Supernaiiviuden harjoittamisesta

Kävin viime viikon maanantaina pitkästä aikaa pienellä näyttämöllä katsomassa harkkoja. Työnalla on Supernaiivi, ja harjoituksessa on meneillään neljäs viikko. Näytelmän ohjaa Johanna Sorjonen, jonka tapasin näissä harkoissa ensimmäisen kerran. Supernaiivin nimiroolia näyttelee Aaro Vuotila, ja muissa rooleissa (joita kullakin on monikossa) nähdään Hegy Tuusvuori, Jouni Salo sekä Henri Halkola.

Harjoituksen alkaessa käydään läpi kohtausta, jota on selvästi harjoiteltu ennenkin. Ei aloiteta tekstistä vaan mennään suoraan näyttelemiseen - ohjaaja sanoo keskeyttävänsä jos "on jotain". Kyseessä on Supernaiivin ja Panu-pojan dialogi. Panua näyttelee Jouni Salo. Ensimmäinen kohtauksen läpimeno katkeaa yhteiseen nauruun, kun teksti on sopivasti hukassa. Siitä ohjaaja keskeyttää, antaa ohjeita mitä voisi kokeilla toisin, kehuu mikä kaikki oli hyvää. Hän myös kiinnittää huomiota näyttelijän rintamasuuntaan, etenkin kun asusteet peittävät kasvoja. Näyttelijät juttelevat myös siitä, haittaako jos kohtaukseen livahtaa mukaan ylimääräisiä sanoja - tällä voisi olla vaikutusta vastanäyttelijään, mutta ei kuulemma haittaa. Tämä kohtaus mennään kahteen kertaan.

Supernaiivi (Aaro Vuotila) ja Panu (Jouni Salo).

Sen jälkeen on vuorossa Supernaiivin ja hänen ystävänsä Kimmon keskustelu. Henkka ja ohjaaja juttelevat Kimmon ulkoisesta olemuksesta sekä ulosannista; yhteisesti todetaan, että Kimmolla on "korkea, pieni mutta kova ja hiljainen ääni" - sitten naureskellaan että miten tuokin näytellään. Henkka pitää falsetin joka ei ole yliampuva, mutta ei hänen luonnollinenkaan äänensä. Kohtaus mennään pari kertaa läpi. Haetaan muunmuassa toiminnan ja puheen keskinäistä rytmiä. Ohjaaja juttelee näyttelijöiden kanssa hahmojen innostumisen tason vaihtelusta sekä erilaisista vaihtoehdoista kohtauksen etenemisessä (vaikka teksti siis pysyy samana). Ja vielä mennään kohtausta pari kertaa läpi.

Kimmo (Henri Halkola) ja Supernaiivi (Aaro Vuotila).

Tässä vaiheessa harjoituksia kuiskaajaa tarvitaan vielä aika ajoin, etenkin kun kyseessä ovat pitemmät repliikit. Kuiskaaja toteaa minulle, että hän ei vielä puutu pikkutarkasti virheisiin ettei kohtauksia tarvitse katkoa jatkuvasti; pääasia että kohtauksen henki säilyy ja asia etenee. Usein hän sanoo vasta kohtauksen jälkeen näyttelijöille, mitä poikkeamia tekstistä kenties tuli.

"Että mitä sanoit...?"
Ei vaan, ilme kuuluu Kimmolle, ei Henkalle.

Harjoituksessa on paikalla näytelmän lavastaja Suvi Saari, joka juttelee kanssani lavastuksen tekemisestä. Tässä vaiheessa lavastus on vielä hyvin keskeneräinen; siitä puuttuu sekä pintoja että kokonaisia elementtejä, yksityiskohdista puhumattakaan. Myös pukusuunnittelija Tellervo Syrjäkari on osan aikaa paikalla. Näen pukusuunnitelmakuvia, mutta näyttelijöillä on harjoituksessa yllään omat vaatteensa - mukana on vain muutama näyttelemiseen vaikuttava asuste tai tarvike.

Kolmantena harjoiteltavana kohtauksena on melko absurdi Supernaiivin ja lelukauppiaan (Hegy Tuusvuori) kohtaaminen. Tätäkin kohtausta mennään useamman kertaa kerran läpi, ideoiden toteutusta näyttelijöiden ja ohjaajan kesken. Kohtauksen hienosäätöä pohditaan yksittäisten repliikkien sävyä myöten. Mietitään klovnerian reaktiokaavaa ja säännöstöä. (Minulle ei ole tullut aiemmin edes mieleen että on olemassa sellainenkin asia kuin klovnerian reaktiokaava, mutta kun siitä on puhetta, tunnistan sitä joskus nähneeni.) Kohtausta läpikäydessä kokeillaan aina uusia liikkeitä ja tekemisiä, sekä etsitään sopivaa absurdiuden tasoa.

Supernaiivi (Aaro Vuotila) ja lelukauppias (Hegy Tuusvuori).

Viimeinen harjoiteltava kohtaus on Supernaiivin ja isoisän (Jouni Salo) välinen. Tätäkin kohtausta mennään läpi muutaman kerran, ja jutellaan välillä muunmuassa puheen syvemmästä sisällöstä, hahmojen välisestä kontaktista sekä kohtaukseen liittyvistä tehosteista.

Supernaiivi (Aaro Vuotila) ja isoisä (Jouni Salo).

Harjoituksen lopuksi kohtaukset mennään ensimmäistä lukuunottamatta kerralla läpi. Pienen näyttämön harjoituksessa on mukavan rento ja läheinen tunnelma; ihmiset ovat lähellä toisiaan, ja asioita on helppo kommentoida - lava ja katsomo ovat luontevalla jutteluetäisyydellä toisistaan. Niin näytelmästä kuin harjoituksistakin jäi hyvin sympaattinen fiilis.

Hetki tekstin pohdintaa.

Supernaiivin ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on 24. tammikuuta 2019.
Supernaiivi Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


* * * * * *

Tämä oli syyskauden viimeinen juttu. Teatteri hiljenee joulunviettoon, joskin jo välipäivinä on näytöksiä. Blogikin jatkuu sitten vuoden vaihduttua. Toivotan siis kaikille oikein hyvää joulua ja uusia elämyksiä tuovaa uutta vuotta!

Kauden päätteeksi kurkistus bloginteon "kulisseihin": hyvin monet näistä blogijutuista on kirjoitettu avustajien läsnäollessa. Tässä nelihenkistä avustajalaumaa edustaa Hilde, jota olisi kovasti kiinnostanut kuskata muistiinpanojani häkkiin "tarkemmin käsiteltäviksi".
(Ja ei, kaikki rottani eivät ole valkoisia punasilmäisiä. Mutta ruskea Manta, vaalea Loviisa ja harmaa Signe eivät malttaneet olla aloillaan sen vertaa että olisin saanut kuvan.)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)