tiistai 1. maaliskuuta 2016

Teatterin tuotannonsuunnittelusta

Jotta teatterissa ylipäätään voidaan tuottaa produktioita, pitää harjoituksia ja järjestää näytöksiä, kaikki pitää suunnitella. Mitä milloinkin tapahtuu, ketä henkilöitä siihen tarvitaan, missä käytössä mikäkin tila kulloinkin on. Tätä kokonaisuutta pyörittää tuotannonsuunnittelija Liisa Makkonen. Hän on myös sisäisen viestinnän tärkeä solmukohta. Kuvaava mielikuva onkin hämähäkki verkon keskellä; näkee joka suuntaan ympärilleen ja aistii, jos langat jossain värisevät tapahtuman merkiksi.

Miten Liisasta tuli tuotannonsuunnitelija? Hänellä on taustallaan ylioppilastutkinnon jälkeen suomenkielen- ja puheviestinnän yliopisto-opintoja, erinäisiä kansanopisto-opintoja, harrastajateatteritaustaa sekä puheenjohtajan pestit Jyväskylän ylioppilasteatterista ja Suomen ylioppilasteattereiden liitosta. Jyväskylän kaupunginteatteriin hän tuli alunperin tuntityöläiseksi pukijaksi, sitten kuiskaajaksi; ensin tuntityöläiseksi, sitten vuorotteluvapaan sijaiseksi, sitten vakituiseksi. Kuuden vuoden kuiskaajanpestin aikana johtoporras näki hänen kykynsä hallita asioita ja toimia myös assistenttina. Sen myötä hän pääsi tuotannonsuunnittelijaksi, ja on tehnyt tätä työtä kohta kymmenen vuotta.

Tuotannonsuunnittelijan esimies on teatterin johtaja Hilkka Hyttinen, jolta suunnittelija saa tiedot tulevasta ohjelmistosta, roolituksista ja tarvittavista harjoitusmääristä. Käyttöpäällikkö Pekka Tammisen kanssa kartoitetaan, milloin tiloja tarvitaan produktioiden teknisiä tarpeita ja rakennusta varten. Vierailut kartoitetaan yhdessä, koska niihin liittyvät taiteelliset, tekniset ja tilalliset aspektit. Markkinointipäällikkö Jouni Huhtaniemen ja muun markkinointiväen kanssa keskustellaan esitysten sijoittamisesta esityskalenteriin, markkinoinnin toiveista ja ennakkotiedoista.

Tuotannonsuunnittelijan tärkeimpiä työvälineitä ovat suunnitteluohjelma, suunnitelmien paperiversiot, eriväriset kynät ja puhelin. Kaikki yhteistyötahot eivät vieläkään käytä sähköpostia, joten asioita tarvitsee ajoittain hoitaa ihan paperipostinkin kautta.

Liisa ValueFrame-suunnitteluohjelman äärellä. Ohjelman kullakin värillä on oma merkityksensä; vihreät ovat harjoituksia, punaiset esityksiä ja pinkit kokouksia.

Teatterilla eletään kahdenlaista vuotta. On näytäntövuosi, joka koostuu syys- ja kevätnäytäntökausista - samaan tapaan kuin koululaisten lukuvuosi ja lukukaudet. Lisäksi on budjettivuosi, joka vastaa kalenterivuotta. Essut eli esityssuunnittelupalaverit ovat toiminnan kannalta tärkeitä tapahtumia. Niissä käydään läpi perusstrategiat, esitysmäärät, näytelmien elinkaari eli kauanko kukin näytelmä on ohjelmistossa, ensi-iltojen ajoitukset ja esitysten ajankohdat. Suunnittelussa tarvittaisiin välillä jonkinmoista kristallipalloa, jotta voitaisiin arvioida oikein näytelmän elinkaari. Syyskauden suunnittelu alkaa edellisen vuoden marraskuussa (eli vajaata vuotta aikaisemmin), ja suunnitelmien tulisi olla valmiina helmikuussa, jotta näytökset saadaan myyntiin maaliskuussa. Vastaavasti kevätkauden suunnittelu alkaa edellisen vuoden toukokuussa ja sunnitelmien olisi suotavaa valmistua syyskuun loppuun mennessä, jotta myynti käynnistyy lokakuussa.

Suunnittelussa pohditaan esitysten pyöriminen viikko viikolta. Perjantain iltanäytökseen ja lauantain päivänäytökseen pyritään välillä ajoittamaan sama näytelmä, jotta lavasteita ei tarvitse siinä välissä vaihtaa. Toisaalta pyritään siihen, että yleisölle on tarjolla monipuolinen kattaus. Lisäksi näyttelijöiden kannalta täytyy huomioida se, ettei näytelmässä tule ensi-illan jälkeen pitkää taukoa, jotta esitys pysyy tuoreessa muistissa. Suunnitteluun vaikuttavat tietysti myös roolilistaukset, eli ettei ajoiteta päällekkäin kahta sellaista näytelmää, joissa esiintyy sama näyttelijä eri näyttämöllä. Tässä puhutaan vastakappaleajattelusta. Samalla tavoin myös harjoitukset pitää suunnitella; missä, milloin, ketä.

Tuotannonsuunnittelija tekee siis myös näyttelijöiden työvuorolistat, ja huolehtii samalla näyttelijöiden vapaapäivistä. Hän hoitaa myös teatterin tilojen vuokrausta, mutta oma toiminta on aina ensisijaista. Teatterin tiloissa, suurella näyttämöllä, on sinfonian konsertteja keskiviikkoisin (ei tosin sentään joka viikko), ja nämäkin pitää huomioida. Tuotannonsuunnittelija ajastaa myös erilaisia kokouksia kuten näyttelijäyhdistyksen kokouksia ja henkilökuntakokouksia. Lisäksi hän toimii johtoryhmän sihteerinä.

Tarvetta on myös suunnitelmien paperiversioille.

Vierailuesitykset vaativat omat essunsa, joissa pohditaan milloin vierailuja voidaan ottaa esityskalenteriin, mitä, montako... Usein vierailua varataan yhdestä kahteen esitystä, joista toinen optiona, jos ensimmäinen myy hyvin. Vierailevien näyttelijöiden aikataulut täytyy ottaa huomioon myös heidän esiintyessään teatterin omissa produktioissa (kuten Maria Lund Jekyll&Hydessä). Jos vierailijan aikataulun tai jonkun muun syyn takia tietyn näytelmän näytöksiin tulee tauko, täytyy jokaista alkavaa neljättä taukoviikkoa kohti järjestää nk. muistiharjoitus, jotta esitysvarmuus säilyy niin näyttelijöillä kuin näyttämötekniikallakin. Toive on, että esitysten välillä ei olisi kahta viikkoa pidempiä taukoja.

Lastennäytelmien suunnittelussa on taas omat erityispiirteensä; iltanäytökset alkavat tuntia aiemmin kuin muissa näytelmissä eli klo 18. Kokemus on opettanut, että perjantai-iltoihin ei lastennäytelmiä kannata ajoittaa. Sen sijaan lauantain päivänäytökset ovat usein hyvin suosittuja. Etenkin pienellä näyttämöllä lastennäytelmistä on myös arkipäivisin päivänäytöksiä, joihin sitten tullaan usein koulu- tai päiväkotiryhminä. Näihin sopivimmat ajat ovat klo 10 ja klo 12.

Oma työsarkansa ovat näytäntöjen peruuntumiset. Jos näyttelijä sairastuu, parin päivän varoajalla hänen roolinsa voidaan vielä pystyä paikkaamaan jotta näytöstä ei tarvitsisi perua - tämä tietenkin riippuu roolista. Jos torstai-illalta joudutaan perumaan näytäntö, siihen tilalle voidaan ajoittaa vaikka harjoitukset. Mutta etenkin lauantai-iltana pyritään saamaan tarjolle jotain muuta. Jos näytännön peruutus tulee samana päivänä, markkinointipuoli yrittää tavoittaa tulossa olevat katsojat ja tarjota heille jotain muuta; korvaavan lipun muuhun näytökseen, rahat takaisin tai jos toisella näyttämöllä on esitys, jossa on tilaa, osa katsojista saattaa mennä sinnekin.

Tuotannonsuunnittelija tekee jonkin verran yhteistyötä muiden teattereiden kolleegojensa kanssa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi freelancereiden vierailujen ajoittaminen, jos sama henkilö vierailee muissakin teattereissa. Samoin yhteistyötä voidaan tarvita jos talon oma näyttelijä vierailee muualla. Eri teattereissa tuotannonsuunnittelua hoidetaan erilaisin resurssein. Suuremmissa teattereissa vastuu on jaettu eri henkilöille esimerkiksi näyttämöittäin. Tehtäviä hoidetaan erilaisten työnimikkeiden alla; näitä ovat tuotannonsuunnittelija, tuottaja, apulaistuottaja ja tuotantosihteeri. Oulun ja Kuopion kaupunginteattereissa on yhdet tuotannonsuunnittelijat - kuten siis Jyväskylässäkin.

Tällä hetkellä tuotannonsuunnittelussa eletään varsin kiihkeitä aikoja, kun syksyn ohjelmisto tulee myyntiin 15.3.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti