää lämmittelyn huikkaillen ohjeita ja näyttäen itse edessä monipuolisia liikkeitä. Mukana ovat gradialaiset ensemblen jäsenet, ensemblen vierailijat Rosa Lindblom ja Jukka Wennström sekä tietenkin talon omia näyttelijöitä - kaikki produktiossa mukana olevat eivät ole tässä tanssinumerossa.

Varsinaisen koreografian opettelu alkaessa Chris näyttää liikkeet tahti kerrallaan. Niitä harjoitellaan ensin tahtia laskien, sitten otetaan musiikki mukaan; aluksi hieman hidastettuna, sitten oikeassa tempossa. Tämä koreografia osoittaa erittäin selkeästi sen, miten hyvää muistia musikaaliesiintyminen vaatii - luonnollisesti fyysisen kunnon ja laulutaidon lisäksi. Joka tahdille on oma käsi- ja jalkaliike, ja kaiken pitää tietenkin tapahtua täsmällisesti. Koreografia käynnistyy neljällä esiintyjällä, mutta porukkaa tulee pikkuhiljaa mukaan lisää - samoin kuin uusia, erilaisia liikkeitä. Kaikki tämä vaatii lukuisia toistoja - ensin pienemmissä, sitten pitemmissä pätkissä. Chris näyttää aina ensin pätkän liikesarjaa ja purkaa sen sitten osiin. Koreografiassa on valtavasti pieniä paloja muistettavaksi - ja lopultahan siihen tulee laulukin mukaan. Tässä vaiheessa musiikki ja laulu soivat työryhmän harjoituskäyttöön tekemältä tallenteelta. Tahtia laskiessaan Chris tarvittaessa hidastaa, jotta kaikki ehtivät mukaan; "1, 2, 3 - 3½ - 4..." Nopeutta kasvatetaan sitten myöhemmin.

Tässä koreografiassa käytetään välineenä muistikirjaa.

Yksi huomioitava asia on myös se, että eri puolilla lavaa tanssijat tekevät liikkeet toistensa peilikuvina lavan keskikohtaa kohti. Samoin edemmäs ja taemmas asemoidut tekevät erilaiset liikkeet. Chris näyttää nämä kaikki erikseen ja seuraa kunkin tekemistä. Hänellä on toden totta väsymätön hymy ja iloisen kannustava asenne.

Lopulta päästään hetkeen, jolloin uusia liikkeitä ei enää tule - aiemmin opetellut kyllä toistuvat - vaan ruvetaan tekemään kokonaista tanssinumeroa alusta loppuun. Ei se yhden harjoituskerran jälkeen lähellekään täydellistä ole, mutta Chris on oikein tyytyväinen illan etenemiseen. "Tämä on kova numero, hyvin tehty, olen ylpeä teistä kaikista!"

Tässä harjoituksessa kuulin musiikista vain tätä yhtä kappaletta ja sitäkin pieninä pätkinä, mutta hyvältä se kuulostaa! Odotan innolla, että pääsen näkemään ja kuulemaan tätä enemmänkin - ja valmiin teoksen sitten syyskuun lopulla.

Koreografia herää henkiin.

Bosslady-musikaalin kantaesitysensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin tiloissa Aune-näyttämöllä 28. syyskuuta. Bosslady teatterin sivuilla (linkki).

---