Riisto (Teatterikone)

Teatterikone esittää yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa näytelmää nimeltä Riisto, joka kertoo nykyajan työelämän paineista, merkityksestä, ihmissuhteista - monella tapaa siitä, millainen nykyajan työelämä on. Näkökulma on kahtiajakoinen; asioita katsotaan sekä pikkupomon että isomman - vaan ei isoimman - pomon silmin. Mukana on toki monta muutakin hahmoa.

Aaro Vuotila ja Markus Virtanen.
Kuva: Iida Liimatainen / Teatterikone

Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Teatterikoneen voimanainen Annu Sankilampi, ja hänen kädenjälkensä näkyy tunnistettavana. Asioita tutkaillaan monelta kantilta, eri näkökulmia ymmärtäen, eikä näytelmän paskiaisen nimeäminen ole ollenkaan yksinkertaista - jos ylipäätään mahdollista. Näytelmä etenee jaksottain kohtauksina; hetkeen, joka olisi reaaliajassa lyhyt, mahtuu monia takaumia. Sankilammen teksti ja ohjaus ovat ihmisläheisiä, näyttävät hahmoista niin vahvuuksia kuin heikkouksiakin, ja antavat näyttelijöille monenlaisia rooleja tehtäviksi.

Aaro Vuotila ja Markus Virtanen.
Kuva: Iida Liimatainen / Teatterikone

Lavalla nähdään Aaro Vuotila ja Markus Virtanen. Heillä kummallakin on omat pääroolinsa sekä useita sivurooleja. He kumpikin tekevät hyvää työtä kaikissa rooleissaan - ja erinomaista yhteistyötä! Pääroolit Hannu (Vuotila) ja Esa (Virtanen) tietysti ehtivät syventyä henkilöinä eniten, ja mielenkiintoisesti hekin muuttuvat sen mukaan, kumman näkökulmasta tilanteita tarkastellaan. Sivuroolit ovat karrikoidumpia, kuten Virtasen mainio duunari ja tilanteeseensa nöyrtynyt työtön sekä Vuotilan naispomo ja äijäilevä myyntitykki. Mutta kuten seuranani ollut ystäväni sanoi, kaikissa rooleissa on myös omat nyanssinsa, yksikään ei ole pelkkä karikatyyri.

Markus Virtanen ja Aaro Vuotila.
Kuva: Iida Liimatainen / Teatterikone

Teksti on harvinaisen tiukasti nykyhetken tapahtumissa ajan hermolla - tässä näkyy pienen tuotannon ketteryys. Osaa tapahtumista ei millään uskoisi - tai ainakaan haluaisi uskoa - todeksi, ellei vastaavaa olisi itse mediasta lukenut. Osa taas on varmasti monellakin aikakaudella arjessa toistuvia asioita - hyvin tunnistettavia sinänsä. Näytelmä herättää paljon ajatuksia työelämästä. Miksi se on niin kuluttavaa, kannattaako työlle antaa kaikkensa, miten omia rajojaan ja jaksamistaan voi varjella - tai voiko?

Aaro Vuotila ja Markus Virtanen.
Kuva: Iida Liimatainen / Teatterikone

Näytelmä sekä koskettaa että naurattaa. Työttömäksi, pois yhteisöstä, joutuneen ilo siitä, että edes ilmastoinnin tarkastaja juttelee hänelle, on surullisen totta. Toisaalta esimerkiksi Virtasen monologi, jossa Esa juttelee "pomojensa" kanssa, on hulvaton kohtaus! Esiin täytyy nostaa myös "musikaalihetki", joka saa aikaan ihastuneen ällistynyttä naurua.

Riiston on lavastanut Taru Svan. Lavastus on simppeli ja muuntuu kätevästi niiksi tapahtumapaikoiksi, joita kulloinkin tarvitaan. Tärkeä osa visuaalista ilmettä on Timo Hanhisalon valosuunnittelu, jolla on suuri merkitys sekä tilojen että tunnelmien luomisessa - samoin kuin Kalle Vilanderin suunnittelemalla äänimaisemalla.

Markus Virtanen ja Aaro Vuotila.
Kuva: Iida Liimatainen / Teatterikone

Riisto on mielenkiintoisesti toteutettu, erittäin ajankohtainen näytelmä, jota voi hyvillä mielin suositella kaikille joilla on kokemusta työelämästä, jossain vaiheessa siirtyä työelämään, tai joita aihe muuten vaan kiinnostaa. Esityskausi on vasta alussa mutta varsin lyhyt - kuukausi jäljellä - joten kannattaa toimia tuloshakuisesti lippuinvestoinneissa!

Riisto Teatterikoneen ohjelmistossa 9.5. saakka. Esitykset Villa Ranan teatterisalissa. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---