Olohuone-klubi (2/2)

Tämän viikon tiistaina koettiin Olohuone-klubin toinen ja tähän tietoon viimeinen esitys. Uutena osiona viime viikkoon verrattuna mukana oli Anna-Maija Okan esitys Runovaadin. Anneli Karppisen, Jussi-Petteri Peräisen, Miko Helpin ja Paavo Honkimäen esityksistä kirjoitin tarkemmin edellisen kerran perusteella (linkki juttuun).

Olohuone-klubin työryhmä.
Vasemmalta seisomassa Jukka-Pekka Mikkonen (visuaalinen suunnittelu), Anneli Karppinen, Jussi-Petteri Peräinen, Paavo Honkimäki ja Jonna Rautala (valosuunnittelu). Edessä Anna-Maija Oka ja Miko Helppi.
Kuva: Enni Tulla

Anna-Maija Oka kertoi esityksessään poronomistajuudesta - ja siitä luopumisesta. Tunnelmia erilaisista poroista, porojen kanssa olemisesta, poronhoitoelinkeinon yksilön kannalta epämukavista hetkistä... Esiintyminen oli hyvin huoliteltua; puhe monisävyistä, samoin kuin liikkeet, ilmeet, eleet - koko kehonkieli. Esityksessä oli vimmaa, iloa, epämieltymystä, kiintymystä... Esitykseen äänimaisemaa loi Miko Helppi kitarallaan. Oka myös esitti kappaleen Onni ja muita tekosyitä muutama vuosi sitten Jyväskylän kaupunginteatterissakin nähdystä musikaalista Ansa. Kappaleen on sanoittanut Heikki Salo ja säveltänyt Iiro Rantala.

Anna-Maija Oka.
Promokuva esityksestä Vasen poikki ja halaki, josta Runovaadin on otettu.
Saunavaara (Pelkosenniemi), maaliskuu 2021.
Kuva: Ville Sorsa

Karppisen runot, Helpin tanssiesitykset ja Peräisen mimiikka olivat ennallaan - mikä on tietysti odotettavissa, sillä niissä oli selkeämmin määritelty sisältö, koreografia ja taustanauha, jonka mukaan tapahtumat etenivät. Mutta kyllä näitä kaikkia Olohuone-klubin esityksiä mielellään katsoo useammankin kerran - ja löytää aina jotain uutta! Honkimäen tarina oli sinänsä sama, mutta jossain kohdin hieman eri sanoin kerrottu, eri pätkä musiikkia... Eroavaisuudet muistuttivat vielä konkreettisemmin tarinan aitoudesta - jos me itse kerromme elämästämme jollekulle, emmehän me sitä samaakaan asiaa täsmälleen samoin sanoin todennäköisesti kerro.

Tällä kertaa yleisö oli ehkä vielä enemmän mukana kuin edellisellä kerralla. Tupa oli jälleen täysi ja jälleen me myötäelimme, nauroimme, liikutuimme, ällistelimme.

Tällaisessa produktiossa saattaa nähdä näyttelijöistä parhaimmillaan aivan uuden puolen, sellaisen, mitä he eivät näytelmissä ehkä ole päässeet näyttämään. Kenties heistä saa hyvinkin henkilökohtaisen otoksen. Toisen Olohuone-klubin esityksen päätyttyä oli suorastaan haikea olo - juuri kun kunnolla olouduin tähän huoneeseen, tämä loppuu! Voin vain toivoa, että nämä klubit saavat jatkoa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)