Phantom - Pariisin oopperan kummitus
Jyväskylän kaupunginteatterin alkavan kauden musikaali Phantom - Pariisin oopperan kummitus saa ensi-iltansa lauantaina 7. syyskuuta. Kävin katsomassa henkilökuntaennakon (tiistaina 3.9.) sekä 1. ennakon (torstaina 5.9.). Nämä molemmat ovat varsinaisesti vielä harjoituksia, mutta teatterin luvalla kirjoitan niistä jo ennen ensi-iltaa.
Phantom - Pariisin oopperan kummitus perustuu Gaston Lerouxin romaaniin. Sen on kirjoittanut Arthur Kopit (suomennos Marika Hakola) ja säveltänyt Maury Yeston. Jyväskylän kaupunginteatteriin musikaalin on ohjannut Maiju Sallas, produktion koreografi on Jouni Prittinen ja kapellimestari Jari Puhakka.
Sallaksen ohjauksessa henkilöhahmot ovat osin tarinaan sopivan teatraalisia, osin hyvinkin inhimillisiä. Riku Pelo Erikinä - eli oopperan kummituksena - on vaikuttava sekä olemukseltaan että ääneltään. Hän tuo hienosti esiin kummituksen tuskan, kaipuun, rujouden - ja koskettavan herkkyyden. Naispääosassa Christinen roolissa vuorottelevat eri esityksissä Saara Jokiaho ja Johanna Isokoski. (Näistä kahdesta esityksestä Saara oli vuorossa 3.9. ja Johanna 5.9.) Kummankin rautainen osaaminen pääsee roolissa oikeuksiinsa. Oli mielenkiintoista nähdä kummankin suoritus vain parin päivän erolla, kun kumpikin tekee samasta roolista omannäköisensä. Kumpikin tuo omalla tavallaan esiin Christinen herkkyyden, viattomuuden, vahvuuden sekä ihmissuhteiden aiheuttamat ristiriitaiset tunteet. Musikaalissa on monia hienoja hahmoja ja suorituksia, mutta aivan erityisesti täytyy vielä mainita Tytti Vänskän esittämä Carlotta, loistavan komediallinen hahmo joka suorastaan varastaa show'n ja jota Tytti esittää taidolla, täysillä heittäytyen. Musikaalin ensemble on suuri ja joukkokohtaukset näyttäviä.
Yestonin säveltämä musiikki on erottamaton osa esitystä. Se kuvastaa sekä voimakkaita mielenliikkeitä että hauraita tunnelmia ja sopii niin yksityisiin hetkiin kuin ison väkijoukon tapahtumiin. Välillä musiikki on Pariisin oopperan musiikkia, välillä ihmisten ajatusten sointia. Musiikki on monipuolista; on sävyjä operetista, on musikaalien kulta-ajan vivahteita, on iloa ja uhkaavuutta. Jari Puhakan johtama orkesteri soi komeasti.
Jouni Prittisen suunnittelema koreografia on monipuolinen ja elää musiikin mukana. Useinkaan kyse ei ole niinkään tanssinumeroista kuin kokonaisvaltaisemmasta liikkeestä. Koreografiassa on myös hauskoja vivahteita, kuten viittaukset jotka tuovat mieleeni Laulavat sadepisarat.
Musikaalin puvustuksen on suunnitellut Tuovi Räisänen, ja se on erittäin onnistunut, todella hienoa työtä! Mukana on niin paljon oivalluksia ja yksityiskohtia, ettei niitä yhdellä eikä kahdellakaan katsomalla ehdi kaikkia nähdä. Aivan erityisesti mieleeni jäivät erilaiset oopperapuvut ja -peruukit. Puvuilla korostetaan roolihahmojen piirteitä ja toisaalta leikitellään valloittavasti. Pukuja on valtava määrä ja osa niistä nähdään vain pienen hetkisen. Roolihahmojen olemukseen kuuluvat olennaisesti myös Suvi Taipaleen ja Anniina Saaren suunnittelemat kampaukset ja maskeeraus.
Muuntuvan ja toimivan lavastuksen on suunnitellut Annukka Pykäläinen. Suurta näyttämöä käytetään välillä vain pieneltä osin, välillä koko tilavuudeltaan. Isot kohtaukset ovat näyttäviä, kuten yhtenä helmenä Erikin ja Christinen saapuminen katakombeihin.
Japo Granlundin suunnittelemat valot ja toisaalta valojen väliin kätkeytyvä pimeys ovat erittäin olennainen osa esitystä. Valot pehmenevät, räikyvät, värittävät kohtauksia ja mielenmaisemia. Visuaalista kokonaisuutta täydentävät Tuukka Toijanniemen suunnittelemat projisoinnit.
Etenkin musikaalin ensimmäinen puoliaika on monin kohdin hyvinkin komediallinen, loistavana esimerkkinä näyttävästä huumorista kohtaus jossa harjoitellaan Aida-oopperaa - tämä on monen taitavasti toteutetun osatekijän summa. Toisella puoliajalla sävy tummuu ja tapahtumat tiivistyvät loppua kohti. Ratkaisevilla hetkillä minäkin sykerryin penkilläni myötäeläessäni. Phantom - Pariisin oopperan kummitus on komeaa katsottavaa ja kuultavaa. Siinä on samassa esityksessä niin komediaa, draamaa kuin upeaa musiikkiakin, kaikki taidolla tehtynä.
Phantom - Pariisin oopperan kummitus teatterin sivuilla (linkki). Sivulta löytyy myös lista siitä, miten Saara Jokiaho ja Johanna Isokoski vuorottelevat Christinen roolissa.
 |
| Erik (Riku Pelo) ja Gérard Carriére (Jouni Salo). Kuva: Jiri Halttunen |
Phantom - Pariisin oopperan kummitus perustuu Gaston Lerouxin romaaniin. Sen on kirjoittanut Arthur Kopit (suomennos Marika Hakola) ja säveltänyt Maury Yeston. Jyväskylän kaupunginteatteriin musikaalin on ohjannut Maiju Sallas, produktion koreografi on Jouni Prittinen ja kapellimestari Jari Puhakka.
 |
| Erik (Riku Pelo) ja Christine (Saara Jokiaho). Kuva: Jiri Halttunen |
Sallaksen ohjauksessa henkilöhahmot ovat osin tarinaan sopivan teatraalisia, osin hyvinkin inhimillisiä. Riku Pelo Erikinä - eli oopperan kummituksena - on vaikuttava sekä olemukseltaan että ääneltään. Hän tuo hienosti esiin kummituksen tuskan, kaipuun, rujouden - ja koskettavan herkkyyden. Naispääosassa Christinen roolissa vuorottelevat eri esityksissä Saara Jokiaho ja Johanna Isokoski. (Näistä kahdesta esityksestä Saara oli vuorossa 3.9. ja Johanna 5.9.) Kummankin rautainen osaaminen pääsee roolissa oikeuksiinsa. Oli mielenkiintoista nähdä kummankin suoritus vain parin päivän erolla, kun kumpikin tekee samasta roolista omannäköisensä. Kumpikin tuo omalla tavallaan esiin Christinen herkkyyden, viattomuuden, vahvuuden sekä ihmissuhteiden aiheuttamat ristiriitaiset tunteet. Musikaalissa on monia hienoja hahmoja ja suorituksia, mutta aivan erityisesti täytyy vielä mainita Tytti Vänskän esittämä Carlotta, loistavan komediallinen hahmo joka suorastaan varastaa show'n ja jota Tytti esittää taidolla, täysillä heittäytyen. Musikaalin ensemble on suuri ja joukkokohtaukset näyttäviä.
 |
| Kuvassa vasemmalla Christine (Johanna Isokoski) ja oikealla Carlotta (Tytti Vänskä). Kuva: Jiri Halttunen |
Yestonin säveltämä musiikki on erottamaton osa esitystä. Se kuvastaa sekä voimakkaita mielenliikkeitä että hauraita tunnelmia ja sopii niin yksityisiin hetkiin kuin ison väkijoukon tapahtumiin. Välillä musiikki on Pariisin oopperan musiikkia, välillä ihmisten ajatusten sointia. Musiikki on monipuolista; on sävyjä operetista, on musikaalien kulta-ajan vivahteita, on iloa ja uhkaavuutta. Jari Puhakan johtama orkesteri soi komeasti.
 |
| Erik (Riku Pelo) ja Christine (Johanna Isokoski). Kuva: Jiri Halttunen |
Jouni Prittisen suunnittelema koreografia on monipuolinen ja elää musiikin mukana. Useinkaan kyse ei ole niinkään tanssinumeroista kuin kokonaisvaltaisemmasta liikkeestä. Koreografiassa on myös hauskoja vivahteita, kuten viittaukset jotka tuovat mieleeni Laulavat sadepisarat.
 |
| Keskellä Christine (Saara Jokiaho). Kuva: Jiri Halttunen |
Musikaalin puvustuksen on suunnitellut Tuovi Räisänen, ja se on erittäin onnistunut, todella hienoa työtä! Mukana on niin paljon oivalluksia ja yksityiskohtia, ettei niitä yhdellä eikä kahdellakaan katsomalla ehdi kaikkia nähdä. Aivan erityisesti mieleeni jäivät erilaiset oopperapuvut ja -peruukit. Puvuilla korostetaan roolihahmojen piirteitä ja toisaalta leikitellään valloittavasti. Pukuja on valtava määrä ja osa niistä nähdään vain pienen hetkisen. Roolihahmojen olemukseen kuuluvat olennaisesti myös Suvi Taipaleen ja Anniina Saaren suunnittelemat kampaukset ja maskeeraus.
 |
| Kuva: Jiri Halttunen |
Muuntuvan ja toimivan lavastuksen on suunnitellut Annukka Pykäläinen. Suurta näyttämöä käytetään välillä vain pieneltä osin, välillä koko tilavuudeltaan. Isot kohtaukset ovat näyttäviä, kuten yhtenä helmenä Erikin ja Christinen saapuminen katakombeihin.
 |
| Alain Cholet (Henri Halkola), tarkastaja Ledoux (Markus Virtanen) ja Carlotta (Tytti Vänskä). Kuva: Jiri Halttunen |
Japo Granlundin suunnittelemat valot ja toisaalta valojen väliin kätkeytyvä pimeys ovat erittäin olennainen osa esitystä. Valot pehmenevät, räikyvät, värittävät kohtauksia ja mielenmaisemia. Visuaalista kokonaisuutta täydentävät Tuukka Toijanniemen suunnittelemat projisoinnit.
 |
| Kreivi Philippe de Chandon (Pekka Hiltunen) ja Jean-Claude, näyttämömestari (Hannu Lintukoski). Kuva: Jiri Halttunen |
Etenkin musikaalin ensimmäinen puoliaika on monin kohdin hyvinkin komediallinen, loistavana esimerkkinä näyttävästä huumorista kohtaus jossa harjoitellaan Aida-oopperaa - tämä on monen taitavasti toteutetun osatekijän summa. Toisella puoliajalla sävy tummuu ja tapahtumat tiivistyvät loppua kohti. Ratkaisevilla hetkillä minäkin sykerryin penkilläni myötäeläessäni. Phantom - Pariisin oopperan kummitus on komeaa katsottavaa ja kuultavaa. Siinä on samassa esityksessä niin komediaa, draamaa kuin upeaa musiikkiakin, kaikki taidolla tehtynä.
 |
| Fleure (Hegy Tuusvuori) ja Flora (Piia Mannisenmäki). Kuva: Jiri Halttunen |
Phantom - Pariisin oopperan kummitus teatterin sivuilla (linkki). Sivulta löytyy myös lista siitä, miten Saara Jokiaho ja Johanna Isokoski vuorottelevat Christinen roolissa.
Kommentit
Lähetä kommentti