Vähin äänin

Vähin äänin on Jyväskylän yliopiston Katoava luonto -hankkeen, Tanssiryhmä Off/Balancen, Jyväskylän kaupunginteatterin sekä Ruamjai-kuoron yhteistyö, puheenvuoro elonkirjon köyhtymisestä.

Vähin äänin on katsomoon pääsyä odottavan yleisön sekaan soluttautuva kuoro.

Vähin äänin on loppumattomalta tuntuva lista uhanalaisista lajeista - ja tämä luettelo kattaa vasta pelkästään Suomen.

Vähin äänin on monipuolista liikekieltä, taitavaa tanssia jalkapohjista sormenpäihin, välillä soljuen ja liukuen, välillä kulmikkaasti ja nykäyksittäin.

Vähin äänin on asiantuntijan suorasanainen puheenvuoro luonnon tilasta, lajien katoamisesta, luonnonsuojelun tärkeydestä, luonnonsuojelussa huijaamisesta. Se on todenpuhujan äänen peittyminen teollisuuden ja talouden tarpeiden alle.

Vähin äänin on tanssiva sieni, kantaaottava lintu, utelias jäkälä, laulava sammal - ja lajinsa viimeisen yksinäisyys ja epätoivo.

Vähin äänin on kaunista, sointuvaa, moniäänistä kuorolaulua, kuoron liikettä ja ilmeikkyyttä.

Vähin äänin on räppiä, joka kehottaa itse kutakin nousemaan ylös ja tekemään sen minkä luonnonsuojelun eteen voi.

Vähin äänin on tunnetta uhasta, pelosta, miltei raivosta luonnon puolesta. Se on kuitenkin myös toiveikkuutta ja valoa, ratkaisuehdotuksia ja rakkautta luontoon.

Vähin äänin on palautepuu, jonka lehdissä kehuttiin esitystä mukavaksi. Pelkoa/ahdistusta, ehkä toivoakin nostattavaksi. Kauniiksi, paljon tunteita ja ajatuksia herättäväksi. Äänenkäyttöä taitavaksi. Esiintyjiä hommansa osaaviksi. Tanssia ja laulua hyvin yhteensopiviksi. Ja toistuvasti pohdittiin sitä, että luontoa on suojeltava paremmin.

Kuva: Matti Häyrynen

Vähin äänin Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---