Aino ja Metta

Jyväskylän kaupunginteatterin suurelle näyttämölle - ihan siihen oikeaan teatteritaloon! - tulee 26. syyskuuta ensi-iltaan näytelmä nimeltä Aino A. Se kertoo arkkitehtipariskunta Aino ja Alvar Aallosta ennen kaikkea Ainon näkökulmasta. Näytelmän on Jari Järvelän romaanista käsikirjoittanut Kati Kaartinen ja sen ohjaa teatterinjohtaja Marietta "Metta" Kunnas. Kyseessä on teatteritalon avajaisnäytelmä remontin jälkeen.

Pääsin seuraamaan näytelmän harjoitusta sekä haastattelemaan Mettaa. Tällä kertaa tekeillä on kohtaus, johon osallistuu vain muutama näyttelijä. Läsnä ovat Aallon pariskuntaa esittävät Elina Saarela ja Miika Laakso (jotka ovat tosielämässäkin aviopari) sekä Jussi-Petteri "Jupe" Peräinen.

Harjoituksen alussa Metta selostaa lyhyesti näytelmän kohtausta. Näytelmän suunnittelijoita on läsnä katsomossa seuramassa harjoitusta. Muun muassa äänisuunnittelija Juuso Voltti ja valosuunnittelija Japo Granlund tekevät samalla suunnitelmiaan työn alla olevaan kohtaukseen. He keskustelevat Metan kanssa iskuista mm. valojen muutoksille tai tietyn äänitehosteen alulle ja lopulle. Näyttelijöillä on omat vaatteet yllään. Varsinaisia lavasteita ei ole, mutta lavalla on muutamia Aallon suunnittelemia kalusteita.

Istumassa ohjaaja Marietta Kunnas, seisomassa näyttelijät Elina Saarela, Miika Laakso ja Jussi-Petteri Peräinen.

Elina, Miika ja Jupe lukevat kohtauksen läpi. Kun lähdetään liikkeelle, aluksi kohtauksessa näyttelevät vain Elina ja Miika, Jupe tulee mukaan myöhemmin. Yksi kohtaukseen kuuluva näyttelijä on poissa, joten kuiskaaja lukee hänen (vähäiset) vuorosanansa.

Kohtausta toistetaan muutamaan kertaan, ja Metta antaa aina palautteen. Hän myös kuvailee, miten kohtausta rikastetaan valoilla, äänillä ja videoilla. Vaikka jo nyt esimerkiksi tietyt siirtymät näyttävät toimivilta ja kertovilta, voin kuvitella, että Metan kuvailemat elementit tekevät kohtauksesta aivan toisella lailla monipuolisen.

Metta, Elina, Miika ja Jupe keskustelevat kohtauksen sisällöstä ja kuljetuksista. Käsikirjoituksen parenteesien (eli näyttämöohjeiden) mukaan tämän kohtauksen kuljetus eri tapahtumapaikkoineen, etäisyyksineen ja ajankuluineen oli kuulemma yksi näytelmän haastavimmista toteutettavista. Näiden ammattilaisen käsissä se muotoutui sujuvaksi, ja Metta hurraa ääneen sekä kehuu työryhmää, kun kohtaus on tältä erää valmis.

Kalvakka on harjoitusympäristö, lopputulos sitten jotain ihan muuta.

Harjoituksen jälkeen haastattelen Mettaa. Miten hän valitsi tämän näytelmän ohjelmistoon? Metta kertoo "Valitsin tämän jo silloin, kun aloitin tämän teatterin johtajana. Miko Jaakkola teki täällä silloin näytelmää Susanin vaikutus, ja kertoi, että tämä tuli Kotkaan. En muista, tuliko jo ensi-iltaan, oliko vasta valittu ohjelmistoon vai kirjoitusvaiheessa - tämä oli siellä kantaesitys. Olin ajatellut, että pitäisi olla jokin näytelmä joka käsittelisi Aaltoja, jolla avaamme Alvar Aallon remontoidun teatterin, ja puhuimme tästä Mikon kanssa. Jari Järvelän kirja oli hiljattain ilmestynyt ja luin sen. Kiinnostuin näytelmästä erityisesti sikäli, että tässä ei korostetakaan Alvar Aaltoa, vaan kerrotaan Ainon näkökulmaa."

Mikä Mettaa inspiroi tämän teoksen tekemisessä? Hän pohtii "Minua inspiroi se, että tässä kerrotaan näkymättömän naisen tarina. Kaikki tietävät Alvar Aallon, mutta vasta 2000-luvun alussa ilmestyi ensimmäinen kirja, joka käsitteli Aino Aaltoa. Aino ja Alvar Aalto olivat 25 vuotta erittäin tiivis työpari, ja vasta jälkipolvet ovat selvittäneet, kuinka paljon Ainon suunnittelemia teoksia on itse asiassa mennyt Alvarin piikkiin. Olimme myös Aalto2-museossa kuuntelemassa, kun Aalto-säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh puhui siitä, miten on vaikea sanoa, missä Ainon kädenjälki loppuu ja Alvarin alkaa."

Miika Laakso.

Onko erilaista ohjata näytelmää, jonka henkilöt ovat todellisia, eläneitä ihmisiä, verrattuna fiktiivisiin hahmoihin? Metta toteaa "On. Olemme kaikki tehneet todella paljon taustatyötä, lukeneet Alvar ja Aino Aallosta sekä ajankuvasta. Kaikki henkilöt tässä näytelmässä ovat oikeasti eläneitä - esimerkkinä Maire Gullichsen ja Aaltojen suhde häneen. On se erilaista taustatyön suhteen, mutta toisaalta täytyy muistaa, että teatterissa tehdään aina fiktiota, kerrotaan tarinaa - tämä on meidän näköisemme tarina."

Mikä tämän teoksen tekemisessä on tähän mennessä ollut mieleenpainuvinta? Metta innostuu "Ihan kaikki! Kuten Betonijussi-palkinnon saanut Jussi Mäkelä totesi: 'se, että palkkaat itseäsi pätevämpiä ihmisiä töihin' - meillä on ihan mielettömän hieno tiimi! Kaikki ovat huippuhammattilaisia; suunnittelijat, näyttelijät, tekniikka - on ihan yhtä juhlaa tehdä tätä! Kaikilla on myös loistavia ideoita, ja yhdessä rakennetaan tätä. Se on ihaninta. Ihanaa olisi myös, jos saisimme tehdä tätä teatteritalossa alusta alkaen, mutta hyvä näinkin."

Miten siis tekemiseen vaikuttaa se, että ympäristö tulee muuttumaan täysin kesken harjoituskauden, kun syksyllä palataan teatteritaloon? Metta sanoo "Se vaikuttaa niin, että tämä on ollut pakko suunnitella tosi tarkkaan. Minun täytyy tietää todella tarkasti mitä tapahtuu ja miltä se tulee sillä lavalla näyttämään. Olisihan se ollut helpompaa, jos olisimme saaneet tehdä tämän kokonaan siellä. Mutta onneksi olen ennenkin tehnyt tämän tyyppisiä juttuja, jossa on harjoiteltu ensin yhdessä tilassa ja siirretty sitten toiseen. Meidän täytyy tehdä tämä todella valmiiksi myös sikäli, että tähän tulee käyttöön pyörönäyttämö. Lavasteet tehdään suoraan teatterille, täällä väistötilassa harjoitellaan vain Aalto-huonekaluilla - joista joitakin kyllä käytetään valmiissa esityksessäkin."

Elina Saarela ja Miika Laakso.

Onko Metalla tässä näytelmässä jotain lempikohtausta, jonka hän voisi nimetä spoilaamatta lukijoita? Metta miettii "Siellä on joitakin tosi herkkiä kohtauksia Ainon ja Alvarin välillä. On myös todella hieno kohtaus, jossa Vivi Lönn ja Aino keskustelevat mm. naistaiteilijuudesta ja äitiydestä."

Kun kysyn, onko Metalla vielä muuta, mitä hän haluaisi kertoa Aino A. -näytelmästä, hän vastaa "On etuoikeus saada tehdä tätä, koska - kuten sanoin - tässä on ihan mieletön tiimi. Tämä on myös minulle itselleni todella rakas teos. Tässähän kerrotaan Ainon tarina, ja täytyy sanoa, että olen kokenut itse kaikki ne asiat, joita Aino kokee, joten tämä on todella läheinen ja tärkeä. Olen ohjannut 40 vuotta, joten tämä on vähän kuin 40-vuotistaiteilijajuhlateokseni. Olen ohjannut Tampereella ja Lahdessa, mutta Jyväskylässä en ennen tätä. Tätä on ihana ohjata - tässä on kaikki, mitä haluan sanoa teatterista, estetiikasta, Aallosta, Artekista, ihmissuhteista sekä naiseuden ja taiteilijuuden ristiriidasta."

Aino A. -näytelmän ensi-ilta 26.9.2026 Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Syyskauden liput ovat myynnissä. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---