Mies joka kulki rappuja - ja kauden päätös

Blogitekstin nimestä kiitos kaverille, joka ei muistanut näytelmän nimeä mutta nimesi sen luovasti uusiksi niin, että siitä ei voi erehtyä. ;)

Tällä kertaa kyseessä olivat siis Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä -monologin viimeiset harkat tältä keväältä. Aluksi minut kutsuttiin maskeeraamoon, jossa Minttu laittoi Jormaa kuosiin. (Jorma Böök on siis monologin näyttelijä.)

Liimaa ja teippiä päähän - tupee or not tupee?

"Lunta katolle" eli valkosuihketta tukkaan, jotta miehestä saadaan vanhemman oloinen.

Samalla juttelin Jorman ja Anssin (Valtonen, monologin ohjaaja) kanssa siitä, miten juuri tämä teksti valikoitui Jorman monologiksi. Jorma kertoi, että oli kyllä kuullut tekstistä joskus aiemminkin, ja tiesi että Lasse Pöysti on esittänyt sitä, samoin kuin Lembit Ulfsak Virossa. Varsinaisesti monologi tuli kunnolla hänen tietoisuuteensa kun Miikka Tuominen, kaupunginteatterin näyttelijä hänkin, painotti että siinä olisi Jormalle hyvä teksti. Jorma pyysi Anssia tilaamaan tekstin tutustuttavaksi, ja hyvä se olikin. Jorma mietti, vieläkö pitäisi pohtia muita vaihtojetoja, mutta Anssi totesi että mitäpä suotta, tämähän on tässä. Jorma sanoikin, että hän luotti että teksti tupsahtaa eteen, ja niinhän tässä kävi. Anssille teksti ei ollut ennestään tuttu, ja hän oli pohdiskellut Jormalle myös jonkinlaista "kollaasia" urasta.


Ja vielä lakkaa jotta kampaus pysyy kuosissaan.
Maskeeraamossa oli samalla kevätsiivous menossa, siksi siellä oli tavaraa levällään.

Maskeeraamosta siirryimme pienelle näyttämölle - näin muuten jälleen uuden reitin kulkea sinne! Harjoituksissa oli välillä parin viikon tauko, ja nyt oli tauon jälkeen kolmas harjoituspäivä. Jorma ja Anssi juttelivat, että nämä olivat olleet oikein hyvät kolme päivää; sai vielä ennen kesää hyvän otteen näytelmään. Kesätauollakin esitys hautuu päässä alitajuisestikin.

Harjoituksen aluksi Jorma kävi läpi kolme kohtausta; yhden näytelmän keskivaiheilta ja kaksi lopusta. Tosin kun tuona aikana katsomoon ilmaantui muutama katsoja lisää, Jorma lopetti viimeisen kohtauksen kesken, naureskellen ettei halua paljastaa loppua. Kohtausten aikana istuin eturivissä, ja kun muuta yleisöä ei juuri ollut, Jorma kohdisti monena hetkenä puheensa suoraan minulle, katsoen silmiin, kun halusi puhua yleisölle. On yllättävän vaikeaa olla vastaamatta puheeseen, joka kerrotaan reilun metrin päästä kasvoista kasvoihin! Nämä ovat hienoja, unohtumattomia hetkiä intensiivisyydessään.

Edelliseen seuraamaani harjoituskertaan verrattuna lavastus on kehittynyt, joskin se on kuulema edelleen keskeneräinen. Mukaan ovat tulleet äänet, joita niitäkin vielä hiotaan. Valaistusta haetaan, ja siinä on jo nähtävissä hienoja oivalluksia. Kaikki on kuitenkin vielä kesken, joten on mielenkiintoista nähdä, miten asiat vielä muuttuvat.

Kun kohtaukset oli käyty, oli tauon jälkeen läpärin vuoro. Anssi tsemppasi Jormaa lämminhenkisesti; tässä, kuten monessa muussakin kohtaa, näkyy miesten ystävyys sekä keskinäinen arvostus ja luottamus. Me, yleisö, levittäydyimme Jorman toiveesta eri puolille katsomoa - silloin pääsee harjoittelemaan ykeisölle puhumista laajemmin. Paikalla oli ohjaajan, kuiskaajan, valomiehen ja minun lisäkseni ainakin tarpeistonhoitaja, lavastaja ja maskeeraaja.

Näytelmässä oli jo nyt todella paljon tunnetta ja intensiteettiä, henkilökohtaisen ja luottamuksellisen tilanteen tuntua. Ja kuitenkin nyt vielä tarvittiin plariakin, ja harjoituskautta on elokuussa nelisen viikkoa jäljellä. Voin vain aavistaa, millainen tämä esitys on sitten valmiina.

Läpärin jälkeen Jorma ja Anssi juttelivat tuntemuksista, onnistuneista ratkaisuista ja kehittämistarpeista. Meiltä katsojiltakin kysyttiin kommentteja; kaiken kaikkiaan tunnelma oli todella lämmin ja mukava, oikeastaan kodikas. Yleisöstä moni kertasi, missä kohtaa itse kullakin tuli tippa linssiin. Monilla oli samojakin tuntoja, mutta itse kukin löytää varmasti myös juuri henkilökohtaisesti koskettavia kohtia. Vaikka eihän tämä surullinen näytelmä ole - liikuttava, mutta myös hauska! Ajatuksia herättävä ja lämminhenkinen.

Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä avaa teatterin syyskauden. Ensi-ilta on torstaina 1. syyskuuta.

* * * * * * * * * * * *

Tämä oli tämän kauden viimeinen blogitekstini. Teatteri rauhoittuu kesään, henkilökunta lomilleen (osa jo nyt, osa myöhemmin), ja samoin tietysti blogissa on kesätauko. Tämä kuningatarpesti on ollut todella ylittämätön kokemus; monta mieleenpainuvaa muistoa, hetkeä ja ihmistä. Olen saanut nähdä teatterin tekemistä aivan uudella tavalla ja tutustua moneen hienoon ihmiseen. Näytelmien harjoitukset joissa olen oppinut ja nauranut, vaikuttunut ja liikuttunut. Jekyll&Hyde ensemblen mukana kulissien takana. Mielenkiintoiset haastattelut. Vaikuttavat näytökset... Haluan kiittää tähän myötävaikuttaneita ihmisiä jokaista erikseen ja kaikkia yhdessä! Olette upeita.

Haluan kiittää myös teitä, lukijat. Teillehän minä saan näitä elämyksiäni välittää. On ollut ihana huomata, että blogi kiinnostaa! Käyntikertoja blogissa on liki 13 000, ja viimeisimmistä julkaisuista jokainen on kerännyt noin 300 lukukertaa, jotkut enemmänkin. Pakko mainita myös, että kertaalleen ihan tuntematon pariskunta tuli kysymään minulta teatterilla, olenko se blogin kirjoittaja. He kehuivat juttujani ja olivat hyvin kiinnostuneita aiheesta. Olin iloisesti yllättynyt ja otettu! Terveisiä, jos luette tätä. :)

Onneksi pestini jatkuu myös seuraavalla kaudella - muuten tässä jo tulisi itku, kun nytkin on hieman haikea olo. Oikein hyvää kesää kaikille teille. Palataan asiaan!


Kommentit

  1. Kiitos terveisistä. Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle, arvon kollega! Hienoa työtä ja hienoja tekstejä, minullekin auennut näiden kautta uusi maailma (itse kun en kulissien taakse ole päässyt kuin vahingossa pari kertaa). Olen nähnyt Lasse Pöystin version tästä näytelmästä ja se oli upea ja liikuttava, oli kuin omaa pappaansa olisi lavalla katsellut. Muistan, että ponkaisin itkien seisomaan kun Lasse tuli loppukiitoksiin. Eli varmasti myös tulee olemaan upea Jorman tulkitsemana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja aina on ihana kuulla että blogista on iloa ja se tarjoaa jotain uutta! Itsekin olen nähnyt Pöystin esityksen ja itkenyt loppuaplodeissa. Ja nyt jo niiskahdellut harkoissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)