maanantai 21. toukokuuta 2018

Hiukset hulmuten kohti hippikesää!

Tapahtui pari viikkoa sitten... Olen jälleen seuraamassa Hair-musikaalin harkkoja. Ennen varsinaisen harjoituksen alkua koreografi Kira Riikonen ja ohjaaja Sini Pesonen juttelevat siitä, ketä näyttelijöistä on missäkin kohtauksessa mukana. Samoin pukusuunnittelija Tellervo Syrjäkari ja lauluvalmentaja Juho Eerola näkyvät juttelevan jostakin. Näyttelijät saapuvat lavalle, rupattelua kuuluu sieltä täältä. Sini kertoo työryhmälle, mitä harkoissa tänään kaiken kaikkiaan on tarkoitus tehdä.

Kuva: Tinja Salmi

Ensin luetaan tekstiä useamman sivun verran. Laulukohdassa kapellimestari Lasse Hirvi kertaa eri äänialojen sävelkorkeutta tietyssä soivassa tavussa. Lasse ja Juho neuvottelevat puhelaulun rytmistä. Lasse ja Sini käyvät läpi fraasi fraasilta, kuka laulaa minkäkin kohdan, kun isosta joukosta lauletaan yksittäin fraaseja toinen toisensa perään. Sini selostaa käsillä olevan kohtauksen kulkua; miten lavasteet tulevat toimimaan, perustelee mitä tapahtuu ja miksi. Tässä kohtauksessa nunniin ja munkkeihin liittyvillä tapahtumilla on aito historiatausta - tähän liittyy Rage Against the Machinen ensimmäisen levyn kansikuva. Kira kertoo kohtauksen liikeohjeita; kävely ja polvistuminen, käsien asento, kaikki rakennetaan yksityiskohtia myöten. "Laskeudutaan alas niin hitaasti kuin mahdollista. Kenen reidet huutaa ekana hoosiannaa määrää tahdin." Myös namaste-asento käydään tarkkaan läpi; miten sormet pidetään, millä korkeudella kädet, entä kyynärpäät. Lassen johdolla harjoitellaan nunnaresitatiivia, sävel nousee ja laskee kauniisti. Lassen soittaessa kohtaukseen kuuluvaa nopeaa instrumentaalia eräs näyttelijä esittää videopelihahmoa juoksemassa ja tasohyppelemässä - valmiissa kohtauksessa tässä on jotain muuta, mutta jotain samaa... Eräänlaista "juoksua ja tasohyppelyä" se on huumetrippikin. Ja sota.

Kuva: Tinja Salmi

Tekstin lukemisesta siirrytään sen tulkintaan. Aluksi istuttiin lavalla, sitten lähdetään liikkeellekin. Tekstiin tulevat mukaan myös äänenpainot. Sini ohjaa puheen taukoja, kertoo milloin niihin tulee musiikkia ja selittää liikettä; ketkä, mistä, mihin, miten. Sitten otetaan aloituspaikat ja lähdetään ensimmäisen kerran menemään kohtausta läpi. Lasse soittaa, näyttelijät laulavat, kohtaus etenee. Tunnistan sävelmän tutuksi, vaikka kaikkia kappaleita en osaa nimetä kun kuulen ne ensimmäistä kertaa suomeksi. Joku kysyy "mikä on se isku jolla munkit saapuvat" ja Aaro Vuotila vastaa välittömästi "heittäkää öljy kuumenemaan, munkit tulee!" - taitaa olla vielä vappu mielessä. Kohtausta hiotaan yksityiskohtaisesti - tässä vaiheessa työhön kuuluu ehkä enemmän puhetta kuin tekemistä. Keskustelulla rakennetaan kohtauksen kulkua, hahmoja, toiminnan motivaatiota -  näyttelijät myös kyselevät paljon Siniltä. Kun näkemys on saatu yhteiseksi ja selkeämmäksi, voidaan taas toteuttaa sitä. Sini ja Kira puhuvat näyttelijöille katsojakontaktista ja siitä, miten näyttelijät aistivat kuka yleisöstä ehkä tykkää saada huomiota, kuka ei.

Ohjaaja Sini Pesonen.
Kuva: Tinja Salmi

Kun kohtaus on menty läpi, Sini toteaa, mikä toimii - tehdään samaa uudelleen, mutta entistä pidemmälle. Sini kertaa jälleen kohtauksen kulkua, erityisesti päähenkilön toiminnan ja reaktioiden kautta. Kira analysoi ja ohjeistaa kohtauksessa tapahtuvaa liikettä - koreografi ei todellakaan ohjaa pelkkää tanssia! Oikeastaan juuri tällä harjoituskerralla näin hyvin selkeästi sen, miten paljon musikaalissa koreografi tekee kaikkea muutakin kuin musiikkinumeroiden parissa työskentelyä. Toki niitäkin, mutta tällä kertaa työn alla ovat enemmän puhekohtaukset, joten pääsen seuraamaan Kiran työskentelyä niissä. Harjoitus toistuu ja jatkuu samantyylisenä; kohtauksia mennään läpi ensin karkeasti, sitten keskustellen sekä Sinin ja Kiran ohjeiden mukaan tarkentaen. Lasse esittää musiikkiin liittyviä huomioita. Samaan aikaan Juho valmentaa yhtä näyttelijää kerrallaan toisaalla, silloin kun kyseistä näyttelijää ei välttämättä tarvita kohtauksessa. Aina kohtauksen jälkeen Sini kehuu ja analysoi, purkaa ja kokoaa - samoin Kira antaa kehuja ja tarkennuksia. Lasse ohjaa musiikin ja laulun iskuja ja ajoitusta.

Kuva: Tinja Salmi

Väliajalla Telle näyttää eräiden pukujen kangasnäytteitä ja suunnitelmia - ihania ovat, kankaat taittavat valoa kauniisti. Juho kertoo hyvin havainnollisesti, miten fokus vaikuttaa äänenkäyttöön, ja kuinka ihminen voi tulla tietoiseksi äänihuuliensa käyttämisestä.

Kuva: Tinja Salmi

Useita kohtauksia harjoitellaan erilaisia toteutuksia kokeillen ja kohtausten kulkua tarkentaen. Lopuksi käydään kaikki illan aikana tehdyt kohtaukset yhteen putkeen läpi - kokonaisuus on mielenkiintoinen, vaikka vain pieni pala näytelmää. Loppuun lauletaan kappaletta 3500 - se on sitten siirtymä seuraavaan kohtaukseen, jonka harjoittelu epäilemättä jatkuu seuraavana päivänä. Sini ja Kira ovat hyvin tyytyväisiä siihen, miten paljon päivässä on saatu aikaan. Aina musikaaliharjoitukset eivät ole pelkkää soittoa, laulua ja tanssia, vaan paljonhan niissä on myös puhetta ja näyttelemistä. Niin paljon kuin musikaalien musiikista ja musiikkinumeroista pidänkin, on mielenkiintoista nähdä välillä enemmän tätä puolta. Kovasti kyllä odotan sitä, että sitten kesätauon jälkeen pääsen näkemään suurempia kokonaisuuksia, pukuja ja musiikkinumeroita - mutta ei siihen liian kiire ole, kunhan ensin vietetään kesää.

Kuva: Tinja Salmi

Jutun kuvat on otettu eri harjoituskerralla kuin mitä olin seuraamassa - näissä kuvissa näkyy (keskeneräistä) lavastustakin. Kiitokset lavastaja Tinjalle kuvista!

Hair-musikaalin puvustuksesta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista pukusuunnittelija Tellervo Syrjäkarin kotisivu ko. produktiosta (linkki aukeaa uuteen ikkunaan).

Hair-musikaalin ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä on 8.syyskuuta. Liput syyskaudelle ovat jo myynnissä. Hair teatterin sivuilla (linkki aukeaa uuteen ikkunaan).




Teatterin kausi on lopuillaan ja kesätauko ihan nurkan takana. Harjoitukset jatkuvat vielä hetken, ja tällä viikolla teatterissa nähdään vierailuesitys Miehen kosketus. Kauden päättymisen myötä blogikin laskeutuu nyt kesätauolle.

Tämä on jälleen ollut hieno vuosi. Olen lentänyt Peter Panin matkassa, eläytynyt Kolmen sisaren kaipuuseen jonnekin parempaan, vaikuttunut Pesärikon näyttelijätyöstä, ihastellut Kun isoisä Suomeen hiihti -näytelmän menoa, iloa, musiikkia ja asiaa, keräillyt Onnensirpaleita, sympatiseerannut Luuseria, kulkenut Mielipuolen päiväkirjan matkassa inhimillisen kestävyyden rajan yli... Unohtamatta upeita vierailuja, joista kirkkaimpana ja viiltävimpänä mieleen jäi Yksin Berliinissä.

On myös ilo huomata, että blogini kiinnostaa. Tällä kaudella lukukertoja on kertynyt n. 40 000 ja yhteensä koko blogissa on vierailtu yli 94 000 kertaa. Esitysvuoden - ja koko blogin historian - suosituin juttu oli Carmen, joka keräsi 2484 lukijaa. Toinen 2000 lukukerran rajan rikkonut juttu oli Pesärikko (ensi-ilta), jonka on lukenut 2043 kiinnostunutta. Kevätkaudella kiinnostivat erityisesti jutut Ruttu - kaikki hyvä loppuu aikanaan (1534 lukijaa), Peterin paikkuuta - teatterin taikuutta (1331 lukijaa) sekä Teatterin lavastussuunnittelu ja Karmo Mende (1238 lukijaa). Tämä juuri lukemasi on kauden 38. juttu.

Kiitos mielenkiintoisesta vuodesta, ja mitä miellyttävintä kukkaiskesää niin teatterin väelle
kuin blogin lukijoillekin! 
Syksyllä palataan taas asiaan!



2 kommenttia: