Hukka (Teatteri W)

Jyväskylässä on aloittanut uusi harrastajateatteri nimeltään Teatteri W. Esitystoimintansa Teatteri W käynnisti omalla kantaesityksellä nimeltä Hukka. Esityspaikkana on Ilokivi. On merkillepantavaa, että uusi teatteri aloittaa kantaesityksellä, jossa myös musiikki on varta vasten tähän näytelmään sävellettyä ja sanoitettua. Ihanaa että kulttuurin rahoituksen leikkausuutisten väliin mahtuu versomaan uutta toimintaa!

Pablo Delahay (vas. takana), Riku Rajala ja Jere Oksanen (edessä).
Kuva: Anette Aalto

Hukan on käsikirjoittanut Eetu Elo-Rauta ja ohjannut Viivi Seppänen. Monitasoinen tarina kertoo unelmien tavoittelusta, epäonnistumisista, tavoitteiden hinnasta sekä tietysti paljolti erilaisista ihmisistä ja ihmissuhteista. Mukana on paljon teemoja myös mm. vallasta ja vallankäytöstä, ahneudesta sekä heikomman hyväksikäytöstä. Mutta vaikka aineksissa on paljon synkkyyttä, kokonaisuus ei kuitenkaan ole raskas - ja mukana pilkahtelee myös huumoria. Seppäsen ohjauksessa tarina etenee varsin sujuvasti.

Tarinan päähenkilöä Ässää esittää Riku Rajala. Hän saa hahmostaan varsin luontevan ja piirtää uskottavasti kuvan nuoresta ihmisestä, joka alunperin uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa, mutta joutuu sitten erinäisten kokemusten tölvimäksi. Ässän lähipiirissä Narri (Jere Oksanen), Lokki (Pablo Delahay) ja Dolly (Siiri Nieminen) vaikuttavat häneen kukin tavoillaan - joku tietoisesti, joku tahtomattaan, ja jonkun motiivi ei ole hänen omansa. Vaan miten päähenkilö voisi erottaa aidot ystävät teeskentelijöistä? Näytelmässä hahmoja on paljon, joten osa jää väistämättä ohuemmiksi. Kaikki näyttelijät tekevät roolinsa niin, että kenenkään puolesta ei tarvitse jännittää, vaikka jonkin verran näkyy sekä yli- että alieläytymistä. Kokonaisuus on kuitenkin toimiva.

Siiri Nieminen (vas.), Sini Sivula ja Vili-Oskari Körkkö.
Kuva: Viivi Seppänen

Olennainen osa Hukka-näytelmää on musiikki, jonka ovat säveltäneet Aleksi Voutilainen ja Otso Ahosola. Laulujen sanat ovat käsikirjoittaja Eetu Elo-Raudan kirjoittamat. Esimerkiksi aivan ensimmäisen musiikkinumeron oivaltava toteutus oli oikein onnistunut; siinä lyhyessä ajassa kuvattiin hienosti mielialan muutosta ja toiveikkuuden rapistumista. Koreografiat kuvittivat monipuolisesti laulun tekstiä.

Riku Rajala (vas.) ja Jere Oksanen.
Kuva: Viivi Seppänen

Näytelmän koreografioista ja tanssista ovat vastanneet Sini Sivula, Salla-Mari Mustonen ja Siiri Nieminen. Pidin kovasti siitä, miten kohtausten vaihdoissa, lavasteita liikuteltaessa käytettiin myös koreografista liikettä; sekä liukuvampaa että hauskasti töpsöttelevämpää. Muutenkin koreografisella liikkeellä on mielenkiintoinen osansa kerronnassa.

Hukan lavastuksen, puvustuksen ja maskeerauksen ovat suunnitelleet Kaisa Loikala, Katja Mankinen, Jenni Pasma sekä Monika Ryyttäri. Lavastus on melko simppeli mutta sellaisena hyvin toimiva - ja kuten sanottua, se vaihtuu sujuvasti. Puvustus sopii hyvin näytelmän hahmoille tuoden osaltaan heidän olemustaan selkeämmäksi katsojille. Maskeerauksessa hajonta on laajempaa, mutta osin hyvinkin onnistunutta. Lavanäkymää täydentävät Jani Rutasen suunnittelemat valot sekä kokonaisuutta Ossi Ilmosen äänisuunnittelu.

Riku Rajala (takana), Pablo Delahay (vas. edessä), ja Jere Oksanen.
Kuva: Kaisa Eräpuro

Hukan esityskausi on lyhyt ja päättyy jo tiistaina 29.10., joten toimikaahan ripeästi jotta ehditte nähdä tämän!

Teatteri W:n sivut, joista löytyvät myös Hukan tiedot (linkki).

---