Superia menoa naiiviuden läpi
Kävin katsomassa Supernaiivin valmistavaa harjoitusta. Ennen harjoituksen alkua pienen näyttämön katsomossa oli mukava tunnelma; paikalla oli muunmuassa valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen, jonka tapasin nyt ensimmäistä kertaa. Läsnä olivat myös pukusuunnittelija Tellervo Syrjäkari, lavastaja Suvi Saari sekä tietenkin kuiskaaja-järjestäjä Matti Salmela, äänisuunnittelija Jani Lappalainen, valosuunnittelija Asko Konttinen ja ohjaaja Johanna Sorjonen. Porukassa oli käynnissä monia keskusteluja; teatterista eri kulmilta mutta myös valokuvauksesta. Puhuttiin käsiohjelman tekemisestä - paikalla oli myös teatterin markkinoija, joka Supernaiivin käsiohjelman taittaa.
Yleensä ottaen näytelmää harjoiteltaessa loppupään virstanpylväisiin kuuluu siis kolme valmistavaa harjoitusta ja kolme pääharjoitusta, sekä niiden jälkeen ennakkonäytös ennen ensi-iltaa. Nyt vuorossa oli ensimmäinen valmistava harjoitus, ja ensi-iltaan on aikaa parisen viikkoa.
Kun harjoituksen on määrä alkaa, Matti kuuluttaa että nyt aloitetaan. Valmistavassa harjoituksessa mennään siis näytelmä läpi kuin esityksessä konsanaan - ohjaaja voi tietysti halutessaan keskeyttää, mutta tarvetta keskeytyksiin ei tullut.
Valokuvaaja Hanna-Kaisa liikuskelee katsomossa ja osin lavallakin kameran raksuttaessa vinhaan tahtiin hänen kuvatessaan. Tässä vaiheessa näytelmässä saattaa vielä olla hiomista, mutta kaikki visuaaliset elementit - lavastus, puvustus, kampaukset, maskeeraus, valot - ovat jo niin valmiita että niitä voi kuvata, niihin tulee korkeintaan vain pienien yksityiskohtien muutoksia jos sitäkään. Näitä nyt otettuja kuvia käytetään sitten käsiohjelmassa, verkossa ja missä ikinä näytelmäkuvia halutaankaan käyttää - myös tässä blogissa sitten ensi-iltajutusta alkaen.
Näytelmä tuntuu ainakin minusta jo hyvinkin valmiilta. On hyvin mielenkiintoista nähdä ne kohtaukset, jotka näin kun olin edellisen kerran katsomassa Supernaiivin harkkoja (linkki juttuun). Teksti on tietysti pääosin sama, mutta jotain on karsittu ja näyttelemiseen on tullut muutoksia, samoin kuin erään kohtauksen koreografiaan.
Harjoituksen loppuessa puidaan porukalla eteen tullutta - toki voitettavissa olevaa - haastetta. Ihailen erityisesti sitä, miten koko työryhmä ja myös valokuvaaja ovat yhdessä ratkomassa asiaa. Teatterin tekemisessä on upeaa toistuvasti huomata tällainen lämmin ja eteenpäinvievä yhteishenki.
Seuraava Supernaiivi-juttu kertookin sitten ensi-illasta - sitä innolla odotellessa!
Ja hei: kaupunginteatterin kevään ohjelmisto - mukaanlukien Supernaiivi - on esittelyssä tulevana tiistaina 15.1. klo 19 alkavassa Esirippu aukeaa -tapahtumassa. (linkki)
Supernaiivin ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on torstaina 24. tammikuuta 2019.
Supernaiivi Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Yleensä ottaen näytelmää harjoiteltaessa loppupään virstanpylväisiin kuuluu siis kolme valmistavaa harjoitusta ja kolme pääharjoitusta, sekä niiden jälkeen ennakkonäytös ennen ensi-iltaa. Nyt vuorossa oli ensimmäinen valmistava harjoitus, ja ensi-iltaan on aikaa parisen viikkoa.
Kun harjoituksen on määrä alkaa, Matti kuuluttaa että nyt aloitetaan. Valmistavassa harjoituksessa mennään siis näytelmä läpi kuin esityksessä konsanaan - ohjaaja voi tietysti halutessaan keskeyttää, mutta tarvetta keskeytyksiin ei tullut.
 |
| Äänisuunnittelija Jani Lappalainen ajaa äänitiedostot tietokoneelta esityksen edetessä. |
Valokuvaaja Hanna-Kaisa liikuskelee katsomossa ja osin lavallakin kameran raksuttaessa vinhaan tahtiin hänen kuvatessaan. Tässä vaiheessa näytelmässä saattaa vielä olla hiomista, mutta kaikki visuaaliset elementit - lavastus, puvustus, kampaukset, maskeeraus, valot - ovat jo niin valmiita että niitä voi kuvata, niihin tulee korkeintaan vain pienien yksityiskohtien muutoksia jos sitäkään. Näitä nyt otettuja kuvia käytetään sitten käsiohjelmassa, verkossa ja missä ikinä näytelmäkuvia halutaankaan käyttää - myös tässä blogissa sitten ensi-iltajutusta alkaen.
 |
| Hanna-Kaisa kuvaa. Henkilökohtaisesti koin suurta iloa siitä, että juuri Henkalla on Lemmy-paita - vrt. erään kapteeniroolin esikuva... ;) |
Näytelmä tuntuu ainakin minusta jo hyvinkin valmiilta. On hyvin mielenkiintoista nähdä ne kohtaukset, jotka näin kun olin edellisen kerran katsomassa Supernaiivin harkkoja (linkki juttuun). Teksti on tietysti pääosin sama, mutta jotain on karsittu ja näyttelemiseen on tullut muutoksia, samoin kuin erään kohtauksen koreografiaan.
Harjoituksen loppuessa puidaan porukalla eteen tullutta - toki voitettavissa olevaa - haastetta. Ihailen erityisesti sitä, miten koko työryhmä ja myös valokuvaaja ovat yhdessä ratkomassa asiaa. Teatterin tekemisessä on upeaa toistuvasti huomata tällainen lämmin ja eteenpäinvievä yhteishenki.
Seuraava Supernaiivi-juttu kertookin sitten ensi-illasta - sitä innolla odotellessa!
Ja hei: kaupunginteatterin kevään ohjelmisto - mukaanlukien Supernaiivi - on esittelyssä tulevana tiistaina 15.1. klo 19 alkavassa Esirippu aukeaa -tapahtumassa. (linkki)
Supernaiivin ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on torstaina 24. tammikuuta 2019.
Supernaiivi Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Kommentit
Lähetä kommentti