Passione

Onkin näköjään kolmen suora vierailuja blogiteksteissä! (Seuraavaksi tulossa on kyllä jotain ihan muuta. ;) ) Mutta tällä kertaa siis ei teatteria, vaan konsertti nimeltä Passione. Solisteina Marika Krook, Helena Lindgren ja Jorma Uotinen.

Kuva: Jyväskylän kaupunginteatteri

Suuren näyttämön katsomo oli hyvin täynnä innokasta konserttiväkeä maanantai-iltana. Avausnumeron kaikki kolme solistia esittivät yhdessä, ja muuten heitä kuultiin yksin, kaksin ja kolmin. Konsertissa tarjoiltiin italialaisia ja napolilaisia lauluja rakkaudesta, intohimosta, kaipuusta, mustasukkaisuudesta - kappaleita kuten Puhu hiljaa rakkaudesta, Poika varjoiselta kujalta, Hopeinen kuu ja Maruzzella. Lauluista oma suosikkini oli Uotisen esittämä O Sole Mio.

Helena Lindgren antoi varsin etäisen, eleettömän ja eteerisen vaikutelman. Marika Krook oli eloisampi, pisti itseään enemmän peliin huumorinkin kautta, tarjosi nautittavan laajan äänialan kuultavaksi väläytellen myös upeaa oopperalaulajaosaamistaan. (Marika muuten omisti yhden kappaleensa katsomossa olleelle Jyväskylän kaupunginteatterin kapellimestari Lasse Hirvelle, kiittäen tätä aiemmasta hyvästä yhteistyöstä.) Jorma Uotinen oli kolmikosta selkeästi eläväisin esiintyjä, ilmeikäs viihdyttäjä. Hän myös tanssi lyhyitä pätkiä - ja kun lopussa Lindgren kysyi Uotiselta, mitä tämä haluaisi vielä sanoa, Uotinen tuumasi "minä en puhu, minä pyörähtelen!" ja niin hän teki!

Kaikki kolme vaikuttivat olevan ennenkaikkea soololaulajia sikäli, että yhteisajoitus ei aina oikein täsmännyt, ainakaan Lindgrenin ja Uotisen osalta. Mutta muuten he esiintyivät yhdessäkin hyvin. Laulua kuultiin niin suomeksi, italiaksi kuin arabiaksikin, usein samankin kappaleen sisällä.

Ilman muuta täytyy kehua myös soittajamiesten nelikkoa, joka konserttia säesti! Koskettimissa Kasperi Kallio, lyömäsoittimissa Jarkko Rantanen ja kitaroissa Ossi Maristo sekä Juho Pitkänen. Soitto oli taitavaa, ja erityisesti mieleeni jäivät Mariston akustinen kitara sekä Pitkäsen sähkökitara - myös säväyttävä soolo. Muutenkin miehet pääsivät soittamaan muutaman instrumentaalikappaleen, joista pidin kovasti.

Esityksen puvustuksen oli suunnitellut Helena Lindgren, ja etenkin naisten asut vaihtuivatkin joka kappaleeseen. Uotinen vaihtoi ensimmäisellä puoliajalla kerran päähinettään, ja kysyikin yleisöltä: "huomasittehan että vaihdoin hattua?"  Lavan visuaalinen ilme oli hillitty; valkokankaalle heijastettuja kuvia Italiasta ja Napolista, sekä rauhallisia värivaloja.

Yleisö tuntui pitävän illan annista, sillä sekä solistit että soittajat saivat innokkaat aplodit kiitokseksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)