maanantai 4. tammikuuta 2016

Käsiohjelmien käsittelyä muistoista käsin

Pyhinä oli hyvää aikaa suorittaa kaapistokaivauksia kotikotona. Erityisesti hakeuduin sinne, missä on esiintymä vanhoja teatterin käsiohjelmia. Vanhempanikin ovat käyneet innokkaasti teatterissa, ja minäkin olen päässyt mukaan kun näytelmät ovat olleet ikäkausiin sopivia. Etenkin 80-luvulta löytyi monia käsiohjelmia, joista osasta minulla on omia muistoja, osasta kiinnostuin muuten vaan. Niistä sitten väkersin kuvakavalkadin tähän blogiin, olkaapa hyvät. Mukana on käsiohjelmien kansikuvia ja sisälehtiä. (Kun kuvaa klikkaa, se avautuu suuremmaksi - hyödyllistä etenkin joidenkin yksityiskohtien tutkailemiseksi.)

Ensimmäinen ikinä näkemäni näytelmä oli Satupuusatu (1982). Käsiohjelmaan kuului myös paperinukke. 




Ette voi ottaa sitä mukaanne (1984) - en minä siitä kovin paljon muista, mutta hauskaa oli, sen muistan!



Hiekkaprinsessa ja keitaan aarre (1985) oli pienellä näyttämöllä esitetty nukkenäytelmä.



Noita palaa elämään (1985) oli hyvin jännä. Vähän liiankin jännä. Oli sunnuntai-ilta, kun näin sen (siihen aikaan sunnuntainäytökset olivat ihan yleisiä!), ja enhän minä saanut seuraavana yönä unta kun jännitti.



Mustalaisruhtinattaren (1986) kävin katsomassa kahteen kertaan - ensimmäisellä kerralla istuin toisella penkkirivillä, toisella kerralla jossain kauempana. Tällä on takuulla paljon tekemistä sen kanssa, miksi musikaaleista on tullut niin "minun lajini".


Puvustussuunnitelmakuva takakannesta.

Käsiohjelman välissä oli pari tällaista "seteliä", jotka olivat molemmilta puoliltaan samanlaiset.
En tiedä, olisiko näihin liittynyt jotain erityistä, kun ne oli käsiohjelmaan ympätty...?

Moniin näihin vanhoihin käsiohjelmiin kuvat on otettu harjotuksissa, niin että näyttelijöillä on paljon omiakin vaatteita päällään, ei roolivaatteita!
(Nykyään tämä näyttää käsiohjelmakuvassa jotenkin hassulta ja kotikutoiselta.)

Mutta esityksessä nämäkin miehet olivat pukeutuneet hienosti, ja laulun lopussa heittivät neilikat rintapielistään katsomoon naisille - minä sain toisen kukista!

On käsiohjelmassa kuva myös ihan kunnolla esitykseen pukeutuneesta näyttelijästä.

Lapsuusajan lastennäytelmiin kuului myös Keltariepu (1987). Siitä minulla on joitakin hataria muistikuvia - ainakin muistelen siinä olleen kohtauksen, jossa jo isommaksi kasvanut tyttö menee jonkun bändin keikalle ja heiluttaa siellä keltaista riepua...?


Sanny Kortmanin koulu (1987) -näytelmästä muistan koulun tiukan johtajattaren (Ritva Oksanen) ja ihan erityisesti Harri Laurikan, joka esitti Pastori Pölkkystä.


Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen (1988) nosti hypen aikana, jolloin hype-sanaa ei ollut olemassakaan. Näytelmää esitettiin kolmen vuoden ajan, yhteensä 207 esitystä. Minuunkin tämä teki suuren vaikutuksen.



Hulvaton hotelli (1995) - näytelmä ei itsessään ole jäänyt mieleen mitenkään erityisenä, mutta käsiohjelmasta on hauska bongata tuttuja kasvoja! Ja 90-luvun puolivälissä käsiohjelmissakin on jo värit ja kuvissa näyttelijöillä roolivaatteet (sikäli kun vaatteita on...).






Joitakin käsiohjelmia halusin tähän mukaan muuten vaan, vaikken näytelmiä ole tuolloin nähnytkään.

Kansikuvasta voisi päätellä, että Rouva Dulskan moraali (1982) olisi ollut jotenkin vakavamielinen näytelmä - mutta se oli kuulema hauska komedia!


Tässä on hauska näyttämökuva: Irma la Douce (1984).



Kirsikkapuisto (1984) on vaan niin klassikko, että se piti ottaa mukaan.


Tämä kansi on vain yksinkertaisesti vaikuttava: Kyyhky ja unikko (1985). Kuvassa Eino Airo ja Maritta Viitamäki.


En ole ihan varma, olenko nähnyt Robin Hoodin (1985) vai en. Mutta käsiohjelmassa on mielenkiintoisia dialogipätkiä.



90-luvun alussa käsiohjelmista on - ainakin osittain - haluttu näköjään tehdä yhtenäinen kokonaisuus. Hämärästi muistan, että vastaavia oli muitakin, mutta tähän niitä ei nyt löytynyt. (Nämä ovat siis kaksi erillistä käsiohjelmaa ympättynä samaan kuvaan.)



Käsiohjelmissa oli myös mielenkiintoista tietoa! Tässä johtokunta ja joitakin näytöshinnastoja vuodelta 1983:


Muistan, kun kuukausittaiset esitystiedot julkaistiin erivärisille papereille monistettuina. Kuten näkyy, marraskuussa 1985 on ollut aika monta esitystä, monena viikonpäivänä! Ja tämä oli ihan tavallinen tahti tuohon aikaan.


Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen -näytelmän käsiohjelmassa oli kuvakokoelma silloisista (80-luvun lopun) kaupunginteatterin näyttelijöistä. Aikamoinen määrä väkeä! Ja on siellä tuttuja kasvoja, jotka voi nähdä edelleen lavalla. Vaikka jotain muutostakin on saattanut tapahtua.


Herättivätkö nämä muistoja? Kommentointimahdollisuus on tuossa alla. ;) (Kommentit tulevat näkyviin vasta, kun käyn hyväksymässä ne.)


4 kommenttia:

  1. Nyt kun näin nuo käsiohjelmat, palasi monta muistoa mieleen. Mikä oli se 80-luvun näytelmä, jossa lavalla nähtiin oikea hevonen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä taisi olla näytelmä Kultakruunu, vuodelta 1986. Minäkin muistan sen elävän hevosen - teki aikamoisen vaikutuksen. :) Tuostakin näytelmästä löytyi kyllä käsiohjelma, mutta kun se oli aikanaan tehty kultaisen (pahvi)kruunun malliin, siinä ei oikein ollut skannattavaa.

      Poista
  2. Tämä on kyllä vaikuttava kattaus, ihania otantoja! Oma teatteri-innostukseni on päässyt kunnolla vauhtiin vasta vähän vanhempana, mutta siitä huolimatta muistan kuinka esim. Fredja-setä, kissa ja koira -näytelmä ja Viidakkokirja tekivät pieneen mieleen ison vaikutuksen ja loivat pohjaa tulevalle. Samoin mieleenpainuvaa oli, kun koulun kanssa päästiin kuuntelemaan sinfoniaorkesteria. Orkesteri soitti James Bondin tunnarin, ja sillä hetkellä tajusin, että klassinen musiikki ei ole oma irrallinen maailmansa, vaan musiikki elää, muuttuu ja keskustelee todellisen maailman kanssa. Toivottavasti mahdollisimman moni lapsi ja nuori saisi nykyäänkni edes silloin tällöin eläviä kulttuurikokemuksia - niistä jää ihan oikeita muistoja ja vaikutteita!

    Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Hieno oivallus tuo musiikki! Lasten teatteriharrastus on riippuvainen "lähiaikuisista" - vanhemmista, isovanhemmista, kummeista, ketä kenelläkin lähipiirissä on. Toivottavasti todellakin näitä teatteriharrastuksen siemeniä kylvetään onnistuneesti itämään, samoin kuin muitakin kulttuuririentoja.

      Poista