Ruttu - kaikki hyvä loppuu aikanaan
Lauantaina 26.11.2016 Ruttu esiintyi viimeisen kerran suurella näyttämöllä. Kyseessä oli Nummibodarit -näytelmän viimeinen esitys. Kaikesta näki, että näytelmästä oli tullut työryhmälle rakas, ja tällä viimeisellä kerrallakin kyllä heittäydyttiin ilolla! Näyttelijöiden esiintymisessä oli monessa kohtaa erityistä riehakkuutta, ja kun näytelmän on nähnyt useamman kerran, sieltä löysi yhtä ja toista pientä jäynää. ;) Erityisen koskettava oli kuitenkin loppukiitosten hetki - ensin tavanmukainen yhteiskumarrus, sitten Eskoa näytellyt Hannu Lintukoski, sitten jälleen koko porukka. Ruttu oli saanut sylillisen kukkia ja muita muistamisia. Tämän toisen kumarruksen jälkeen, yleisön taputtaessa vielä pontevasti, Hande pyysi hiljaisuutta, ja esitteli Rutun. Tässä vaiheessa yleisö aploodeerasi pauhulla ja pitkään, ja koko katsomollinen väkeä nousi seisomaan, osoittamaan suosiota ja kunnioitusta. Ruttu kertoi koskettavasti, että tämä oli hänen viimeinen esiintymisensä suurella näyttämöllä, ja että keväällä 2017 hän näyttelee vielä pienellä näyttämöllä, minkä jälkeen hän jää eläkkeelle. Ruttu kiitti lämpimästi kanssanäyttelijöitä lavalla sekä katsomossa olevia ystäviä ja työtovereita - ynnä koko yleisöä, ja pyysi välittämään kiitokset kaikille heillekin, jotka eivät tuolloin olleet paikalla. Ruttu kertoi myös, että Mimmi-lehmää tehtäessä hän oli viimeisen näytöksen lopussa halunnut jäädä yksin vilkuttamaan poistuvalle yleisölle, ja niin hän toivoi tapahtuvan nytkin. Niinpä muut näyttelijät poistuivat, ja yleisö lähti valumaan ulos - Rutun vilkuttaessa lavalla, vaihtaen muutamia sanoja eri ihmisten kanssa, kiitellen ja hymyillen niin aurinkoisesti kuin hienon, lämpimän ja haikean hetken kokeva ihminen hymyilee.
Rutun työstä ja pitkästä urasta näyttelijänä olen jo heti ensimmäisenä "kuningatar-syksynäni" kirjoittanut jutun Ruttu ja Jorma - elämän verran teatteria (linkki aukeaa uuteen ikkunaan).
Rutun viimeinen ensi-ilta eli Täti ja minä -näytelmän ensi-ilta torstaina 16.2.2017 oli tunnetta täynnä - siitä kerroin ensi-iltajutussa (linkki aukeaa uuteen ikkunaan). Tunteellinen oli myös Rutun 40-vuotistaiteilijajuhlan esitys samasta näytelmästä keväällä 2017. Jo Rutun saapuessa teatterille erityiskyydillä työkaverit olivat olleet häntä vastassa aulassa ja laulaneet hänelle tehdyn laulun.
Näytös alkoi hieman toisin kuin yleensä; aluksi Ruttu kävi kumartamassa lavalla yleisölle, joka tervehti häntä innokkain aplodein. Esitys itsessään meni toki kuten sen kuuluu, mutta yleisössä oli jonkinlainen lisäjännite, tunne siitä, että nyt koetaan jotain erityistä. Ja esityksen jälkeen aploodeerasimme tietysti yhtälailla kummallekin näyttelijälle, mutta sitten keskityttiin Ruttuun. Pienen näyttämön lavalla hänelle annettiin useita virallisten ja epävirallistenkin tahojen tervehdyksiä; mm. Jyväskylän kaupunki ja Suomen Näyttelijäliitto muistivat häntä, samoin kuin työkaverit, teatterin johto ja jo aiemmin eläköityneet näyttelijät. Rutulle tehty laulukin esitettiin uudelleen, ja myös yleisö lauloi innokkaasti kertosäkeessä mukana; "onnea ja iloa ja valoa me toivotamme..." Ja kyllä Ruttu vaikuttikin onnelliselta, iloiselta ja valoisalta.
Poistuimme pienen näyttämön tiloista, ja juhla jatkui ylälämpiössä. Ohjelmassa oli vapaamuotoisia puheita ja musiikkiesityksiä. Ruttu oli kovin onnellinen juhlastaan ja kaikista ihmisistä, jotka olivat tilaisuudessa mukana.
Täti ja minä -näytelmän piti olla ohjelmistossa vain kevätkauden 2017, mutta koska se oli valtavan suosittu - kaikki kevään näytökset myytiin loppuun jo ennen ensi-iltaa! - siitä onneksi saatiin täysien kausien verran lisäesityksiä ensin syksylle 2017 ja vielä keväälle 2018. Eli heti kesän jälkeen eläkeläinen Ruttu vieraili Jyväskylän kaupunginteatterissa kokonaisen esitysvuoden verran.
Tänään, torstaina 3. toukokuuta, on vuorossa Täti ja minä -näytelmän viimeinen esitys. Ja samalla tähän tietoon viimeinen kerta, kun Ruttu näyttelee Jyväskylän kaupunginteatterissa. Arvattavasti ilta on täynnä tunnelmaa.
Rutun työstä ja pitkästä urasta näyttelijänä olen jo heti ensimmäisenä "kuningatar-syksynäni" kirjoittanut jutun Ruttu ja Jorma - elämän verran teatteria (linkki aukeaa uuteen ikkunaan).
Rutun viimeinen ensi-ilta eli Täti ja minä -näytelmän ensi-ilta torstaina 16.2.2017 oli tunnetta täynnä - siitä kerroin ensi-iltajutussa (linkki aukeaa uuteen ikkunaan). Tunteellinen oli myös Rutun 40-vuotistaiteilijajuhlan esitys samasta näytelmästä keväällä 2017. Jo Rutun saapuessa teatterille erityiskyydillä työkaverit olivat olleet häntä vastassa aulassa ja laulaneet hänelle tehdyn laulun.
Näytös alkoi hieman toisin kuin yleensä; aluksi Ruttu kävi kumartamassa lavalla yleisölle, joka tervehti häntä innokkain aplodein. Esitys itsessään meni toki kuten sen kuuluu, mutta yleisössä oli jonkinlainen lisäjännite, tunne siitä, että nyt koetaan jotain erityistä. Ja esityksen jälkeen aploodeerasimme tietysti yhtälailla kummallekin näyttelijälle, mutta sitten keskityttiin Ruttuun. Pienen näyttämön lavalla hänelle annettiin useita virallisten ja epävirallistenkin tahojen tervehdyksiä; mm. Jyväskylän kaupunki ja Suomen Näyttelijäliitto muistivat häntä, samoin kuin työkaverit, teatterin johto ja jo aiemmin eläköityneet näyttelijät. Rutulle tehty laulukin esitettiin uudelleen, ja myös yleisö lauloi innokkaasti kertosäkeessä mukana; "onnea ja iloa ja valoa me toivotamme..." Ja kyllä Ruttu vaikuttikin onnelliselta, iloiselta ja valoisalta.
 |
| Teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen onnittelee. |
 |
| Työkaverit lauloivat Rutulle Aaro Vuotilan tekemän onnittelulaulun. |
 |
| Teatterilta jo eläköitynyt entinen työkaveri Mikko Kauranen ja Ruttu. |
Poistuimme pienen näyttämön tiloista, ja juhla jatkui ylälämpiössä. Ohjelmassa oli vapaamuotoisia puheita ja musiikkiesityksiä. Ruttu oli kovin onnellinen juhlastaan ja kaikista ihmisistä, jotka olivat tilaisuudessa mukana.
 |
| Rutun uraa esittelevää valokuvanäyttelyä. |
 |
| Päivänsankari. Aiemmissa kuvissahan Ruttu on Täti ja minä -maskissaan - vaikka toki hän on täti-roolia nuorempi ja nuorekkaampi! |
Täti ja minä -näytelmän piti olla ohjelmistossa vain kevätkauden 2017, mutta koska se oli valtavan suosittu - kaikki kevään näytökset myytiin loppuun jo ennen ensi-iltaa! - siitä onneksi saatiin täysien kausien verran lisäesityksiä ensin syksylle 2017 ja vielä keväälle 2018. Eli heti kesän jälkeen eläkeläinen Ruttu vieraili Jyväskylän kaupunginteatterissa kokonaisen esitysvuoden verran.
Tänään, torstaina 3. toukokuuta, on vuorossa Täti ja minä -näytelmän viimeinen esitys. Ja samalla tähän tietoon viimeinen kerta, kun Ruttu näyttelee Jyväskylän kaupunginteatterissa. Arvattavasti ilta on täynnä tunnelmaa.
Lämpimät kiitokseni, arvostukseni ja aplodini Rutulle, hienolle näyttelijälle ja ihmiselle. Olet ollut tähän saakka "aina" olemassa ja lavalla - niin kauan kuin olen teatterissa pikkutytöstä saakka käynyt.
Kaikkea hyvää, nyt ja aina.
Kommentit
Lähetä kommentti