sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Mieli½ puoliksi

- eli olisiko se sitten neljännesmieli vai...? ;)


Kysyin, saanko tulla Mielipuolen harkkoihin, olin tervetullut ja pölähdin paikalle. Ja kuulin, että illan ohjelmassa on ensimmäisen puoliajan läpäri. No mutta, sehän sattui!

Putkonen (Jukka-Pekka Mikkonen) päiväkirjansa parissa.

Harjoitusajan alkaessa näyttelijät ovat vielä valmistautumassa asiaankuuluvasti maskissa - tämäkin on toki työaikaa. Pienen näyttämön tiloissa käydään keskustelua mm. lavasteista ja kahvista sekä esitykseen kuuluvasta tekniikasta. Mietitään tv:n sijoittelua ja videoklippejä. Samalla näyttelijätkin saapuvat paikalle - joku kertaa alkureplojaan kuiskaajan kanssa, toinen liittyy keskusteluun vaatteista ja käsiohjelmasta, joku lukee plariaan. Pohditaan vielä sitäkin, miten näkyvyys lavalle ja kulissien taakse muuttuu sen mukaan, missä kohtaa katsomoa katsoja istuu - ja miten mahdollisia eroja tasoitetaan.

Tekninen mies leikkii telkkaria. Ja myös idoli on kuvassa mukana!

Ohjaaja Seppo Honkonen kuuluu opastavan, että "mennään vaan eteenpäin vaikka menisi kuinka pieleen". Nyt halutaan saada aikaan kokonainen puoliaika, ei pysähdellä korjaamaan ja hiomaan vaan tutkaillaan niitä tarpeita sitten jälkeenpäin.

Paikalla on tänään vain yksi näyttämömies, joten lavasteiden vaihdot ovat hieman hitaampia. Toisaalta tässäkin näkee, miten kaikki osallistuvat - lavasteita ovat tarpeen mukaan siirtelemässä niin ohjaaja, tarpeistonhoitaja kuin näyttelijätkin.

Tuolileikki...?

Läpäri alkaa. Edellisellä harjoituskerralla näin joitakin kohtauksia molemmilta puoliajoilta, mutta paljon tässä on uuttakin. Kuiskaajaa tarvitaan tässä vaiheessa vielä kohtalaisen usein. Tapahtumat rullaavat ja vievät mukanaan, ja välillä räkätän ääneen. Tekstissä on helmiä, ja näyttelijät tuovat ne todeksi taitavasti niin ilmeissä, puheessa kuin kehonkielessäkin. Teen itsekin tietotyötä toimistossa, joten aivan erityisesti minua sykähdyttivät kohtaukset, joissa on osuva tuttuuden tunne - että tämän minä olen kyllä nähnyt ennenkin, mutta ihan muualla kuin teatterissa...

Ilon kautta, hyvällä pöhinällä, tsemii... Mitä näitä nyt on.
(Rooleissa Jukkiksen lisäksi Hanna Liinoja, Jorma Böök ja Aaro Vuotila.)

Kun ensimmäisen puoliaika on menty läpi, pidetään tauko. Tässä vaiheessa suurin tuntemukseni on, että ettehän te voi tähän lopettaa! Minä haluan nähdä tämän loppuun! Vaikka loppukohtauksen olen nähnyt, haluaisin ilman muuta nähdä myös toisen puoliajan. Mutta ei auta, sitä täytyy vielä odottaa johonkin toiseen kertaan.

Kun tauko on pidetty, koko työryhmä kokoontuu keskustelemaan. Ohjaaja antaa palautetta siitä, miten meni - ja kehuu että hienosti sujui. Hän käy muistiinpanojaan läpi, ja myös muut kertovat tuntojaan ja kommenttejaan. Mietitään mikä on jo kohdallaan, mitä pitää muuttaa ja miten.

Harjoituksen loppupuoliskolla mennään vielä yksittäisiä kohtauksia läpi hieman eri tavoin, sitä parasta etsien. Erityisesti Jukka-Pekka Mikkonen lisää kierroksia kokovartaloilmaisuunsa, ja tulos on entistä hilpeämpi. Samalla kokeillaan myös lavastemuutoksia sekä lisätään ja hiotaan kohtauksiin kuuluvaa musiikkia.

Lopuksi jutellaan vielä näkemyksiä toteutuksen tilanteesta, ja ohjaaja kertaa viikon harjoitusohjelmaa ja aikatauluja.

Virkamiehen jäykkämielisempi hetki.
Virkamiehen hellämielisempi hetki.

Mielipuolen päiväkirjan ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä keskiviikkona 7. helmikuuta 2018. Näytelmän sivu teatterin sivuilla (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti