lauantai 17. lokakuuta 2015

Nauti minusta!

"Varjele meitä toisiltamme, sillä meillä on jo ennestään kylliksi kestämistä itsessämme." Mutta oi, anna meille näitä hetkiä, kun menee katsomaan esitystä hiomattomin odotuksin ja saa maljan täyteisenä!

Nauti minusta! on Tommy Tabermannin runoista tehty musiikki- ja lausuntaesitys. En tiedä, olisiko tullut mentyä nauttimaan ilman kuningatar-pestiä, mutta jos en olisi mennyt, olisin menettänyt paljon. Seuraksi otin miehen, joka ei runoutta harrasta, eikä juuri teatteriakaan. Lähti mukaan lähinnä kiltteyttään. Ja kuinka kävi - esitys oli musiikkiosuuksiltaan kuulema vaikuttavampi kuin monikaan asia vähään aikaan! Älkääkä ihmiset takertuko ennakkoajatuksissa liikaa Tabermannin rakkaus-/erotiikkatuotantoon, teksteistä löytyy paljon muutakin. Heillekin, joista voisi etukäteen arvella että "ei tämä kyllä sinun genreäsi ole (mutta lähdetkö seuraksi)".

Esityksen tunnelma vaihtelee hetkessä vakavasta ja haikeasta räkänauruun ja onnen kimalteisiin - ja takaisin. Niinhän elämässä usein käy. Kesken ilon tulee mieleen jotain haikeaa, jotain, mikä sysää ihmisen siihen ilon ulkopuolelle, kosketuksiin mutta ei sisälle. Ja toisaalta surussakin voi löytää jotain hymyilyttävää - ainakin välillä.

Esityksen ensimmäinen musiikkinumero, Tähti, asetti riman korkealle. Musiikissa on vaihtelua kuten tunnelmissakin - on hiljaisuudessaan voimakasta tunnelmointia ja menoa, joka saa "automaattisen rytmijalan" teputtamaan. (Tiedättekö ilmiön; et edes huomaa lyöväsi tahtia, mutta siinä se jalka vaan teputtaa.) Mukana on myös marssia ja rappia. Tosin rap oli esityksen heikko lenkki, siitä uupui sitä uhoa ja kulmikkuutta mitä siltä odottaisi. Mutta mitä yhdestä notkauksesta, kun kaikki muu toimii! Piano, basso ja lyömäsoittimet ovat toimiva, kauniisti soiva bändi.

Toisen puoliajan avaa hulvaton hartaushetki, josta tuo tämän postauksen avauslainauskin on muisteltu. Musiikkikappaleet ovat esityksen parasta antia, mutta myös toimivaa huumoria on mukana yllättävän paljon. Lausutut runot toimivat toki myös, mutta musiikki saa ne - sananmukaisesti - soimaan vielä hienommin.

"Nauti minusta, kärsi minusta." En minä kärsinyt, mutta nautin kyllä kovasti!

Tarja Matilainen, Pekka Törmänen (basso), Nina Loimusalo (piano) ja Tuija Kiviranta.
Kuvasta puuttuu lyömäsoitinmies Jiri Mustajärvi.
Kuva: Jari Kuskelin


2 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitat! Sait minut harmittelemaan, miksi en ole vielä käynyt tätä esitystä katsomassa. Tommyn tuotoksia löytyy kuitenkin hyllyiltäni kolmessa eri muodossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Jos/kun Tommy kolahtaa, kannattaa varmasti nähdä - vielä on esityksiä.

      Poista