Kävin katsomassa Chicago-musikaalikonsertin Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näytämöllä. Chicago-musikaali on minulle vuosien takaa tuttu elokuvana ja jokunen vuosi sitten Lahden kaupunginteatterin lavalla nähtynä. Olen aina tykännyt Chicagon musiikista, joten tämä konsertti kiinnosti jo ennakkoon kovasti. Mukana olivat mm. suuret suosikkini Cell Block Tango sekä All That Jazz.
 |
| Kuva: Eveliina Harjuhahto |
Gradian muusikon koulutuksen opiskelijoita oli suuri joukko esiintymässä niin tanssien ja laulaen kuin soittamassakin. Laulua ja bändiä on ohjannut Tuija Kiviranta, bändiä myös Outi Jussila ja koreografiaa Noora Kolanen. Numerot vaihtelevat sooloista ison porukan joukkonumeroihin. Eri esiintyjien välillä näkyi toki erilaista energiaa, läsnäoloa ja koreografiasta taitoa, mutta kaikkiaan esitys oli oikein viihdyttävä. Bändi soitti taitavasti - minulle erityisesti mieleen jäivät lyömäsoittimet, joita soitti Oscar El Husseini. Laulaminen tuntui olevan hyvin hallussa, joskin harmillisesti äänentoistossa oli ilmeisesti ongelmia, koska kaikin paikoin laulua (tai repliikkejä) ei tahtonut kuulla.
 |
| Kuva: Lotta Niskanen |
Koska Chicago-musikaalin tarina on minulle tuttu ja muistin nämä kohtaukset siitä yhteydestä, niistä oli helppo saada kiinni. Seuralaiseni, joka ei ole Chicagoa koskaan nähnyt, totesikin, että kaikesta ei saanut niin paljon irti, kun ei tiennyt mihin irralliset repliikit tai muu vastaava liittyvät, mitä kohtauksessa yritetään kertoa.
 |
| Kuva: Jenny Albrecht |
Ennalta odottamieni numeroiden lisäksi erityiseksi suosikikseni nousi We Both Reached For The Gun. Siinä aivan erityisesti loistivat solisti Billy eli Saku Taittonen sekä Roxie, jonka tähän numeroon kuuluvaa todellista nukkemaisuutta Kamilla Kavala ilmensi loistavasti. Numeroon kuuluu tietysti myös suuren kuoron tuoma vauhti ja näyttävyys. Samoin esimerkiksi soolokappale Mr. Cellophane, solistina Juuso Porras, toimi paljon kiinnostavammin kuin aiemmin näkemissäni yhteyksissä. Myös useammat eri Roxiet, Velmat, Billyt ja muut hahmot kuoroineen olivat iloista seurattavaa.
 |
| Kuva: Lotta Niskanen |
Kaikkiaan konsertti oli vauhdikas, viihdyttävä ja virkistävä. Tuntiin oli pakattu huima määrä taitoa ja tekemisen riemua!
Kommentit
Lähetä kommentti