keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tuotantojärjestäjä Antti Soininen - ja Ansa

Tätä tekstiä varten jututin Jyväskylän kaupunginteatterin tuotantojärjestäjä Antti Soinista. Lisäksi pääsin Ansa-musikaalin kulisseihin seuraamaan, millaista hänen työnsä käytännössä on valmiin esityksen aikana.

Antti kertoo olleensa Jyväskylän kaupunginteatterissa töissä vuodesta 2004 lähtien. Hän on toiminut näyttämömiehenä, pienen näyttämön järjestäjä-kuiskaajana, ison näyttämön kuiskaajana, ja nyt hän on siis tuotantojärjestäjä. Samaa pestiä hän on hoitanut myös vuosina 2008-09 edellisen tuotantojärjestäjän, Pekka Sankilammen ollessa vuorotteluvapaalla, ja Sankiksen jäätyä eläkkeelle Anttia pyydettiin hommaan. Ammatti on paljolti työn kautta opittu, ja lisäksi Antti on käynyt pyrotekniikan puolelta tehosteräjäyttäjän koulutuksen. Nykyään Metropoliassa on myös teatteritekniikan koulutuslinja, joka sopisi tuotantojärjestäjäksi mieliville.

Jyväskylän kaupunginteatterissa on tuotantojärjestäjä ja järjestäjä. Antti viihtyy mieluummin suurella näyttämöllä (koska siellä on enemmän kaikenlaisia liikkuvia osia), ja järjestäjä toimiikin yleensä pienellä. Lisäksi talossa on muutama tuntipalkkalainen työntekijä, joita voidaan pyytää tuuraamaan jos on tarvetta esimerkiksi lomien tai sairastumisten takia.

Antti sanoo, että työn kuvaileminen on melko hankalaa - siihen liittyy niin valtava määrä kaikenlaisia pieniä yksittäisiä tehtäviä. Lyhyesti ottaen voisi tiivistää, että "tuotantojärjestäjä on ohjaajan vasen käsi ilman taiteellista vastuuta". Työhön kuuluu paljon ennakointia ja organisointia. Myös kokouksia on runsaasti; esimerkiksi tuotantoteknisiä kokouksia, mallipalavereita ja malliesittelyitä. Noissa tuotantojärjestäjä voi tuoda esiin oma näkemyksensä siitä, voiko jonkun suunnitellun asian toteuttaa vai ei. Hän siis tuntee talon resurssit, näyttämön ominaisuudet ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Työhön kuuluu myös paperitöitä (tai oikeammin excel-taulukkotöitä); näyttelijöiden ylityöseuranta sekä vierailijoiden, bändin ja avustajien kuukausittainen työajanseuranta. Tuotantojärjestäjä myös aikatauluttaa näyttelijöiden maskit ja pukeutumiset yhdessä ko. tekijöiden kanssa, sekä näytöksissä ja harjoituksissa kuuluttaa näyttelijät lavalle tarvittaessa. Hän käytännössä huolehtii että kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Työvälineinä puhelin ja sähköposti ovat paljon käytössä, kun asioita järjestellään. Jos esimerkiksi näyttelijä sairastuu tai vaikkapa ohjaaja haluaakin muutoksia seuraavan päivän harjoituksiin, Antti tiedottaa siitä esimerkiksi tekstiviestein näyttelijöille. Haastattelussa, eräänä alkuviikon iltapäivänä, Antti kertoo, että sinä päivänä hänen työtehtäviinsä on kuulunut mm. pöytien ja tuolien järjestely suuren näyttämön lavalle lukuharjoitusta varten, valkokankaan virittely videoprojisointia varten sekä harjoituslistojen puhtaaksikirjoittaminen ja näyttelijöille tulostaminen.

Vierailunäytöksissä - siis kun kaupunginteatteriin tullaan esittämään kertaluontoisesti jokin esitys - Antilla ei yleensä ole töitä; niissä vastuu on näyttämömestareilla.

Tuotantonjärjestäjän työ vaatii myös koneella istumista.

Parasta työssä Antin mielestä on monipuolisuus ja vaihtelevuus. Välillä saa juosta pää kolmantena jalkana ympäriinsä, välillä on hyvinkin leppoisaa. Vaikka työssä toki tietyt asiat toistuvat, päivät ovat kuitenkin erilaisia - ja kaikenlaisia yllätyksiäkin tulee vastaan. Haasteena työssä on se, että se tulee joskus vapaa-ajallekin. Päivystysvelvoitetta ei ole, mutta Antti kokee, että on helpompaa hoitaa hommat niin, etteivät ne kasaudu - silloin, kun on kyse päivystysluonteisista, äkillisistä asioista kuten vaikkapa näytöksen peruuttamisesta näyttelijän sairastuttua.

Kysyn Antilta, millaiselle ihmiselle tämä työ sopii. Antti sanoo, että työ vaatii sosiaalisutta, organisointi- ja ennakointikykyä, selkeää kokonaiskuvan hahmottamista sekä valmiutta joustaa työajoissa. Oma työnjälki ei näy lavalta yleisölle, mutta sen sijaan se näkyy ilmapiirissä. Ja jos hommiaan ei hoida, laiminlyönnit näkyvät hyvinkin nopeasti.

Antin lempitöitä ovat musikaalit - hän pitää haasteista, ja musikaali on haastavin mahdollinen produktio, koska siihen liittyy niin valtava määrä ihmisiä ja muita liikkuvia osia. On kuulema mielenkiintoinen paletti, jotta saa hanskattua vierailevat näyttelijät (joita musikaaleissa useimmiten on), bändin soittajat, avustajat ja tietysti vielä talon oman väen. Ylipäätään työssä paljon on kulloisestakin ohjaajasta kiinni; millaiset työtavat ohjaajalla on, kuinka pitkälle hän itse hahmottaa aikataulujaan eteenpäin. Antti mainitsee, että Myrskyluodon Maija oli erityisen mieleenpainuva produktio, sitä oli kiva tehdä. Antti oli tuolloin järjestäjänä.

Pyydän Anttia kertomaan jonkun sattumuksen töistä. Kaikenlaista kuulema aina sattuu ja tapahtuu, ja hän kertookin Betten ja Boon avioliitto -näytelmän eräästä esityksestä. Näytelmään kuului, että pöydässä oli haarukka pystyssä, ja näyttelijä löi kätensä siihen niin, että haarukka jäi sormien väliin. Kyseessä oli keskikokoinen rooli, mutta näyttelijän viimeinen kohtaus näytelmässä. Erään kerran näyttelijä oli kuitenkin hieman horjahtanut, ja lyönyt kätensä koko painollaan oikeasti haarukkaan niin, että se meni kämmenestä läpi tylppä pää edellä. Lava oli veressä, ja Antti kuskasi näyttelijän ensiapuun paikattavaksi. Käsi tikattiin, näyttelijä ja Antti palasivat teatterille - ja Antti muistelee, että näyttelijä taisi ehtiä vielä loppukiitoksiin kumartamaan!

Antti on tehnyt myös pieniä rooleja kaupunginteatterissa. Hyvin vähäisiin sivurooleihin ei välttämättä palkata erikseen avustajaa, vaan teatterin muu väki hoitaa ne. Yleensä näissä rooleissa ei edes ole repliikkejä, vaan kyse on lähinnä lavalla näkymisestä tai jonkin pienen asian toimittamisesta. Saiturissa Antillakin oli jokunen repliikki, ja tammikuussa ensi-iltaan tulevassa Kauas pilvet karkaavat -näytelmässä hänellä on myös yksi repla. Antti sanoo, että hänestä on hauska tehdä tällaisia avustajarooleja, ja hän on tehnyt niitä kymmeniä.


Ansan kulisseissa


Antin työaika alkaa tuntia ennen esitystä, joten siiheksi minäkin ilmaannun paikalle. Sovimme, että liimaannun tiukasti Antin mukaan - tosin näyttämölle en seuraa silloin kun esitys on käynnissä. Antti kertaa ohjeet, joiden mukaan näyttämön laidoilla ei ikinä saa olla lähellä näyttämöä rajaavia verhoja - mistä kohdasta tahansa saattaa yht'äkkiä sännätä ihminen läpi, tulla polkupyörä täyttä vauhtia tai joku saattaa vaikka työntää lavasteen niin, että varomaton jää alle. Samoin kulkureiteillä täytyy olla varovainen - eli pois tieltä - vaihtojen aikaan, ettei tule törmäyksiä. Sanomattakin on selvää, että laidoillakin liikutaan varovasti, ei kosketa tarpeistoon, ei häiritä kenenkään työtä eikä meluta.

Antti valmiina patukkatoimiin!

Ennen näytöksen alkua Antti valmistelee vastuulleen kuuluvat asiat - Ansassa tosin ei kovin paljon valmistelemista ole. Valmiiksi laitetaan pari pyroteknistä välinettä spurgujen kohtausta varten. Ennen näytöstä Antti on paljolti kuulolla siltä varalta, että esim. kampaamosta ilmoitetaan, että joku näyttelijä ei ole saapunut maskiin odotettuun aikaan - silloin Antti ottaa näyttelijään yhteyttä; onhan mahdollista, että joku olisi vaikka unohtanut saapua teatterille (joskin tällaista tapahtuu hyvin harvoin). Antti kuuluttaa näyttelijät lämmittelyyn ja soundcheckiin sekä tekee yleisökuulutukset - eli teistäkin lukijoista moni on varmasti kuullut Antin äänen vaikkei miestä olisi nähnytkään. Ensimmäinen soitto tulee 10 minuuttia ennen esitystä, toinen viisi minuuttia ennen.

Näkymä lavan sivusta ennen esityksen alkua - vaatteita ja asiaankuuluvaa tarpeistoa.

Tarpeistonhoitajan kärry.

"Ohjauskeskus" lavan sivussa.
Oikealla ylhäällä ruutu, josta näkyvät lavan tapahtumat.

Näyttelijöiden lämmitellessä Jorma Böök kävelee suuren näyttämön läpi kohti pientä näyttämöä - hänellä on alkamassa Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä -monologin esitys.

Kun näytöksen alkuun on minuutti ja Tarja Matilainen - Ansan pääroolin esittäjä - seisoo jo paikoillaan, Antti käy ilmoittamassa Tarjalle ajankulun ja samalla toivottaa tsemppiä näytökseen. Sitten valot syttyvät vuorotellen ja esitys alkaa.

Näkymä lavan sivusta - Ansan avausnumero menossa.

Ansassa Antin työnkuva on paljolti päivystämistä siltä varalta, että jotain sattuu - joissakin muissa näytelmissä hänellä on ollut esityksen aikanakin paljon enemmän työtehtäviä. Jos esityksen kuluessa tapahtuisi jotain - esimerkiksi näyttelijä loukkaantuisi niin ettei pysty jatkamaan tai yleisössä olisi sairaskohtaus - Antti tai näyttämömestari Marko ovat ne henkilöt, joilla on oikeus tehdä päätös näytöksen keskeyttämisestä. Näyttämömestarilla on tietysti muitakin vastuutehtäviä, joista mainittakoon esimerkiksi lavastusvastuu ja esityksen alun koordinointi; esityksen alkaessa - ja jatkuessa väliajan jälkeen - näyttämömestarilla on kuulokeyhteys valomieheen, äänimieheen ja kapellimestariin, ja näyttämömestari antaa merkin jotta kaikki toimivat yhtäaikaa oikealla hetkellä.

Pyrotekniikkaa hoitavat tuotantojärjestäjä Antti ja näyttämömestari Marko - molemmilla on siihen koulutus. Ja kun lavalla käytetään pyrotehosteita, niitä kuuluu olla valvomassa kaksi henkilöä suoralla näköyhteydellä eri puolilla lavaa. Sammutusvälineet ovat tietysti kummallakin käden ulottuvilla kaiken varalta. Antti toimittaa valmistelemansa pyrovälineen näyttelijälle ja heti käytön jälkeen ottaa ne huostaansa, huolehtii että ne on asianmukaisesti sammutettu ja peitetty palosuojapeitolla.

Antti valvoo pyroteknistä tehostetta.

Antti kertoo, että teatterissa rutiinit ovat tärkeitä - vaikkei kyse olekaan taikauskosta, niin rutiineista saa sen tunteen että kaikki rullaa kuten pitääkin, kaikki tarvittavat henkilöt ovat paikalla ja ajan tasalla. Aiemmin Antilla oli tietyssä vaiheessa Ansan näytöstä tehtävä, jonka vuoksi hänen piti kiertää lavan toiselle sivulle, ja samalla hän moikkasi tiettyä työkaveria. Nyttemmin tehtävää ei ole, mutta tietyllä hetkellä Antti käy silti moikkaamassa kaveria.

Lavalla Antti käy Ansan esityksessä vain kerran; hakemassa yhden välineen pois. Joissakin muissa näytelmissä tehtäviä saattaa olla enemmänkin, mutta Ansassa näyttämömiehet ehtivät hoitaa vaihdot. Ansassa isompia lavasteitakaan ei tarvitse vaihtaa, vaan vaihdot tehdään helpommin liikuteltavin varustein kuten patukkahihna, pöydät, rappuset ym.

"Ollos huoleton, poikas valveill' on"
- näyttämömiehiä ja lähimpänä näyttämömestari Marko osana esitystä.

Minulle on mielenkiintoista paitsi seurata Anttia, myös saada olla esityksen aikaan läsnä lavan sivussa. Seuraan lempinumeroni tarkasti, ja muutenkin toki olen koko ajan tietoinen siitä, missä lavalla mennään. Lavan sivussa laulun kuuluvuus on selkeästi huonompi kuin katsomossa, mutta on mielenkiintoista seurata esimerkiksi tanssinumeroita eri näkökulmasta. Takaviistosta näkee joskus myös ilmeitä, joita katsomossa istuva yleisö ei näe - ja vaikka näille ilmeille ei siis katsojia olekaan, ne vastaavat täysin roolia.

Lavan sivussa on myös kampauspiste pikakampauksia ja -meikkauksia varten, jotta vaihdot roolista toiseen saadaan tehtyä sujuvasti. Osa pukuvaihdoista tehdään ripeästi, jopa pikana lavan sivussa - pukijat asettelevat vaatteet tällöin valmiiksi siihen järjestykseen, missä näyttelijät vetävät ne ylleen, jotta kaikki sujuu mahdollisimman hyvin. Osa vaihdoista tehdään kaikessa rauhassa pukuhuoneissa, silloin kun siihen on enemmän aikaa.

Antti juttelee Hanna Liinojan kanssa, taustalla maskeeraaja laittaa Jouni Salolle hahmoa.

Ensimmäisessä numerossa Työ on Teneriffa lavan sivusta seuratessa tuntuu, että lavalla pelataan "patukkalaatikkocurlingia" - esitykseen kuuluen Sauli laittaa patukkalaatikoita eteenpäin eli käytännössä liu'uttaa niitä lavan sivuun tarpeistonhoitajalle, joka pinoaa ne talteen.

Ajoittain lavan sivussa käy aikamoinen sutina, etenkin kun valmistaudutaan isoihin joukkokohtauksiin. Paikalla on lavamiehiä, tarpeistonhoitaja, pukijoita, kampaaja-maskeeraaja... Paljon väkeä, joka ei koskaan näyttäydy lavalla yleisölle. Isoissa vaihdoissa, joissa ihmisiä ja tavaraa vilisee ees taas, pitää olla todella varuillaan ettei ole kenenkään tiellä tai alla. Antti kyllä osaa näytöksen tapahtumat ulkoa, ja ohjeistaa minuakin ennakoivasti, milloin missäkin voi seistä ja milloin kannattaa tulla kokonaan sivuun.

Laulukuoroa väliaikaa edeltävästä numerosta.

Väliajalla verhon taakse kuuluu, kuinka saliin jääneet ihmiset jutustelevat keskenään - ja yleisön palatessa väliajalta sorina kuulostaa mukavalta. Väliajan aikana Jorma Böök kulkee takaisin pieneltä näyttämöltä - monologinäytös on tältä illalta ohi.

Ansan näytös kulkee kohti loppuaan. Lavan sivuun kuuluvat myös yleisön reaktiot; aplodit, nauru, osallistuminen... Kun Sauli Erkki Rannon roolissaan kehottaa kaikkia sanomaan yhteen ääneen "rakkaus!" mekin korotamme ääntämme lavan sivussa huutaen "RAKKAUS!"

Välillä hätkähdän, miten muutamia näyttelijöitä puhkeaa laulamaan lavan sivulla. Sitten naurahdan omalle hämmästykselleni; kyseessä ovat tietysti Verholaulajat - eli musikaalinumeron ollessa menossa lavalla osa myös sivussa olevista näyttelijöistä laulaa mukana, jotta ääneen saadaan lisää vahvuutta ja voimaa. Ja laulajien ei tarvitse olla ihan lavan lähellä, sillä heillä on mikit - yhteen he kyllä asemoituvat, laulamaan yhdessä.

Bändi soittaa lavasteiden takaosassa.

Viimeinen kohtaus, koskettavan kaihomielinen musiikki, pimeys - ja aplodit kiitokseksi hienosta työstä. Näyttelijät kumartavat useamman kerran, joku saa ruusuja. Myös soittajat käyvät kumartamassa. Mutta osa aplodeista kuuluu aina myös heille, joita ei lavalla näy - kaikki ne ammattilaiset, jotka tekevät työnsä näkymättömissä, mutta joita ilman teatteri ei toimisi.

Kiitos Antti haastattelusta ja että sain olla mukanasi Ansassa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti