Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Kun aikanaan kuulin, että Turun kaupunginteatteriin tulee Hobitti-näytelmä, olin todella innoissani - muutaman vuoden takaisen upean Taru sormusten herrasta -näytelmän jäljiltä odotukset olivat korkealla. Viime viikolla pääsin Hobitin näkemään parisuhdemiehen kanssa - ja kyllä todellakin kannatti!

Kuvassa vasemmalta: Thorin Tammikilpenä Stefan Karlsson, Gloinina Antti Kyllönen, Dwalinina Marko Pekkarinen, Gandalfina Mika Kujala, Bilbo Reppulina Teemu Aromaa, Filinä Ulla Reinikainen ja Kilinä Minna Hämäläinen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmä perustuu J.R.R. Tolkienin romaaniin. Turun kaupunginteatteriin sen on ohjannut Mikko Kouki ja dramatisoinut Sami Keski-Vähälä, taistelukoreografiat ja apulaisohjaus Oula Kitti. Hobitissa on niin paljon kaikkea hienoa ja muhkeaa, että oli suorastaan vaikea ruveta purkamaan sitä kun ei tiedä mistä päästä aloittaisi.

Bilbo Reppulina Teemu Aromaa.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmän visuaalisuus on omaa luokkaansa. Se on puvustuksen, lavastuksen, tarpeiston, valojen, pyroefektien ja projisointien suurta juhlaa, kaikkien näiden toimiessa saumattomasti yhteen. Tolkienin tarinalle ei tee oikeutta jos "lavastus on puutteellinen ja puvustus viitteellinen" - kuten sanonta kuuluu. Mutta tässä kaikki on runsasta ja yksityiskohtaista.

Kulkijat Synkmetsässä.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Lavastuksen on suunnitellut Teemu Loikas. Tapahtumapaikat vaihtuvat moneen kertaan ja näkymät ovat hyvinkin massiivisia. Lavasteita myös käytetään kekseliäästi, kuten kuvaamaan korkeuden muutosta henkilön kiivetessä suuren puun latvaan. Muutenkin Synkmetsä oli yksi suosikkinäkymiäni. Myös kiipeiltävät jyrkät kalliot jäivät selkeästi mieleen.

Kuvassa vasemmalta: Dwalin (Marko Pekkarinen), Fili (Ulla Reinikainen), Thorin Tammikilpi (Stefan Karlsson), Kili (Minna Hämäläinen), Bilbo Reppuli (Teemu Aromaa) ja Gloin (Antti Kyllönen).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Lavastusta täydentää, korostaa ja tarvittaessa häivyttääkin valosuunnittelu, jonka on tehnyt Janne Teivainen. Valon ja hämäryyden käyttö on näyttävää nähtävää. Samoin projisoinnit (suunnittelu Sanna Malkavaara) ovat olennainen osa näyttämön visuaalista ilmettä. Projisoinneilla tehdään niin yksityiskohtia kuin suuria näkymiäkin, aina veteen putoilevista pisaroista suureen tulipaloon saakka. Hobitissa on hyödynnetty myös komeita mutta ei itsetarkoituksellisia pyroefektejä - pyrotekniikan suunnittelu Tero Aalto. Mittavimmat tulet sananmukaisesti lämmittävät katsojia - sen tunsi selkeästi ainakin vielä viidennellä rivillä.

Järvikaupungin väkeä (keskellä Markus Ilkka Uolevi).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmän puvustus ja maskeeraus tarjoavat roolihahmoiIle konkreettisesti näyttävän ulkoasun. Puvut on suunnitellut Pirjo Liiri-Majava, naamioinnit Minna Pilvinen. Lavalla nähdään monenlaista kulkijaa haltioista peikkoihin, örkeistä kääpiöihin, hobitista velhoon - ynnä muita. Hahmot on saatu hienosti erottumaan toisistaan. Toisaalta esimerkiksi kääpiöiden kesken on luotu samaan heimoon kuulumisen tunnetta ulkoisillakin elementeillä. Ei uskoisi että sama näyttelijä (Miska Kaukonen) esittää sekä rujonnuhjuista Klonkkua että viileän ylimyksellistä metsänhaltioiden kuningasta - loistava esimerkki niin näyttelijäntyön kuin puvustuksen ja maskeerauksen muuntuvuudesta. Savolaesittaen huastavat peikot ilahduttivat paitsi murteella, myös näyttävällä olemuksellaan.

Miska Kaukonen Klonkkuna.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmässä käytettävät nuket on suunnitellut Pia Kalenius - nukeilla luodaankin hienoja hahmoja. Jättikokoiset hämähäkit ovat yhtäaikaa värisyttävän inhottavia ja upeita! Smaug luolassaan on kerrassaan vaikuttava näky.

Bilbo Reppulina Teemu Aromaa ja hämähäkkinä Sakari Saikkonen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Monipuolisen äänimaiseman on suunnittellut Iiro Laakso. Parisuhdemies kommentoikin, että "tässähän oli ääniraita kuin elokuvissa" - harvinaisen muhkea ja elävä siis. Äänillä tuodaan osaltaan eläväksi sekä näkyvää että näkymätöntä.

Miska Kaukonen metsänhaltioiden kuninkaana.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Suunnittelijoiden lisäksi arvostusta myös kaikille heille, jotka ovat olleet visuaalista ilmettä toteuttamassa. Samoin kuin heille, jotka näytöksissä ajavat ääniä, valoja, pyroja ym - todella tarkkaa työtä, jotta jokainen miekaniskun äänikin osuu kohdalleen. Ja edelleen heille, jotka saavat nuket elämään. Aplodit koko työryhmälle!

Bilbo Reppulina Teemu Aromaa sekä peikkoina Janne Sundqvist, Miska Kaukonen ja Markus Ilkka Uolevi.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Mutta eihän näyttävinkään näytelmä heräisi henkiin ilman osaavia näyttelijöitä! Näyttelijät tekevät tasaisen vahvaa työtä, heittäytyen rooleihinsa ja laittaen itsensä likoon. Erilaiset roolihahmot erottuvat hyvin toisistaan. Teemu Aromaan Bilbo Reppuli käy läpi uskottavan muutoksen alun vastahankaisuudesta ja mukavuudenhalusta sinnikkyyteen ja arvaamattomaan rohkeuteen - sekä inhimilliseen heikkouteen. Mika Kujalan Gandalf on vakaa mutta salaperäinen. Stefan Karlsson piirtää hyvin esiin Thorin Tammikilven osin jyrkänkin luonteen sekä hahmon muutoksen tarinan kuluessa. Kääpiöt Dwalin (Marko Pekkarinen), Gloin (Antti Kyllönen), Fili (Ulla Reinikainen) ja Kili (Minna Hämäläinen) ovat yhtenäinen joukko mutta erottuvat toisistaan - kahta viimeistä lukuunottamatta, mikä on tietysti tavoitteena. Janne Sundqvist Beornina on sananmukaisesti karhumainen ilmestys, jyräkkä mutta oikeudenmukainen (Beornin roolissa osin myös Iiro Heikkilä). Näyttelijöiden työ sulautuu näytelmän kokonaisuuteen, ja ryhmän yhteistyö on tärkeä tekijä - kuten tarinassakin. Aivan erityisesti yksilösuorituksena mieleen jää Miska Kaukosen Klonkku, joka herättää yhtä aikaa myötätuntoa ja vastenmielisyyttä. Kaukosen puhe, liikkuminen, eleet ja ilmeet Klonkkuna ovat ilmiömäisiä. Ainoa hieman pitkäksi viipyvä kohtaus näytelmässä on Bilbon ja Klonkun arvuuttelukilpa, mutta toisaalta Klonkkua seuraa niin kiinnostuneena että se ei haittaa. Erilaisten hahmojen erilaiset kohtaamiset, keskustelut ja yhdessä tekeminen syventävät hahmoja ja heidän maailmaansa katsojalle tapahtumien edetessä. Taistelukohtaukset ja kaikenlainen seikkaileminen vaativat näyttelijöiltä tarkkaa fyysistä työtä ja hyvin sisäistettyä koreografiaa. Lopputulos on niin luontevan näyttävä, ettei tapahtumien tiimellyksessä tule mieleenkään miten tarkasti harjoiteltua kaikki on - eikä ole tarkoituskaan. Sitähän se teatterin lumo on, eläytymistä.

Thorin Tammikilpenä Stefan Karlsson ja Bilbo Reppulina Teemu Aromaa.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Hobitti on tehty yhteistyössä Turun AMK:n Taideakatemian sirkuskoulutuksen kanssa, ja tämä erityisosaaminen kyllä näkyy! Monenlaiset temput hämmästyttävät katsojia luontevana osana kerrontaa, joskin tekee sirkusensemble myös "rauhallisempia" taustarooleja.

Metsänhaltioita (Annika Heinonen ja Iiro Heikkilä).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kaiken muun lisäksi olennainen osa elämystä ovat Hobitin nostattamat tunteet ja ajatukset. Miten olla rohkea vaikka pelottaa, kuinka olla oikeudenmukainen, miten pitää kavereista huolta, kuinka tehdä omia ratkaisuja. Klonkun yksinäisyys, Bilbon voimavarat, Thorin Tammikilven muutos. Kaikki ei suinkaan ole aina sitä miltä päältä katsoen näyttää. Katsoja jännittää, riemuitsee, pelästyy, huokaisee helpotuksesta, epäilee ja luottaa näytelmän hahmojen mukana.

Bilbo Reppuli (Teemu Aromaa) ja Beorn (Janne Sundqvist).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Minusta Hobitti-kokemusta kuvaa hyvin parisuhdemiehen toteamus "tämähän oli massiivisinta ikinä". Tapahtumia sekä niiden toteutusta muisteltiin ja ihmeteltiin moneen kertaan jälkeenpäin. Näytelmässä on niin paljon kaikkea, ettei kertakatsomalta muista kaikkesta edes kirjoittaa - eikä toisaalta voi, ettei mene spoilaamiseksi.

Suosittelen vilpittömän lämpimästi elämystä nimeltä Hobitti! Näytelmä imee mukaansa ja tarjoaa täyden kattauksen todellista ihmeen tuntua. Tätä kyllä kannattaa tulla katsomaan kauempaakin (meillä matkaa oli n. 300 km suuntaansa). Lippujen kanssa on suotavaa olla ajoissa valppaana ettei jää ilman!

Hobitti Turun kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

Ps. Myös Teatterisiltaa vartioi Smaug. Suunnittelijat Teemu Loikas, Janne Teivainen ja Iiro Laakso, toteutus Turun Kaupunginteatterin eri osastot.

---