Tangon ensiaskelia

Pääsin viime viikolla seuraamaan Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä syksyllä ensi-iltansa saavan Tango sateessa -näytelmän harjoituksia. Tuolloin menossa oli vasta kolmas yhteinen harjoituspäivä. Harjoituskauden alussa ohjaaja Heini Tola oli pitänyt näyttelijöiden eli Taina Reposen ja Hannu Lintukosken kanssa hahmottelukeskustelua siitä, millainen sävy ja tunnelma näytelmään on tulossa. Tämän jälkeen näyttelijät ovat harjoitusajalla opetelleet tekstiä itsenäisesti.

Vasemmalta näyttelijät Taina Reponen ja Hannu Lintukoski sekä ohjaaja Heini Tola.

Tässä vaiheessa visuaalisista elementeistä on olemassa vasta aavistus. Näyttämöllä on jakkaroita ja lavoja markkeeraamassa joitakin lavastukseen tulevia elementtejä, jotta näyttelijät voivat istua kun on sen aika sekä poimia tai laskea tavaroita käsistään. Ohjaaja kertoo, että näytelmään tulee runsaasti musiikkia, mutta sen suunnittelija tulee mukaan vasta myöhemmin. Tässä vaiheessa harjoituksissa käytetään tarvittaessa suuntaa-antavia musiikin pätkiä

Kun harjoituksissa mennään kohtauksia läpi, näyttelijöillä on välillä plarit käsissään, välillä kuiskaaja syöttää tekstiä ja osan he jo muistavat. Ohjaaja ohjaa tarvittaessa kesken kohtauksen lennosta liikkeitä, iskuja, suuntia, painotuksia ym. Myös yhteisesti pohditaan esimerkiksi liikkeelle lähtemisen luontevuutta kesken keskustelun; mikä saa roolihenkilön toimimaan juuri tässä kohtaa.

Ohjaaja huikkailee kehuja näyttelijöiden toiminnalle kesken kohtauksenkin kun löytyy sopiva tapa kuljettaa kohtausta. Välillä hän menee myös näyttämölle havainnollistamaan miten haluaa jonkin asian tehtävän. Kohtauksia käydään läpi pikku yksityiskohtia myöten, askel askeleelta; milloin noustaan ylös istumasta, milloin elehditään käsillä. Toisaalta ohjaaja toteaa osasta asioita myös, ettei niitä tarvitse vielä ratkoa.

Hannu Lintukoski ja Taina Reponen.

Vaikka harjoitukset ovat vielä aivan alussa, roolihenkilöissä on jo syvyyttä ja ilmeikkyyttä. On aivan ihana seurata läheltä sitä herkkyyttä, millä Taina roolinsa mukaisesti eläytyy. Hannun roolihahmo osoittaa pidätellympää lämpöä, insinöörin jäyhyydellä. Kummankin näyttelijän ammattitaito roolihahmon tekemisessä näkyy hienosti. Paljon on kyse myös toisiinsa reagoinnista ja kuuntelemisesta roolihahmojen kurottuessa kohti toisiaan ja yhteistä lämpöä. Toisaalta, kun tiettyyn kohtaukseen tarvitaan hymyä, toinen näyttelijöistä heittää jotain niin odottamatonta että toinen kerta kaikkiaan ratkeaa nauruun - samoin kuin me muut paikallaolijat.

Ohjaaja Heini Tola suosii tässä vaiheessa harjoituksia suuria ja selkeitä linjoja sekä painottaa tekemisen puhtautta - ei mitään ylimääräistä näpertelyä tai suttuisuutta. Kaikki tullaan harjoittelemaan erittäin tarkaksi, mutta vielä ei ole sen aika. Näyttelijät kysyvät eri kohtiin ohjaajan näkemyksiä ja ehdottavat joitakin asioita myös itse. Kokeillaan erilaisia tapoja tehdä asioita; ilmeitä, liikettä, puhetta. Porukalla mietitään myös tarpeiston mukanapitoa samoin kuin joidenkin repliikkien mukanaoloa.

Etenkin jos näyttelijä on kohtauksessa yksin, pohditaan usein kohtauksen kulkua, toiminnan suuntaa, tietyn kohdan rytminvaihtoa herkästä ja surumielisestä toiminnallisempaan. Missä vaiheessa kohtauksessa yksin toimiva roolihenkilö säikähtää, on nolo, miten kohtaus etenee ja päättyy. "Yksinoloa" haetaan myös kohtauksessa, jossa molemmat näyttelijät ovat näyttämöllä mutta ikäänkuin yksin, ilman kontaktia toisiinsa - mikä silloin on puheen ja toiminnan suunta.

Taina Reponen ja Hannu Lintukoski.

Erään kohtauksen rytmistä puhutaan erityisesti - kyseisessä kohtauksessa rytmi on hyvin rauhallinen ja painokas. Hidas tempo kestää hitauden ilman, että kohtaus tuntuisi pysähtyvän. Työryhmässä puhutaan siitä, että vaikka tauko puheessa tuntuisi näyttelijästä tietyssä kohtaa liian pitkältä, katsojan silmin se ei sitä tässä ole. Ohjaaja ohjaa reaaliaikaisesti, milloin tauko loppuu, liike alkaa, seuraava tauko alkaa - miten tunnelma kohtauksen sisällä muuttuu kohtauksessa, jossa on sekä puhetta että liikettä. Tarvittaessa harjoitellaan tilankäyttöä aluksi ilman tekstiä; miten kummankin roolihahmon liikeradat toimivat, haetaan tiettyyn yhteiseen sijaintiin päätymistä. Liikkeen kiivaudella ilmaistaan tunteen kiivautta, laajuudella laajuutta.

Vaikka harjoitukset ovat vielä aivan alkuvaiheessaan, on helppo nähdä miten vahvasti tunnekylläinen esitys tästä on tulossa. Näytelmässä on paljon koskettavia ja kipeitä teemoja vanhenemisesta, yksinäisyydestä, parisuhteesta, toisen ihmisen läsnä- ja poissaolosta. Odotan suurella mielenkiinnolla näkeväni tätä lisää - sekä tietysti valmiin teoksen!

Tango sateessa -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä keskiviikkona 31. elokuuta 2022. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)