sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Billy Elliot (Tampereen Työväen Teatteri)

Välipäivinä kävin Tampereella kulttuurimatkailemassa - kohteena Tampereen Työväen Teatterin musikaali Billy Elliot. Käsikirjoitus ja laulujen sanat ovat Lee Hallin tekemät, sävellykset Elton Johnin. TTT:lle musikaalin on ohjannut Samuel Harjanne, koreografina Jari Saarelainen sekä kapellimestareina Joonas Mikkilä ja Tony Sikström. Tässä esityksessä Billyn roolissa oli todella hyvää työtä tehnyt Simo Riihelä.

Kuva: Kari Sunnari / TTT

Billy Elliot kertoo unelmien tavoittelemisesta ja itsensä löytämisestä sekä kannustuksen ja mitätöimisen merkityksestä. Hiilikaivoskaupungissa tehdään kovaa työtä, työ kovettaa miehet, miehet ja elämä kovettavat naiset, ja lapset hapuilevat kovuuden ja herkkyyden välillä. Kuitenkin myös aikuisista löytyy kovan pinnan alta herkkyyttä ja pehmeitä kohtia - joskus pintaa pitää vain raaputtaa hieman enemmän.

Kuva: Kari Sunnari / TTT

Lapset elävät lapsuuttaan ja tavoittelevat haaveitaan aikuisten riitojen ja ennakkoasenteiden puristuksessa, riippumatta siitä, tarvitsisiko niiden lapsia edes koskettaa. Tämä tulee hienosti esille esimerkiksi Solidaarisuus -musiikkinumerossa, jossa näkökulmat vaihtelevat; aina joku muu on siellä vastapuolella, ja lapset kaiken jaloissa. Entä onko solidaarisuus aidosti toimintaa yhteiseksi hyväksi - vai yhdenmukaisuuden painetta?

Kuva: Kari Sunnari / TTT
Kuva: Kari Sunnari / TTT

Upeita kohtauksia on monia, mutta esiin täytyy myös nostaa ainakin ensimmäisen puoliajan hengästyttävä lopetus; Billyn epätoivoisen voimakas uhma joka puolelta toistuvaa kieltoa ja "normaaliuden" painetta vastaan. Loistavasti esiintuotu häive Joutsenlampea; kuoleeko joutsen, vai selviää - hetkellinen väläys siitä, mitä tulevaisuus voisi olla.

Kuva: Kari Sunnari / TTT
Kuva: Kari Sunnari / TTT

Joutsenlampi pääsee upeasti esiin myös toisessa huikeassa kohtauksessa, jossa Billy tanssii tulevaisuuden nuoren aikuisen itsensä kanssa; miten voisikaan olla, mihin voisikaan yltää, jos saisi mahdollisuuden toteuttaa itseään! Aikuisen Billyn tanssi on nautittavaa katsottavaa!

Kuva: Kari Sunnari / TTT

Billy Elliot -musikaalista jää mieleen monia hienosti toteutettuja oivalluksia, yksityiskohtia ja teemoja. Esityksessä on mukana paljon huumoria niin dialogissa kuin liikkeessäkin, esimerkiksi poliisien koreografiassa. Pienten balettityttöjen aito tyttöys on saatu hyvin esiin, hälinä ja hilinä, kirkuva into. Dialogi on monin paikoin roisia, siloittelematonta - kiroilu kiroilun "ilosta" ei toimisi, mutta tässä se toimii, aina pikkuisinta näyttelijää myöten. Billyn kehitys tanssijana on toteutettu taiten - hän ei ole liian hyvä alussa, vaan taito tulee esiin pikku hiljaa. Kaivosmiesten laulu laskeutumisesta kylmään, pimeään helvettiin on vaikuttava. Oivallus inhottavasta isoisästä kuin tarujen kolmipäisenä hirviönä - joka kuitenkin tanssiessa on ihana - on mielenkiintoinen, ja tuo kohtaukseen eloisuutta. Aivan omiin, rajoja rikkoviin ulottuvuuksiinsa kehkeytyy lasten mielikuvituksen kuvaaminen Michaelin aloittamassa pukuleikissä.

Kuva: Kari Sunnari / TTT

Musikaalin esillepano on oikein toimiva. Jyrki Sepän suunnittelema lavastus on sopivasti eri kohtauksissa yksityiskohtainen, ilmava ja muhkea. Isot elementit ovat näyttäviä, ja tilaa käytetty ylös asti. Lavasteiden vaihdot ovat sujuvia, ja lavastuksessa käytetään hyvin myös lavan toimintaa. Ainoa harmi on, että katsomon vasemman laidan tietämiltä eräs joukkokohtaus jää osittain näkemättä, kun piano vedetään esiintyjien ja katsojien väliin. Aivan erinomainen oivallus on kohtauksessa, jossa Billy tanssii näennäisesti yksin, mutta lavan takaseinän peilin kautta katsottuna hänellä on monisatapäinen yleisö! Lavastusta tukee olennaisesti Juha Haapasalon suunnittelema valaistus, jolla luodaan niin arkipäivän yleisvaloa, esiintymisen loistokkuutta, tarkkaa kirkasta kohdistusta kuin pimeyttäkin. Yksi valaistuksen huippuhetkistä on avaruus tähtiä täynnä. Pirjo Liiri-Majavan suunnittelema puvustus on enimmäkseen aiheeseen sopivan simppeli, mutta siinäkin on värikkäät ja kimmeltävät hetkensä.

Kuva: Kari Sunnari / TTT

Musikaalissa äänimaailma on erittäin tärkeä, ja muun äänimaailman tulee toimia musiikin ja laulun kanssa yhteen. Toimivan äänisuunnittelun on tehnyt Kalle Nytorp. Ja musiikkihan kulkee ja bändi soi komeasti! Ihastelen useammassakin kohtaa sitä, miten klassista musiikkia - tunnistettavimpana Joutsenlampea - on ujutettu muun musiikin sekaan, kuin viitteenä haavekuvasta ja muistutuksena päämäärästä.

Kuva: Kari Sunnari / TTT

Musikaalin loppu on vähäeleisen koskettava. Tarinoita ei kerrota valmiiksi, mutta paljon toivoa jää ilmaan. Lapsilla on aidot mahdollisuudet löytää omat polkunsa, mutta hopealautasella unelmaelämää ei tule saamaan kukaan.

Billy Elliot Tampereen Työväen Teatterin sivuilla (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti