Thelma & Loviisa (Lahden kaupunginteatteri)

Lahden kaupunginteatteri esittää näytelmää Thelma & Loviisa. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Minna Harjuniemi. Tarina on ennen kaikkea kertomus vahvoista naisista, ja sitä näytelmä tuo onnistuneesti esiin monin tavoin. Ikoninen, melkein samanniminen elokuva vuodelta 1991 häivähtelee kehyskertomuksena tai vapaasti lainailtuna, mutta näytelmä ei suinkaan jää elokuvan raameihin, vaan elää ja kasvaa moneen suuntaan, erilaisiin kertomuksiin, monien naisten tarinoihin. Näytelmän seuraamisen antoisuutta saattaa lisätä se, jos tuntee nämä naiset ja tarinat, mutta näytelmä toimii aivan itsenäisenä kokonaisuutena ilman taustatietojakin.

Sara Paasikoski, Liisa Vuori, Anna Pitkämäki, Annukka Blomberg, Nenna Tyni, Ella Lahdenmäki ja Saara Mänttäri.
Kuva: Mitro Härkönen

Useassa kohdassa tulee mieleen ajatus, miten historia, englanniksi "history", on aika usein "his story", siis miehen tarina - myös silloin kun pääosassa on nainen. (En varmasti ole ensimmäinen, joka tuota sanaleikkiä on tullut ajatelleeksi, mutta omalta osaltani väittäisin keksinneeni sen itse ennen kuin kuulin muualtakin.) Tosin esimerkiksi Pyhän Lucian ja Pyhän Agathan tarina ei miesten kertomanakaan mairittele miessukupuolta. Vahvojenkaan naisten elämä ei suinkaan ole aina helppoa.

Saara Mänttäri ja Nenna Tyni.
Kuva: Mitro Härkönen

Miesten ja naisten rooleja yhteiskunnassa ja tarinoissa tarkastellaan monilla tavoin, sukupuolten suhteessa toisiinsa ja itseensä. Herkullista ristiriitaa saavat aikaan esimerkiksi kohtaukset, joissa on pelkästään miehistä koostuva, naisen vetämä ryhmä keskustelemassa - sekä päinvastoin. Mitä samanlaista, mitä erilaista kummankin ryhmän toiminnassa ja vetäjän roolissa onkaan!

Kuva: Mitro Härkönen

Lavalla nähdään tusina näyttelijää lukuisissa rooleissa - osa lyhyinä vilahduksina, osa koko näytelmän mitalta. Kaikki roolit ovat hyvin tehtyjä ja elettyjä. Sara Paasikoski Pikenä kuvaa roolityössään herkkävaistoisesti naista, joka löytää sisäisen vahvuutensa ja kasvaa miehensä palvelijattaresta oman elämänsä valtiaaksi. Anna Pitkämäki on Ellun roolissaan vahva ja itsetietoinen nainen, joka kohtaa vastoinkäymiset lannistumatta. Nenna Tynin Marilyn Monroe on monipuolisesti herkkä, hauras, sydämellinen, tarvitseva ja voimaantuva.

Anna Pitkämäki ja Sara Paasikoski.
Kuva: Mitro Härkönen

Lavastuksen ja puvustuksen on suunnitellut Paula Koivunen. Puvustus on varsin realistista ja kuvastaa hyvin eri hahmoja, samoin kuin Eija Nurmisen suunnittelema naamiointi. Lavastus on viitteellisempi, mutta tapahtumapaikat tulevat kyllä selkeästi esille. Aivan erityisesti pidin loppuvaiheessa nähtävistä "vesielementeistä".

Jyri Suomisen suunnittelemat valot ja Antti Rautavan videosuunnittelu elävöittävät ja laajentavat lavanäkymä ja kerrontaa. Loppupuolella pitkän videokuvapätkän ympäristön käyttö on kekseliästä.

Nenna Tyni.
Kuva: Mitro Härkönen

Äänisuunnittelun on tehnyt Tommi Raitala, musiikkiin liittyvät asiat Nicolas "Leissi" Rehn. Ääniraita tukee kerrontaa hyvin. Esimerkiksi sähkökitaran pitkänhaikeat, tunnelmalliset soinnut sopivat loistavasti omaan kohtaansa. Muutamat kuultavat kappaleet täydentävät tarinaa tyylikkäästi.

Vaikka tarinaan on koottu paloja sieltä täältä, se on kuitenkin ehyt, looginen kokonaisuus. Mukaan mahtuu paljon huumoria; komiikkaa elämän sattumuksista ja asioiden nurinkurisuudesta. Ennen kaikkea tarina juhlii naisten välistä ystävyyttä - kaikki se kestää, kaikki se kärsii. Tuo vahvan ystävyyden ja elämisen vapauden riemu on parhaimmillaan niin vavahduttavasti ilmaistua, että sitä katsoo pala kurkussa ja vesikierteet silmissä.

Sara Paasikoski ja Anna Pitkämäki.
Kuva: Mitro Härkönen

Thelma & Loviisa Lahden kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

JK. Ennen esityksen alkua salissa kuultiin teatterinjohtaja Lauri Maijalan nauhoitettu vetoomus Sakset seis! -suuren kulttuuriadressin allekirjoittamiseksi. Kuulutus sai tomerat suosionosoitukset - ja toivottavasti kansa myös toimi! Jos et vielä ole adressia allekirjoittanut mutta haluat osallistua, pääset sinne tästä (linkki). Vinkkaa kavereillekin! Aikaa on 4.12. saakka.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Vuonna 85 (Vantaan Näyttämö)

Evita (ensi-illat)