Kapun lauluklubi: Joni Leponiemi

Kaikki toiminta ei aina tapahdu teatteritalossa. Kapun lauluklubi soi ja elähdyttää Vakiopaine-baarissa. Klubia luotsaava Kapu on Jyväskylän kaupunginteatterin kapellimestari Lasse Hirvi, ja tällä kertaa solistina oli näyttelijä Joni Leponiemi samasta talosta.

Olin liikkeellä kaverini kanssa, ja sivumennen sanoen meillä oli topakka kulttuuri-ilta: ensin ihastuttava Lumiukko-animaatio kaupunginteatterin suurella näyttämöllä Jyväskylän Sinfonian livemusiikilla siivitettynä, ja sitten reipasta kävelymarssia muutama kortteli yläkaupungille päin. Olimme perillä Vakkarissa vähän reilua tuntia ennen klubin alkua, ja silloin porukkaa oli paikalla jo jonkin verran. Saimme kuitenkin hyvät paikat. Tupa täyttyi tasaiseen tahtiin, ja väkeä oli mukavasti liikkeellä - Jonissa oli (ja on!) selvästi vetovoimaa. Teatterin väkeä - näyttelijöitä ja muita työntekijöitä - saapui katsomoon myös, joten tuttuja pääsi morjestelemaan iloiseen tahtiin.

Koskettimissa Lasse Hirvi, kitarassa ja laulamassa Joni Leponiemi.

Klubilla oli kodikas tunnelma, ja kellon tultua seitsemän Joni ilmoitti että nyt aloitetaan, toivotteli yleisön tervetulleeksi. Setti koostui pääosin englanninkielisistä kappaleista, ja mukana oli muutama kotimainenkin - herkkää, räväkkää, hauskaa ja tietenkin taitavaa. Englanniksi illan mittaan kuultiin mm. Johnny Cashia, The Bandia, Audioslavea, Foo Fightersia ja Neil Youngia. Musikaalejakaan ei unohdettu, siltä saralta kuultiin Jean Valjeanin rukous Les Miserables -musikaalista. Kotimaisista olivat tarjolla Kolmannen Naisen räyhäkäs Maailma on tyly, Juicen tunnelmallinen 3:30 sekä Leevi and the Leavingisin Ihanasti sanottu, jonka Joni spiikkasi toteamalla että kertosäkeessä on kaunis lausepari. Ja olen samaa mieltä: "Elämä on elämää varten annettu - ja se on ihanasti sanottu."

Joni tunnelmoi...
...ja tuottaa komeasti ääntä.

Jonin välispiikit olivat rentoja ja hauskoja, niistäkin kuuli että solisti itsekin viihtyi. Jonilla ja Lassella oli selkeästi hauskaa yhdessä, ja heistä näkyivät päälle sekä keskinäinen kaveruus että kunnioitus toinen toisensa osaamista kohtaan.

Lasse ja ei-sähköinen soitin, johon liittyen kuultiin yleisöstä alkanut sananvaihto:
"Laita volaa siihen pianoon!"
"Ei tässä ole nappia sitä varten."

Setin loputtua yleisö vaati raivokkaasti encorea - parvelta kuuluneet varsin tunnistettavat "JONTTU JA HIRVI!" -huudot kuuluivat varmaan ulos asti. Ihailtavaa on näyttelijäin treenattu äänenkäytön voimakkuus. Encorena kuultiin mm. Led Zeppelinin Rock'n'Roll -kappale, jossa Joni kyllä selkeästi oli hieman hukassa peura ajovaloissa -ilmeineen mutta selvitti tilanteen hienolla heittäytymisellä. Viimeisenä encorena kuultiin yleisön toiveesta "Hiiri-biisi", jonka Joni kertoi tehneensä 16-vuotiaana - hilpeä kappale karkuteillä olevasta lemmikkihiirestä. (Tähän väliin on kai "pakko" sanoa, että Keski-Suomen kani- ja jyrsijäyhdistys ry kiittää edustamansa lajin hyväntahtoisesta esiintuonnista! :D ) Tässäkin täytyy ihailla Lassen taituruutta; hän sanoi, ettei muista koskaan kuulleensa ko. kappaletta, mutta tuumasi Jonille "aloittele vaan, mä tulen sitten mukaan" - ja niin Lasse soitti koskettimia jo muutaman säkeen jälkeen kuin harjoiteltuna kokonaisuutena, ja veti Jonin pyynnöstä vielä komean soolonkin! Kyllä se näyttää niin helpolta - ja harjoitellulta - kun sen osaa!

Lasse pistää virtuoosimaista sooloa niin että kädet vilisevät (iloisesti Rolandilla)
ja Joni suorittaa vieressä palvonnan eleitä.

Kysyin Lasselta ja Jonilta fiiliksiä illasta ja setistä. Lasse kommentoi, että "kiinnostavinta oli Jonin biisivalinnat, koska siellä oli suurin osa sellaisia mitä en ennemmin tuntenut. Yllätyksenä tuli esimerkiksi se, miten hyvin Foo Fightersin biisit toimivat tuollaisella kokoonpanolla."

Joni puolestaan kertoi seuraavaa:
Lähtökohta oli, ettei yhtään biisiä olisi kahdenvuoden takaisesta setistä. Hiiri nyt oli sitten poikkeus. Röyhkeästi oman maun mukaista ja mielellään kuitenkin tuttua, kun treeniaika jää aina pieneksi. Kaksi omaa lupasin tehdä ja tein. Toisen tiistaina ja toisen silloin samana päivänä. Siitä keikkapäivänä tehdystä tuli ihan hyvä. Muutoin oma keikkafilosofia oli kutakuinkin se, että Lasse hoitaa virtuositeetti tonttia ja minä pidän homman kepeänä. Vakkari on niin kotoisa baari, että pönötyshomma ei sinne istu. Keikasta saa enemmän, kun se pystyy reagoimaan hetkessä. En myöskään halunnut käyttää lappuja, joka tiesi toki sitä, että unohduksia sattui. En kuitenkaan suhtaudu itseeni niin vakavasti, ettenkö niitä itselleni sallisi. Kun yleisössä on kavereita, niin jännittää aina vähän ekstraa. Ja jos on pääsymaksu, niin lipun hinnalle täytyy on vastinetta. Laulajana luotan kykyihini enemmän kuin kaksi vuotta sitten. On luksusta päästä esiintymään klubilla, jolla on vetänyt tosi kovat nimet. Tosi hyvä mieli jäi keikasta. En osaa sanoa, mikä oli biisinä tai hetkenä enemmän, mutta aina kun ihmiset kuuntelee ja keskittyy musiikkiin, tuntuu elämä onnelliselta!

Mennään eikä meinata!
Huomatkaa Jonin hevihaara-asento!

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja väki viihtyi. Kappaleet saivat innokkaat aplodit kiitokseksi, ja tunnelma oli kotoisa ja iloinen. Joni ja Lasse taipuvat moneksi, herkkyydestä revittelyyn, ja tätä tekemistä oli olla kuulemassa!

* * * * *

Seuraava Kapun lauluklubi on jo maanantaina 19.12. klo 19, tuolloin solistina on laulaja-lauluntekijä Antti Kleemola. Linkki tapahtuman Facebook-sivulle.

Keväällä 2017 klubilla nähdään ja kuullaan jälleen mielenkiintoisia solisteja paikallisemmista taitajista kansallisesti tunnettuihin nimiin - kannattaa seurata ilmoittelua!
Linkki Kapun lauluklubin Facebook-sivulle.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)