Lou Salomé (ensi-ilta)

Ajatteleminen ja ajatukset olivat kaikki kaikessa Lou Salomélle, venäläissyntyiselle naiselle, joka eli 1800-1900 -lukujen Euroopassa. Hän halusi määritellä itsensä itse, ei toisten katseiden tai mielipiteiden kautta - asia, joka vielä tänäkään päivänä ei etenkään naisille ole läheskään aina helppoa, saati itsestäänselvyys. Loun elämästä kertoo hänen nimeään kantava näytelmä, joka sai ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin-tilojen Ahti-näyttämöllä viime lauantaina 7. helmikuuta. Näytelmän on kirjoittanut Aina Bergroth ja Jyväskylään sen on ohjannut Liila Jokelin.

Jussi-Petteri Peräinen (Friedrich Nietzsche), Miika Laakso (Paul Rée) ja Anna-Maija Oka (Lou Salomé).
Kuva: Jiri Halttunen

Jokelinin ihmisläheinen, Loun elämää ja tekoja kunnioittava ja niistä iloitseva ohjaus heijastelee Loun kasvua pikkutytöstä aikuiseksi, kypsäksi naiseksi, koko elämän mitalta. Vaikka Lou on näyttämöllä yleisön katsottavana, yleisö samalla katsoo Loun maailmaa hänen kauttaan. Hänen elämänsä ilot ja surut, karikot ja huippuhetket, monet eri tavoin hyvää mieltä ja haasteita tuottavat ihmissuhteensa näyttäytyvät hänen kulloisenkin elämänvaiheensa ja ajattelunsa kautta.

Kun suuren ajattelijan ja kokijan täysi elämä pitää puristaa reiluun kahteen tuntiin, valintoja on tietysti tehtävä runsaasti. Bergrothin teksti tekee tämän eheästi, kattaen 75-vuotisen taipaleen mutta antaen tärkeille kohtaamisille, ihmisille sekä hetkille tilaa ja aikaa hengittää. Heti näytelmän alussa, muutamassa minuutissa tehdään paljon selkoa Loun persoonasta ja hänen taustoistaan - loistavan tiivistettyä kerrontaa! Näytelmään mahtuu myös viljalti huumoria, ja kuulinkin yleisöstä kommentoitavan, miten yllättävänkin hauska esitys on - ja kyllä iloisille hetkille iloisesti naurettiinkin.

Paavo Honkimäki (Rainer Rilke) ja Anna-Maija Oka (Lou Salomé).
Kuva: Jiri Halttunen

Nimiroolissa Lou Saloména nähdään Anna-Maija Oka, joka on kuin luotu tuomaan Loun hahmo eläväksi teatterin lavalle. Oka elää ja hengittää, säkenöi ja leimuaa Loun tiedon ja elämän paloa, kaikenkattavaa ajatuksille ja ajattelemiselle omistautumista. Oka on eläväinen ja ihastuttavan ilmeikäs, mutta hetkien niin vaatiessa toisaalta myös eleettömän vaisu - ja kaikkea siltä väliltä. Parina lyhyenä hetkenä Oka pääsee väläyttämään taiturillista laulamistaankin.

Anna-Maija Oka (Lou Salomé) ja Jouni Salo (Sigmund Freud).
Kuva: Jiri Halttunen

Koko näyttelijäkaarti tekee hyvää työtä heittäytyen erilaisiin roolihahmoihinsa - Okaa lukuun ottamatta kaikilla on useampia hahmoja. Paavo Honkimäki tekee kaksikin koomista - mutta toisistaan selkeästi erottuvaa - miesroolia pastori Gillot'na sekä Rainer Rilkenä. Vaikka hänen hahmoistaan löytyy se totisempikin puoli, erityisesti Rilken roolissa hän hetkittäin antaa palaa sellaisella ilahduttavan karrikoidulla hömelyydellä että oksat pois! Jussi-Petteri Peräinen pääsee ajoittain käyttämään omintakeista, mielenkiintoista kehonkieltään, mutta myös eläytymään Friedrich Nietzscheen, joka muodostaa hilpeän kaksikon ylen hurskaan ja ylevöityneen siskonsa, Elizabeth Nietzschen (Hegy Tuusvuori) kanssa. Tuusvuoren tulkinta siskosta on herkullinen, samoin kuin hänen monet muut roolinsa, mukaan lukien palvelualtis Marie sekä rempseä, edistysmielinen ja nöyristelemätön Ellen, Loun hyvä ystävä - kaikki hyvin erilaisia naisia! Miika Laakson näkyvimmät roolihahmot ovat monella tapaa kaukana toisistaan, molemmat hyvin tehtyjä; siinä missä Paul Rée on ulkoisestikin huoliteltu, yhteiskunnan normeista huolehtiva, aluksi hieman ujo herrasmies, Friedrich Carl Andreas on olemukseltaan ja pitkälti myös käytökseltään karu oman tiensä kulkija. Jouni Salo tekee takuutyötä Sigmund Freudina, jonka vaimona, maanläheisempänä rouva Freudina ihastuttaa Anneli Karppinen. Myös Loun huolehtivana äitinä Karppinen on elementissään.

Keskellä Anna-Maija Oka (Lou Salomé).
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän skenografina on toiminut Helka Saariniemi, ja visuaalisuus onkin ilo silmälle. Puvut ovat kauniita ja viimeisteltyjä, mutta myös kekseliäitä. Loun asu muuttuu hyvin kätevästi pikkutytön vaatetuksesta aikuisen naisen puvuksi. Jokainen hahmo on puvustukseltaankin omanlaisensa. Hahmojen ulkoista olemusta täydentää Niina Vattulaisen realistinen naamiointisuunnittelu.

Anneli Karppinen (äiti Salomé).
Kuva: Jiri Halttunen

Saariniemen skenografiaan kuuluu myös tyhjän tilan estetiikkaan nojaava lavastus, jossa valkoiset verhot ovat tärkeä elementti. Pienin muutoksin tila, aika ja paikka vaihtuvat toisiksi. Verhoissa ja toki lavalla muutenkin oikeuksiinsa pääsevät Japo Granlundin suunnittelema kaunis, muuntuva valaistus sekä Jonna Rautalan tyylikäs videosuunnittelu. Aki Niskasaaren suunnittelema äänimaisema on niin ikään runsas, oivaltava ja antoisa. On toki hetkiä, jolloin kaikista äänekkäin ääni on hiljaisuus, joka kahden ihmisen välillä huutaa kipeämmin kuin mikään.

Lou Salomé on raikas, elämäniloinen, mukaansatempaava, kaunis, teemoiltaan yhtä aikaa ikiaikainen ja ajankohtainen, hauska, runsaasti ajatuksia herättävä näytelmä, jota on ilo suositella katsottavaksi!

Anna-Maija Oka (Lou Salomé) ja Hegy Tuusvuori (Elizabeth Nietzsche).
Kuva: Jiri Halttunen

Lou Salomé -näytelmä on Jyväskylän kaupunginteatterin ohjelmistossa tämän kevään ajan 2.5. saakka. Esitykset Paviljongin tilojen Ahti-näyttämöllä. Liput myynnissä koko keväälle. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seiskaveikka, Hurme ja Kivi

Isä (Turun kaupunginteatteri)

Voimalla seitsemän veljen - ja monen muunkin