sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Jekyll&Hyde (kertaus on vaikuttumisen äiti)

Seuraavaksi katsomisvuorossa oli Jekyll&Hyde - toisen kerran. Liput oli hankittu jo keväällä, ja mikäpä siinä, mielelläni lähdin katsomaan tämän uudestaan. Osui sopivasti vielä niin, että pääosavuorossa oli Joni Leponiemi, kun aiemmin näin Henri Halkolan.

Ehdottomasti kannatti nähdä toiste! Nyt ehti "taustalta" huomaamaan sellaistakin, mikä ensimmäisellä kerralla meni ohi. Huomaamatta oli jäänyt Uttersonin pyristely ilotytön yrittäessä markkinoida asiakkuutta varsinaisella suoramainonnalla, sillä aikaa kun Jekyll ja Lucy tutustuvat. Myös uusia helmiä löytyi, kuten Hyden ja Lucyn duetto Peli vaarallinen, ja sitä "kuvittavat" tanssijat sivulla. Viimeksi tämä oli jotenkin vain numero muiden joukossa - Hyde riepottaa Lucya - mutta nyt Lucyn ja Hyden suhde näyttäytyi ristiriitaisena; Lucyn näkökulmasta vaarallisena ja silti jotenkin kiehtovana. Jekyllin ja Hyden duetto - siinä on yhdeltä mieheltä suoritusta kerrakseen! Samoin esiin nousi lyhyt numero, jossa Lukki sekä bordellin tytöt ja asiakkaat laulavat Pintaa vain -kertausta. Kaikenkaikkiaan Lukki (Maija Andersson) on hyvin mielenkiintoinen sivupahis, jonka pienehkössä roolissa on saatu esiin paljon pahaa tahtoa ja alistavuutta! Nähtävää ja kuultavaa on niin paljon, että yhdellä katsomiskerralla ei vain ehdi omaksumaan kaikkea. Tunnustan rajallisuuteni.

Lucy Harris (Maria Lund) & Mr. Hyde (Joni Leponiemi)
Kuva: Jiri Halttunen
Leponiemi oli dramaattinen ja vahva. Laulaminen oli vaivatonta ja etenkin Hyden rooli uhkui testosteronia. Seurana ollut mies (joka ei ollut nähnyt Jekyll&Hydea aiemmin) hämmästeli erityisesti, miten kukaan voi tehdä niin vahvan fyysisen suorituksen kuin vapina Jekyllin muuttuessa Hydeksi. Näytti kuulema epätodelliselta tietokonetehosteelta.

Jälleen nautin esityksen visuaalisesta vyörytyksesyä, upeista lauluista ja musiikista - suuresta illuusiosta, jonka esitys onnistuneesti luo. Toisaalta nyt osasi huomata senkin, että joissakin sivuosissa laulu ei ihan niin sujuvasti kulkenut, mutta näillä rooleilla ei paljon laulua olekaan.

Suosikkejaan osasi jo oikein odottaa, kuten kohtauksista Punaisen Rotan ilkikurisen hävytöntä show'ta tai Jekyllin muutosta Hydeksi. Näkymistä suosikkejani ovat Jekyllin kirjasto kirjapinoineen sekä laboratorio laitteineen ja valoineen. Ja Emma turkoosissa puvussaan, oman tahtonsa vahvana toteuttajana on raikas tuulahdus tunkkaisessa yläluokassa.

Lähtiessä oli aivan sellainen olo, että ei tämä välttämättä ollut vielä tässä - olisi hyvin mielenkiintoista nähdä kaikki kimallus, mahtipontisuus ja intensiivisyys vielä keväällä, näytäntökauden loppupuolella, kun takana on runsaasti näytöksiä - onko esitys jotenkin muuttunut?
Uskon loiston kestävän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti