Kiviä taskussa (jälleen)

Tämä on nyt kolmas kerta kun kävin katsomassa Martti Suosalon ja Mika Nuojuan tähdittämän näytelmän Kiviä taskussa. Edellisestä kerrasta on pari vuotta, ja tuolloin esitysjutun lisäksi myös haastattelin Martti Suosaloa (linkki). Näytelmä on kymmenettä kertaa vierailulla Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä, ja jälleen kerran tupa oli "piripintaan" täynnä. Tämän näytelmän näkeminen on nopeuslaji - liput varattiin jälleen loppuun ennen kuin suurin osa halukkaista taisi edes herätä siihen ajatukseen että pitäisi toimia.

Kuva: Tapio Vanhatalo / Helsingin kaupunginteatteri

Kolmannellakin katsomiskerralla Kiviä taskussa antaa uutta nähtävää. Toki tarina - jossa on melko traaginenkin pohjavire - on tuttu ja sikäli osa elementeistä on menettänyt yllättävyytensä. Mutta esitykseen mahtuu sekä paljon helmiä jotka näkee mielellään uudelleenkin, että improvisaatiota, joten kokemus tuntuu tuoreelta. Muutaman kerran miehet yllättivät niin itsensä kuin toisensakin - näytti lavallakin olevan pokassa pitelemistä. Yksi suurta hilpeyttä sekä lavalla että katsomossa herättänyt hetki oli, kun Mika Nuojuan hahmo totesi spontaanisti Martti Suosalon hahmolle "Mene muualle pitämään niitä monologejasi!" (Monologejahan Martti paljon tekee.) Ihailin myös sitä, miten valoilla yksinkertaisilla tempuilla luodaan ero esimerkiksi tavallisen oleilun ja elokuvan filmaaminen välillä. Näyttelijöiden ja äänimiehen yhteistyö oli saumatonta - kun käsi kääntää ilmassa "nappulaa", ääni "stereoissa" muuttuu täsmälleen samalla hetkellä.

Kuva: Tapio Vanhatalo / Helsingin kaupunginteatteri

Koko homman ydin on kuitenkin Suosalon ja Nuojuan yhteistyö. Yhteiset vuodet ovat tietysti hioneet tätä työskentelyä, ja kyllä miesten keskinäinen kemia, energia, ilo ja taimaus ovat aina näkemisen arvoisia. Tälläkin kertaa he olivat todella vauhdissa heti esityksen alusta alkaen  - tällainen energia ei ole millään lailla itsestäänselvyys. Moneen kertaan on toisteltu sitä, miten monia rooleja miehet esittävät - ja kyllä he vaihtavat hahmoja todellakin lennosta asennolla, ilmeellä, äänenkäytöllä, hieman vaatteita muuntamalla. Jotkut hahmot menevät turhan paljon naamanvääntelyn puolelle, mutta suurin osa on osuvia. Osa hahmoista on aivan hulvattomia - oma suosikkini on Suosalon esittämä näyttelijätärdiivatar. Ja yleisöhän tykkäsi! Välillä koko sali räkätti naurusta ja väliaplodejakin annettiin. Sekä väliajalle poistuttaessa että näytöksen jälkeen lähettyviltä kuului useita kommentteja siitä, miten hyvä esitys on. Jokunen kertoi myös olleensa aiemminkin tätä katsomassa - silloin ihan takarivissä, sittemmin oli kirinyt että pääsee eteen. Ja kyllä minäkin suosittelen tämän näkemään - sikäli kun tilaisuuksia taas tulee ja ehditte saada liput. Vain nopeat näkevät!

Nääääääiiin vauhdikasta menoa kannattaa pitää jos jatkossa haluatte päästä yleisöön!
(Tosin ketään ei pidä mennä hutkimaan.)
Kuva: Tapio Vanhatalo / Helsingin kaupunginteatteri


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)