perjantai 12. helmikuuta 2016

Harjoitellaan bodaamista - Nummibodaamista

Kyllä kuulkaa ihmisen mieli on hyvä,
kun saa elämänsä ensimmäisen
ihan oman aidon plarin!
Olen nyt pari kertaa ollut seuraamassa Nummibodareitten harkkoja. Ensin kyseessä olivat ensimmäisen harjoitusviikon toiset lukuharkat, toisella kerralla (toisella harjoitusviikolla) tarina oli hieman edennyt mutta edelleen oltiin hyvin alkuvaiheessa. Harjoitusaikataulusta käy ilmi, että harjoituksia on yhteensä 56 kertaa, joista 48 suurella näyttämöllä. Harjoitukset alkoivat maanantaina 1.2. ja ensi-ilta on lauantaina 2.4. Loput harjoituskerrat ovat harjoitushuoneessa, joka on lavaa paljon pienempi tila. Vaan kun suurta näyttämöä tarvitsevat myös sinfonia ja vieraileva ooppera, täytyy välillä väistää.


Eka


Ensimmäisiä harkkoja ohjaaja Sakke (Sakari Hokkanen) kuvaa hapuilevaksi rämpimiseksi. Siitä se sitten pikkuhiljaa muodostuu kohti ensi-iltaa. Harkoissa ovat paikalla ohjaaja, kuiskaaja, järjestäjä ja neljä näyttelijää eli pääroolissa Esko Nummisena Hannu Lintukoski, Eskon isänä Topiaksena Jouni Salo, Mikko Vilkastuksena Sauli Suonpää ja kanttori Sepeteuksena Hannu Hiltunen. Koko näytelmässähän on lähes koko talon väki kiinni, mutta kun suunnitelman mukaan harjoitellaan sellaisia kohtauksia joissa on vain vähän väkeä, kaikkien ei tarvitse olla paikalla.

Luultavasti lukijat tunnistavat paikan?

Mennessäni hieman etuajassa paikalle suurella näyttämöllä ei ole vielä ketään muita. Suuri sali on upean hiljainen - mistään ei kuulu mitään - ja sanalla sanoen kodikas. Seuraavaksi saapuu Sakke ja loputkin työryhmästä kun harjoitusten on määrä alkaa.

Nummibodareissa on hyvin pelkistetty lavastus.
No ei vaan, tässä vaiheessa lavastusta ei ole konkreettisesti vielä olemassa,
joten sermeillä markkeerataan esim. rakennuksen paikkaa lavastussuunnitelman mukaisesti.
Bodausvälineet olivat kuulema käytössä heti ensimmäissä harjoituksissa.

Harjoitukset etenevät siten, että ensin aina luetaan päivän kohtaus ääneen ihan vaan paikallaan, ja sitten mukaan tulevat myös asemoitumiset, liikkumiset paikasta toiseen, äänensävyt, painotukset ja muuta vastaavaa. Puhetapaa ja roolihenkilön esiin tuomista veistetään tässä vaiheessa vielä kohtuullisen karkeinkin ottein - hienomman hiomisen aika tulee myöhemmin. Osa kulkee plarin kanssa, osa jättää sen heti kättelyssä pois ja jättäytyy tarvittaessa kuiskaajan autettavaksi. Kuiskaaja - jolla on yllättävänkin kantava ääni - onkin hyvin tärkeä henkilö. Hän seuraa koko ajan herkeämättömän tarkasti, huomaa jos näyttelijä tarvitsee apua ja korjaa herkästi jos repla menee väärin. Näyttelijöistä osalla on roolivaatteita, osa on ihan omissa vaatteissaan.

Harjoituksissa heitellään hyvinkin villejä ideoita siitä, mitä kaikkea lavalla voisi tapahtua, millaisia efektejä saatettaisiin saada aikaan niin näytellen kuin lavasteiden ja tarpeistonkin osalta. Nähtäväksi jää, käytetäänkö sitä pyrotekniikkaa vai ei... Muutenkin pohditaan, millaisia välineitä kukakin hahmo voisi missäkin tilanteessa käyttää, ja onko semmoisia jo valmiiksi teatterilla olemassa.

Mikko Vilkastus, Esko ja Topias ihmettelevät - niin mitä, se selviää sitten näytelmän katsojille.
Kanttori Sepeteus kirjoittaa koska osaa.

Huumori kukkii räyhäkkäästi, vähän päästä ollaan täydellisen repeämisen reunalla. Heitetään huulta ja välillä vaikka lauletaan - riippumatta siitä pitikö laulaa. Minäkin räkätän ääneen katsomossa - on tämä hyvin virkistävää touhua! Ja tämä huumorihan on luonnollisesti tasokasta  - sillä ajatuksella että ainahan se on, tasoja vaan on aika monenlaisia... Sakke tuumaakin väliajalla, että tämä on tärkeä osa harjoittelua - kun näyttelijät nauravat kaikki älyvapaat vitsit ja ideat läpi jo alkuvaiheessa, harjoitusten loppua kohti ja etenkin esityksissä pokka sitten pitää vaikka esittäisi kuinka älyvapaita asioita.

Toisaalta käydään hyvinkin vakavia ja syvällisiä keskusteluja. Pohditaan muun muassa kaverisuhteita, miten pienen kylän nuorison suhteet ja hierarkia toimivat. Myös tekstiä ja hahmojen toimintaa analysoidaan, miksi kukakin toimii kuten toimii, mitä siellä taustalla ja historiassa on, mikä ketäkin motivoi, millaisella asenteella kukakin toimii. Pohditaan myös sitä, millä keinoin näytelmään löytyy inhimillinen kosketus, ettei se mene pelleilyksi - että yleisö välittäisi hahmoista vaikka nauraakin heille. Keskustellaan myös hahmojen hitaudesta ja nopeudesta, ja miten yhdessä toimivien on syytä muodostaa vastaparit tässä asiassa jotta hahmot sopivat yhteen - kuten vaikka Esko ja Mikko. Mietitään myös sitä, missä nopeus näkyy; vaikka olemus olisi jäyhä, nopeus voi olla vaikkapa reaktionopeutta ja kiivasta temperamenttia.

Oijoijoijoi mitkä palat! Hande on elementissään tässä näytelmässä.

Sakke ohjeistaa myös, että näyttämön "neljäs seinä" (eli lavan ja yleisön väli) on hyvin väljä, ja sen saa aina puhkaista. Tämä sama ote näkyi Prinsessa Ruususessakin, joka myös oli Saken käsikirjoittama ja ohjaama.

Yhdessä hetkessä Hannu Hiltunen kehittää kanttorin hahmoa intensiivisesti. Aluksi Hannu vain lukee repliikit plarista, käyttäen kyllä äänenpainoja, ja kävelee paikasta toiseen kuten kuuluu. Monella toistolla hahmo saa ilmeet, eleet, äänen, puhe- ja liiketavan - vähän kerrassaan Hannun tilalle ilmaantuu Sepeteus, ja varsin lyhyessä ajassa, parissa minuutissa. Muutosta on huikeaa seurata! Tämäkään hahmo ei välttämättä ole se lopullinen, mutta olen otettu nähtyäni tämänkin väläyksen näyttelijän ammattitaidosta.

Harjoitusten lopuksi käydään vielä melkein kerralla läpi se, mitä tänään on tehty. Tässä vaiheessa puuttuu vielä se "videokelausfiilis" josta kirjoitin Ruokahissin harjoitusten osalta - nyt ollaan vielä niin alkuvaiheessa, että keskeytyksiä ja muutoksia on paljon, jokainen kerta on sen verran erilainen että eron huomaa selkeästi. Haetaan sitä parasta ilmaisua, ja keskeytyksillä kohtausta saadaan lennossa oikeaan suuntaan.


Toka


Seuraavalla harjoituskerralla, jossa olen mukana seuraamassa, on pitkälti sama meininki. Tosin miehitys on tällä kertaa hieman erilainen, ja sairastapauksen vuoksi yksi on joukosta tällä kertaa poissa. Nyt mukana ovat Topias, Sepeteus ja Mikko Vilkastus sekä minulle ennennäkemättöminä Ruttu Jaanana ja Maija Andersson Kristona. Jälleen osa näyttelijöiden vaatteista on omia, osa roolivaatteita tai niiden hahmotelmia.

Lukuhetki.

Ohjaaja Sakke sekä Kristo ja Mikko Vilkastus.

Jälleen pohditaan roolihahmojen toimintaa - tämähän on jatkuva prosessi, ja paljon esillä etenkin alkuvaiheessa. Miksi esimerkiksi Sepeteus toimii kuten toimii, suhtautuu naisiin kuten suhtautuu - millainen kipupiste hänellä on menneisyydessään, ja miten siihen osutaan? Miten päästään kohti tiettyä tyyppiä? Roolin rakentelussa usein kuultu lause on Sakelta "Tutki sitä!", eli näyttelijä perehtyy, pohtii ja kokeilee, mikä vaikuttaa oikealta suunnalta - ja toki tätä käydään ohjaajan kanssa läpi. Osa näyttelijöistä tykkää kokeilla ja kehittää roolia itsenäisemmin, osa taas toivoo jatkuvampaa ohjausta. Molemmat työtavat ovat toimivia, pääasia että löytää sen mikä itselle sopii.

Harjoitusten kuluessa tekstiin tulee muutoksia näyttelijöiden tarjousten ja ohjaajan ideoiden myötä. Paljon on kokeilua, miten muutokset vaikuttavat ja mikä toimii parhaiten. Näyttelijätkin ehdottavat kaikenlaista, mutta on ohjaajan asia päättää mikä hyväksytään mukaan.

Joskus täytyy vähän avittaa kolleegaa lava-asemoitumisessa...
...joskin kuljetusvälineellä se voipi olla helpompaa.

Repliikkejä käydään tarkasti läpi, pohditaan yksittäisenkin replan sävyä ja sisältöä. Toisten pohtiessa reploja he, joita ei sillä hetkellä tarvita, seuraavat tilannetta, punnertavat, polkevat kuntopyörää - pysyy vireys yllä.

Jos näyttelijää ei tarvita kohtauksessa, hän voi vaikkapa levähtää hetken katsomon puolella.

Välillä käydään myös yleisempää keskustelua siitä, miten katsoja tavoitetaan, missä sävyssä hän katsoo näytelmää ja hahmoja. Jälleen puhutaan empatian tärkeydestä - ei katsojan ole välttämättä tarkoitus sääliä hahmoja, mutta empatian kokemus, välittäminen, on tärkeä tavoite. Puhutaan myös siitä, mitä eroa säälillä ja empatialla on. Ja miten tämä kaikki vaikuttaa tämän näytelmän hahmojen rakentamiseen.

Jaana ja Kristo tässä terve!

Poissaolevaa näyttelijää korvaavat osaltaan sekä kuiskaaja (jos tarvitaan vain joku lausumaan repliikit) että myöhemmin toinen näyttelijä, jolla ei kyseisessä kohtauksessa ole omaa toimintaa. Paikkaajan läsnäololla muut kuitenkin saavat harjoitella aidommin. Sauli paikkaakin Martan roolia hyvin eläväisesti!

"Vara-Martta" ja Topias, jolle tämä varavaimokin näyttää olevan mieluinen.

Tällä kertaa osana harjoituksia katsotaan myös lähdemateriaalina 90-lukulainen dokumentti, jossa käsitellään tavallisia ihmisiä tekemässä epätavallisia ennätyksiä. Sitten pohditaan, mikä heitä ajaa tavoittelemaan moisia asioita, millaisia vaikuttimia heillä on. Ja saako näistä erikoisista persoonista häivähdyksiä Nummibodareitten hahmoihin? Mikä ajaa Eskoa, mikä hänen vanhempiaan Topiasta ja Marttaa? Mitä motiiveja muilla on? Roolihahmojen rakentaminen on todella moniulotteista työtä.

Välillä haetaan inspiraatiota lähdemateriaalivideostakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti