The Addams Family (ensi-ilta)

Jyväskylän kaupunginteatterin suuren näyttämön esityskausi saatiin käyntiin lauantaina, kun ensi-iltansa sai musikaali The Addams Family. Musikaalin ovat käsikirjoittaneet Marshall Brickman ja Rick Elice, sävellys ja laulujen sanat ovat Andrew Lippan. Tarina hahmoineen pohjautuu Charles Addamsin luomaan sarjakuvaan. Musikaalin tekstin on suomentanut Tiina Puumalainen, laulut Ilpo Tiihonen. Jyväskylän kaupunginteatteriin sen on ohjannut Jukka Keinonen.

Keinosen ohjaus on tiivis, suvantokohtia ei ole. Musiikkinumerot vaihtelevat dialogin kanssa napakasti, mutta tarvittaessa tilanteisiin myös rauhoitutaan.

Keskellä Paavo Honkimäki (Gomez), hänen takanaan vasemmalta Saara Jokiaho (Wednesday), Pekka Hiltunen (Fester), Anneli Karppinen (Mumma), Tytti Vänskä (Morticia) ja Sami Ulmanen (Pugsley).
Kuva: Jiri Halttunen

Paavo Honkimäki Addamsin perheen isänä, Gomezina, on näyttävä mies, vaimoaan palvova puoliso ja hellä isä, joka ei kuitenkaan ota itseään liian vakavasti. Perheen äitiä, Morticiaa, esittää onnistuneesti Tytti Vänskä. Morticia on dramaattinen, hieman marttyyriuteenkin taipuva hahmo, mutta kuitenkin rakastava vaimo ja äiti. Saara Jokiaho nousee hyvin esiin perheen tyttärenä, Wednesdayna. Hän on ponteva ja itsetietoinen nuori nainen, joka kuitenkin kamppailee uusien outojen tunteidensa kanssa. Sami Ulmanen tekee sopivan lapsekkaan roolin muutoksia vastaan parhaansa mukaan kinaavana pikkuveli Pugsleyna. Gomezin omalaatuisena veljenä, Festerinä, häärii iloisesti Pekka Hiltunen. Anneli Karppisen esittämä mumma puuhastelee touhukkaasti omiaan mutta on olennainen osa perhettä. Jouni Salon Lurch on jotenkin kovin sympaattinen pökkelö, kuten asiaan kuuluu. Beineken perheen hahmot eivät pääse revittelemään ihan samalla tavoin kuin Addamsit, mutta kyllä heistäkin potkua löytyy. Perheen pojan, Lucasin, roolissa Miko Petteri Jaakkola on raikas uusi tuttavuus. Markus Virtanen eläytyy hyvin virkamiehen ja perheen pään rooliin Mal Beinekenenä. Hänen vaimoaan, Alicea, esittää Anna-Maija Oka, joka ottaa kaiken irti roolistaan virkamiehen vaimona. Olennaisena osana tapahtumia lavalla häärivät myös Addamsien esivanhemmat, hyvin eläväinen joukkio - etenkin ollakseen kuolleita. Tällä ensemblellä vauhtia riittää, jalka nousee ja laulu soi.

Vasemmalta Miko Petteri Jaakkola (Lucas), Saara Jokiaho (Wednesday), Anna-Maija Oka (Alice) ja Markus Virtanen (Mal).
Kuva: Jiri Halttunen

Hahmoissa etenkin tällaisessa esityksessä hyvin olennaista on myös heidän näyttävä ulkoinen olemuksensa, johon vaikuttavat paljolti Tuovi Räisäsen käsialaa oleva pukusuunnittelu sekä Suvi Taipaleen suunnittelemat kampaukset ja maskeeraukset. Addamsin perheen osalta molemmat ovat hyvin tummanpuhuvia - lukuunottamatta Wednesdayn erityisen normaalia mekkoa. Beineken perheen ulkoasut edustavat tavanomaisempaa, joskin toki tyylikästä suuntaa. Kukin hahmo on selkeästi omanlaisensa, mutta kokonaisuus on harmoninen. Yksityiskohtia on runsaasti myös ensemblen puvuissa, kampauksissa ja maskeerauksissa. Ainakin osasta esivanhemmista on bongattavissa sekin, mihin kukin on aikanaan kuollut.

Pekka Hiltunen (Fester) sekä esivanhempia.
Kuva: Jiri Halttunen

Olennainen osa musikaalia ovat tietysti musiikkinumerot. Niitä säestää kapellimestari Lasse Hirven luotsaama bändi, joka soi komeasti ja napakasti. Lauluvalmentajana on toiminut Juho Eerola. Musiikki on monipuolista. Mieleen jää monta kohtausta, kuten alun hienosti käyntiin potkaiseva Kun olet Addams, hyvin svengaava Hullumpi mä oon, sekä Festerin herkkä laulu Kuu ja minä. Uuteen suuntaan soi raikkaasti ja sisältää omalaatuista huumoria. Normaalia kasvaa loppua kohti uljaaksi koko esiintyjäkaartin yhteisvoimaksi. Ensimmäisen puoliajan päättää muhkea kaksoisnumero Paljastukset ja Saa odotella, jonka avaus on vangitseva. Kaunis loppunumero Kohti pimeyttä hyökyy hetkittäin kuin meren mainingit. Kaikkia laulajia on ilo kuulla, niin sooloja kuin joukkovoimaakin. Musiikin lisäksi äänimaailman kokonaisuutta täydentää Mika Filpuksen äänisuunnittelu.

Saara Jokiaho (Wednesday) ja ensemble, taustalla Sami Ulmanen (Pugsley).
Kuva: Jiri Halttunen

Näyttävät koreografiat ovat Jouni Prittisen käsialaa. Tanssia on paitsi lauletuissa musiikkinumeroissa, myös ihan puhtaasti tanssinumeroissa. Liike on kertovaa ja hyvin monipuolista, vaihdellen tilanteen mukaan vauhdikkaasta tarkoituksellisen keskittyneen hitaaseen.

Tummanpuhuva, toimiva lavastus "hilpeine" yksityiskohtineen on Tiina Hauta-ahon suunnittelema. Lavastus muuntuu ja toimii hyvin. Jotkut vaihdoista ovat hyvinkin kellontarkkoja, osana koreografiaa. Lavastusta ja tunnelmia täydentävät Antti Rautavan ja Tiina Hauta-ahon suunnittelemat projisoinnit sekä Japo Granlundin valosuunnittelu.

Tytti Vänskä (Morticia) ja ensemble.
Kuva: Jiri Halttunen

The Addams Family on myös hauska. Vitsejä on monenlaisia, selkeämmistä hienovaraisempiin, osin makaabereihinkin. Eräs oma suosikkini on lyhyt viittaus toiseen maailmankuuluun musikaaliin Addamsin perheen yrittäessä olla mahdollisimman normaalisti.

Musikaalinnälkääni kävin katsomassa The Addams Familyn kolmeen kertaan ensi-iltaviikolla; omaisten ennakossa, 1. ennakossa ja ensi-illassa. Joka kerralla katsomossa oltiin innokkaasti mukana, taputettiin ja naurettiin. Ensi-illassa yleisö antoi pitkät aplodit seisten ja ihastustaan huudellen. Jokaisen esityksen jälkeen kuulin monia kommentteja siitä, miten hieno esitys on.

Jouni Salo (Lurch) ja Paavo Honkimäki (Gomez).
Kuva: Jiri Halttunen

Kaikkiaan The Addams Family on joka osaltaan ammattitaitoisesti tehty, näyttävä, viihdyttävä ja hienosti soiva musikaali, josta ei myöskään huumoria puutu. Kaiken touhun ja dramaattisuuden ohella siinä käsitellään myös vakavampia, yleisiä teemoja kuten parisuhteessa eläminen ja suhteen kesto, lasten kasvaminen ja itsenäistyminen, perheen sisäiset suhteet ja toisista välittäminen sekä rehellisyys. Kyllä kannattaa käydä katsomassa  miten kauhufantasiakomedia toimii, tanssii ja soi!

Addams Family -musikaali teatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)