Vanhan naisen vierailu (ensi-ilta)

Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähtiin eilen Vanhan naisen vierailu -näytelmän ensi-ilta. Näytelmän on käsikirjoittanut Friedrich Dürrenmatt ja kaupunginteatteriin sen on ohjannut Ola Tuominen.

Näytelmän alkupuolella rakennellaan varsin hykerryttäviäkin asetelmia ja esitellään kiinnostavia henkilöhahmoja. Myöhemmin näytelmä saa synkkiä ja surumielisiäkin sävyjä.

Hanna Liinoja (Claire Zachanassian) ja Asko Vaarala (Alfred Ill).
Kuva: Jiri Halttunen

Vanhan naisen vierailun pääroolissa Claire Zachanassianina hehkuu Hanna Liinoja, joka tuo rooliin kirjon ylhäisyyttä ja kylmyyttä, mutta myös kovettunutta surua, jonka alla piilee kauan sitten peitetty lämpö. Haava sielussa vaatii veronsa, ja sitä Liinoja ilmentää kyvykkäästi. Hanna Liinojahan jäi jo aiemmin eläkkeelle, mutta tämä on nyt hänen jäähyväisroolinsa.

Hanna Liinoja (Claire Zachanassian).
Kuva: Jiri Halttunen

Asko Vaarala Alfred Illinä luo osaavasti kuvan ikääntyneestä miehestä, joka aluksi esiintyy hieman on höpsönä mutta josta näytelmän edetessä ja hahmon syventyessä löytyy herkkyyttä ja haikeutta. Jukka-Pekka Mikkosen pormestari on hupaisa mutta inhimillinen hahmo - vaikkakaan selkeä ulkoisen olemuksen esikuva ei inhimillisyyttä lupaa. Ulkoisen olemuksen toteutus onkin oivaltavan tunnistettava mutta ei liian osoitteleva.

Hannu Lintukoski (opettaja), Taina Reponen (kirkkoherra), Asko Vaarala (Alfred Ill) ja Jukka-Pekka Mikkonen (pormestari).
Kuva: Jiri Halttunen

Iso osa näyttelijöistä tekee montakin roolia. Näistä erityisesti mieleen jäävät esimerkiksi Paavo Honkimäen ponteva poliisi, Taina Reposen tohkeissaan oleva teurastaja ja Markus Virtasen lipevä toimittaja. Niinikään Hannu Lintukosken Hofbauer on iloinen veikko kun taas Piia Mannisenmäen Mathilde edustaa henkilökaartissa eniten tavallisuutta - tärkeä tasapainottaja sekin. Sami Ulmasen esittämä Clairen aviomies VII on tyhjäpäisyydessään ilahduttava toyboy-hahmo. Anna-Maija Oka ja Anni Pesonen ovat oiva kaksikko kaupassa asioivina ja juoruilevina naisina. Saara Jokiaholta jäivät erityisesti mieleen silmänräpäyksessä tiukasta pokkuroijaksi muuttuva junailija sekä erittäin pirteä Ottilia-tytär. Kaikki näyttelijät tekevät kaikissa rooleissaan kautta linjan erinomaista työtä. Roolivaihdot ovat välillä aika tiukkoja, mutta rautaiset ammattilaiset eivät anna sen näkyä.

Markus Virtanen (toimittaja), Piia Mannisenmäki (Mathilde), Sami Ulmanen (Karl), Asko Vaarala (Alfred Ill), Saara Jokiaho (Ottilia) ja Hannu Lintukoski (opettaja).
Kuva: Jiri Halttunen

Sekä roolihahmonsa että joissakin pienissäkin tapahtumissa on suorastaan absurdin huumorin piirteitä. Hahmoista paras esimerkki ovat papparaiset Koby (Saara Jokiaho) ja Loby (Anna-Maija Oka). Eräs Alfred Illin sapuminen lavalle on hienoinen mtäh-hetki, mutta uppoaa kokonaisuuteen hyvin. Kekseliästä on myös taulunkehyksen käyttö eri yhteyksissä.

Saara Jokiaho (Koby), Hanna Liinoja (Claire Zachanassian), Jukka-Pekka Mikkonen (pormestari), Anna-Maija Oka (Loby) ja Asko Vaarala (Alfred Ill).
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän puvustuksen on suunnitellut Tuovi Räisänen. Tämä on hänen viimeinen työnsä suurelle näyttämölle ennen eläkkeelle jäämistä. Puvustus on oikein onnistunut. Clairen asut säkenöivät ja hulmuavat siinä missä köyhälistö on harmaata ja rispaantunutta - ja siitä väliltä löytyy kaikenlaista. Puvuissa ja asusteissa on myös hienoa huumoria, joka tulee esiin näytelmän edetessä. Yksi ilahduttava hauskuus on aviomies VII:n paita! Jo aiemmin mainitut Koby ja Loby ovat paitsi sopivan ylilyövästi näyteltyjä, myös puvustuksen absurdi idea. Hahmojen ulkoista olemusta osaltaan tuovat esiin myös kampaukset ja maskeeraukset, jotka on suunnitellut Suvi Taipale.

Anna-Maija Oka, Anni Pesonen, Hannu Lintukoski (Hofbauer) ja Asko Vaarala (Alfred Ill).
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän lavastuksen on suunnitellut Tuomo Nakari. Lavastus nojaa vahvasti projisointeihin, jotka ovat suunnitelleet Antti Silvennoinen, Ola Tuominen ja Tuomo Nakari. Projisointien ansiosta lavastus muuttuu hyvinkin notkeasti. Lisänä käytetään muutamia konkreettisia liikuteltavia elementtejä. Kokonaisuus on hyvin toimiva. Olennainen osa näyttämön visuaalista kokonaisuutta ovat myös Japo Granlundin suunnittelemat valot.

Kuva: Jiri Halttunen

Vanhan naisen vierailu on äkkiväärä tarina, jonka teemat ovat ajankohtaisia - tai oikeammin ajattomia. Ahneus, ihmisen arvottaminen, kostonhalu, omaneduntavoittelu, julmuus, toisten käyttäminen omien tavoitteiden saavuttamiseksi - mutta myös inhimillisyys, ystävyys ja perhearvot.

Vanhan naisen vierailu Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

Sami Ulmanen, Hanna Liinoja (Claire Zachanassian) ja Markus Virtanen.
Kuva: Jiri Halttunen

Tässä yhteydessä haluan vielä kiittää sekä Hanna Liinojaa että Tuovi Räisästä lukuisista elämyksistä monituisten vuosien ajalta! Vaikka on harmi luopua teistä, toivotan hyviä eläkepäiviä upeille taiteilijoille!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)