maanantai 14. maaliskuuta 2016

Sanasia syksystä

Varoitus! Sisältää hurahtaneen teatteriharrastajan häpeämätöntä ennakkointoilua - rakkaudesta lajiin.

(Eikä tämä edes ole maksettu mainos. ;) )

Olen muutenkin vuosikausia aina innolla seurannut, mitä teattereiden ohjelmistoon tulee - ja yhtä innolla käynyt katsomassa paljon esityksiä. Nykyään "sattuneista syistä" seuraan tietysti hyvinkin tiiviisti nimenomaan Jyväskylän kaupunginteatterin toimintaa. Erityisesti tulevan syksyn musikaali kiinnosti minua jo hyvin varhain. Kun kuulin, mistä musikaalista on kyse, olin ensin aavistuksen hämmentynyt - mutta kun yhtään aloin tutustumaan aiheeseen, tuli tunne, että tästä tulee hienoa! Samoin kuullessani syksyn muusta tarjonnasta erään pienelle näyttämölle valmistuva esitys sykäytti minua kovasti.

Ansa - musikaali liian hyvästä ihmisestä


Kun tyttö on hyvä, niin patukkaa pukkaa!
Ei linjaruusun veroista lie luonnossa kukkaa!
Se kasaa, kokoo, pesee, vahtii, kiittää ja kantaa -
se liukuhihnan alttarille naiseutensa antaa.

Sain aikanaan vinkin, että syksyn musikaali on "kotimainen ja naisen kirjoittama". Meni ehkä pari minuuttia googlata, että kyseessä on Sirkku Peltolan kirjoittama Patukkaooppera. Tosin nimihän on Jyväskylässä Ansa - musikaali liian hyvästä ihmisestä. Perehtyessäni aiheeseen oivalsin, että hiljattain pienellä näyttämöllä nähty liikuttava Pieni raha oli myös Peltolan käsialaa - samoin kuin useamman vuoden takainen Haikarapolska. Laulujen sanoitukset on tehnyt Heikki Salo - vanhana Miljoonasade-fanina ilahduin tästä kovin (kursivoidut lainaukset Salon sanoituksista). Ja Iiro Rantalan musiikki ei voi olla huonoa.

Näillä eväillä lainasin kirjastosta käsikirjoituksen ja levyn, jotka näytelmästä on julkaistu. Levy on tehty vuonna 2007 jolloin musikaali sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa. Sitä sitten luukutettiinkin pari viikkoa putkeen ja sen jälkeenkin kohtalaisen usein. Siinä on useampikin kappale, joihin todella ihastuin - ja joiden livenäkemistä ja -kuulemista odotan innolla. Samoin käsikirjoitus herätti suuren kiinnostuksen toteutusta kohtaan. Tarina on sympaattinen ja osin aika karukin, mutta toisaalta huumori kukkii - sellaistahan elämä on. Ja varmasti moni suomalainen löytää tästä kertomuksesta elementtejä, jotka ovat tuttuja itse kunkin omastakin elämästä.

Ansa-musikaali ei ehkä tarjoa samanlaisia mahdollisuuksia ulkoiseen kimallukseen kuin viime vuosien ihanat Lainahöyhenissä sekä Jekyll&Hyde - tai mistäs minä tiedän, en ole suunnitelmia nähnyt - mutta ennenkaikkea sisäiseen hehkuun siinä on aineksia vähintään senkin edestä. Tarina on kestävä, ja musiikki hienoa. Odotan kovasti, että toivottavasti pääsen seuraamaan harjoituksia ja sitten aikanaan syksyllä valmista esitystä! Musikaalin kapellimestaroi Lasse Hirvi ja ohjaa Fiikka Forsman. Ansa-musikaalin ensi-ilta on 10. syyskuuta.

Jotkut tekevät pienestä suurta ja suuresta mahtavampaa
ne tahdollaan, voimallaan, rikkauksillaan muuttavat maailmaa.
Toiset tekevät suuresta pientä ja pienestä taas pienempää
ne anteeksi pyydellen, varpaisillaan, elävät elämää.

Ansa (Tarja Matilainen).
Kuva: Jiri Halttunen

Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä


Ilman sen suurempia ennakkoselvittelyjä sain kuulla myös, että syksyllä pienelle näyttämölle tulee monologi Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. Minulle tämä on merkityksellinen siksi, että vaikka useammassakin näytelmässä olen ollut vesikierteet silmissä, tämä on eläissäni ainoa jossa olen liikuttunut ihan aidosti itkuun saakka. Eikä se ollut surullista itkua. Enkä muuten ollut ainoa joka nyyhki. Tämä tapahtui joskus 2010-luvun alkupuolella, kun näin monologin Helsingissä Lasse Pöystin esittämänä. Loppu oli sydämeenkäyvä, ja esitykseen mahtui monta liikuttavaa hetkeä - löysin ne uudestaan kun hiljattain luin näytelmän käsikirjoituksen. Muistan myös Lasse Pöystin esityksen alun, jossa se lapsuudestani Pikku Kakkosesta tutuksi tullut setä kävelee vanhan miehen askelin lavalle, laskee plarin käsistään pikkupöydälle ja toteaa "minä otin tämän käsikirjoituksen mukaan kun minä olen jo vanha mies enkä aina muista kaikkea".

Jyväskylässä monologin esittää Jorma Böök, jolta uskon kyllä löytyvän sydäntä ja kokemusta tuoda Bengt Ahlforsin teksti omannäköisenään lavalle Anssi Valtosen ohjauksessa. Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä saa ensi-iltansa heti syyskuun alussa, 1. päivä. Ja tätäkin odotan kovin - sekä sitä, että pääsen seuraamaan miten monologi rakennetaan, että valmiin teoksen näkemistä ja hissin käytöstä kieltäytyvän miehen tarinoiden mukana elämistä.

Jorma Böök ja Nemo.
Kuva: Jouni Huhtaniemi
(epävirallinen kännykkäkuva ammattilaiskuvausten ohessa)

....ynnä muuta...


Näiden kahden lisäksi syksyn uutuuksina nähdään farssi Diivat sekä lastennäytelmä Mimmi Mou Mirjamasta (molemmilla ensi-illat marraskuussa).

Diivat: velikullat Joni Leponiemi ja Sauli Suonpää
- jo yksistään herrojen olemukset ja ilmeet vaikuttavat lupaavilta!
Kuva: Jouni Huhtaniemi
(epävirallinen kännykkäkuva ammattilaiskuvausten ohessa)

Nämäkin toki kiinnostavat kovasti, mutta jutellaan näistä sitten vähän myöhemmin. Syksyllä ohjelmistossa jatkaa Nummibodarit, jonka ensi-ilta on jo ihan pian, huhtikuussa.

Informatiivinen tikkuaski. ;)

Teatterin syksyn ohjelmisto tulee myyntiin tiistaina 15.3. - kärppänä varaamaan paikkoja! :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti