Musta laatikko 17

Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä vieraili torstaina esitys nimeltä Musta laatikko 17. Kyseessä on kokonaisuus, jossa Helsingin Sanomien toimittajat ja kuvaajat kertovat työstämistään ja kokemistaan erilaisista aiheista. Esityksiin liittyy olennaisesti myös kuvitus; valokuvia, tilastoja, otsikoita ja videopätkiä. Tämä on siis 17. samalla idealla koostettu esitys.

Näkymä lavalle ennen esityksen alkua.

Aluksi juontaja Jaakko Lyytinen alusti illan, esitteli konseptin ja pyysi ensimmäisen puhujan esiin.

Tarinoiden jatkumo on harkitusti rakennettu tunnelmasta toiseen. Yhteistä kaikille oli jonkinlainen yksilön näkökulma, osalla hyvin henkilökohtainenkin. Ensin kuultiin Anni Lassilan "helpommin nieltävä" tarina teollisuuden merkityksestä työllisyydelle mutta myös ympäristölle, yksilönäkökulmaa ohittamatta.

Toisena vuorossa oli Kaisa Rautaheimon ajatuksia herättelevä kuvaus afganistanilaisesta naispoliisista, jonka oli pakko paeta kotimaastaan Talebanin vuoksi.

Kolmantena kuultiin yksilöstä huumekuolemien tilastoissa; koskettava kertomus nuoren miehen ajautumisesta huumeidenkäyttäjäksi ja hänen kuolemastaan. Aivan erityisen tästä puheenvuorosta teki se, että kertojana oli kyseisen miehen äiti, Heli Saavalainen. Aiheen raskaudesta huolimatta hän puhui rauhallisesti; kauhistelematta ja kaunistelematta. Lähettyvillä aika moni tuntui pyyhkivän silmiään.

Ensimmäisen puoliajan viimeinen puhuja Sonia Zaki jätti yleisön hyvälle mielelle ennen väliaikaa; aiheena olivat eduskunnassa kautta aikain eniten puheenvuoroja  pitäneet kansanedustajat. Vaikka aihe ei näin sanottuna kuulosta kovin hersyvältä, esitys oli kiinnostava ja höräytti yleisöstä monet naurutkin.

Toisella puoliajalla kuultiin ensin Sami Sillanpään näkemyksiä Keniaan rakennetusta rautatiestä ja sen vaikutuksista ympäristöönsä ja maan talouteen.

Toisena oli pysäyttävä ja ajankohtainen haastattelu, jossa Ukrainassa toiminut Helsingin Sanomien valokuvaaja kertoi kokemuksiaan viime viikoilta.

Kolmantena Tanja Vasama puhui siitä, miten aivot luovat järjestystä havaintojen kaoottiseen maailmaan - ja toisaalta myös huijaavat ihmistä.

Illan viimeisenä vaiheena kulttuuritoimittaja Jussi Lehmusvesi sanaili hauskasti siitä, miten hän sanoitti Helsingille oman maakuntalaulun. Laulu soi upeasti livenä, kun paikallinen Kipinät-kuoro tuli esittämään kappaleen.

Ote käsiohjelmasta.

Kaikki illan aikana kuullut esitykset olivat huolella valmisteltuja, hyvin mielenkiintoisia ja valikoima oli monipuolinen. Aika kului nopeasti. Illasta sai paljon ajattelemisen aihetta. Oli vakavia ja koskettavia kertomuksia, mutta myös hyvää mieltä ja iloa. Katsojat antoivat monet aplodit ja esityksen päätyttyä kuulin ympäriltä useammankin puhuvan miten hyvä kokonaisuus tämä oli.

Suosittelen Mustaa laatikkoa aivan erityisesti ihmisille, joita kiinnostavat sekä ajankohtaiset asiat että inhimillinen näkökulma uutisiin ja henkilöihin niiden takana.

Musta laatikko 18 on tulossa vierailulle Jyväskylän kaupunginteatteriin 21. marraskuuta - liput ovat jo myynnissä teatterin lippumyymälässä sekä Lippupisteellä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)