Elsan ja Annan jäinen seikkailu

Kävimme naisporukalla katsomassa Jyväskylän Tanssiopiston tanssisadun Elsan ja Annan jäinen seikkailu. Meitä naisia oli minä ja "hovissani" ikäiseni ystäväni sekä hänen tyttärensä, ennenkin apubloggareina toimineet kummityttöni Eerin (kohta neljävee) ja hänen isosiskonsa Oona (melkein kuusivee).

Elsan ja Annan jäinen seikkailu perustuu Disneyn Frozen-animaatioelokuvaan - ja sehän tuntuu olevan kaikkien pikkutyttöjen suosikki nykyään. Ainakin apubloggarit ovat ko. elokuvasta ja kaikesta siihen liittyvästä kovin tohkeissaan, joten odotukset ja tunnelma olivat korkealla. Innokasta yleisöä oli paikalla sankoin joukoin, esitys oli loppuunmyyty. Aika naisvaltaista tuntui olevan, ja monilla pienemmistä naisista yllään jotain teemaan liittyvää; joko hahmojen kuvalla varustettu vaate - kuten Eerinillä - tai hahmojen pukeutumista jäljitteleviä vaatteita.

Kuva: Matti Häyrynen

Esitykseen on yhdistelty erilaisia tanssityylejä; on balettia, katutanssia, nykytanssia, jazztanssia. Koreografejakin on kymmenen. Eri tyylien koreografiat on saatu toimimaan hienosti yhdessä, jopa yhtä aikaa tanssittuna; siinä missä hillitympi Elsa tanssii balettia, Anna pistelee vauhdikkaammin katutanssin askelin. Kun mukana on paljon eri-ikäisiä ja taidoiltaan erilaisia tanssijoita, oli ilo nähdä kuinka koreografiat oli sovitettu näille eri ryhmille kullekin sopiviksi niin, että kaikki saavat loistaa roolissaan - oli se sitten iso tai pieni. Pientä haparointiakin toki näkyi joskus, mutta kaiken kaikkiaan esitys oli nautinnollista katsottavaa. Moneen kohtaan oli saatu mukaan myös huumoria, mikä toi mukavan lisän tarinaan.

Kuva: Matti Häyrynen

Tarina eteni elokuvasta tutulla tavalla - hieman mietin sitä, olisinko pysynyt juonessa mukana jos en olisi nähnyt elokuvaa. Tosin käsiohjelmassa kerrotaan tarinan kulku, joten siitä voi paikata jos jossain kohtaa putoaa kerronnasta. Muutaman kerran katsomosta kuuluikin pienempien katsojien kysymyksiä "mitä tapahtui" tai "mikä tuo on".

Täytyy ihastella näin valtaisan joukon puvustusta ja maskeeraamista - ei varmasti mikään helppo homma! Ja kuitenkin puvut ja meikit oli suunniteltu ja toteutettu ajatuksen kanssa; niitä oli ilo katsoa. Niissä oli kiehtovia yksityiskohtia ja ne toimivat tanssiessa.

Esityksen musiikki oli kooste monenlaisia kappaleita. Frozenin suurin hitti, Let It Go, kuullaan toki. Tässä kohtaa Oona lauloi mukana - hiljakseen, mutta hänen vieressään istuessani kuulin hartaan eläytymisen. Musiikkivalinnat olivat osin yllättäviä mutta kekseliäitä, ja sopivat tarinaan ja tanssityyleihin.

Kuva: Matti Häyrynen

Pääasia ovat tietenkin lahjakkaat, ihanat nuoret tanssijat. Heitä nähtiin lavalla huima joukko, ja jokainen antoi varmasti parastaan esityksen onnistumiseksi - olipa sitten näkyvässä soolossa tai osana isompaa joukkiota. Vaikka katsomossa välillä jännitettiin kovastikin roolihahmojen puolesta, itse esiintyjien puolesta ei tarvinnut jännittää - he kyllä hoitivat osansa. Esiintymisen ilo ja yhdessä tekemisen riemu lavalla olivat vahvasti läsnä, kuten myös eläytyminen ja ihastuneisuus katsomossa.

Omia suosikkejani esiintymisen puolesta olivat ilmeikkäät Annat - niin lapsi-Anna kuin aikuisempikin Anna. Rooleissa on kaksois- tai kolmoismiehityksiä, joten muuten en tiedä ketkä näimme, mutta aikuisemman Annan nimen ehdin kysyä - häntä esitti tässä näytöksessä Sandra Telinen. Ilmeikkyyttä näkyi toki monessa muussakin roolissa, ja katsojan näkökulmasta tanssitaidon lisäksi myös muu esiintyminen vaikuttaa paljon kokonaisuuteen.

Kuva: Matti Häyrynen

Apubloggarit totesivat tykänneensä näkemästään. Eerinin mielestä parasta oli taian langettaminen Annaan, Oona piti kaikista jännistä kohdista. Oonaa jännitti myös se, kun Hans joukkoineen meni vangitsemaan Elsaa. Lumihirviö oli hirvittänyt Eeriniä etukäteen, ja lumipeikot olivat Oonan mielestä pelottavia. Myös sudet olivat Oonan mielestä sopivan jännittäviä, Eerinin mielestä ehkä liikaa. Hauskaa esityksessä oli Oonan mielestä lumiukko Olof, Eerinin mielestä se kun Elsa taikoi. Musiikista Oona tuumasi, että se oli "siinä ja tässä jännän ja hyvän välillä". Tanssinumeroista Oonan mielestä parasta olivat kaikki Elsan tanssit sekä Annan ja Elsan yhteistanssi oven eri puolilla - numero jonka aikana päähenkilöt kasvoivat lapsista nuoriksi aikuisiksi. Oona pohdiskeli sitä, olivatko esityksessä mukana kaikki kohtaukset joita elokuvassa on - ja päätyi siihen että elokuvassa oli enemmän kohtauksia. Oonan mielestä tarinassa oli helppo pysyä mukana, mutta Eerin sanoi ettei olisi tajunnut kaikkia tapahtumia ellei äiti olisi välillä auttanut ja selittänyt.

Annan (Sandra Telinen) kainalossa apubloggarit Eerin (vas.) ja Oona (oik.).
Lumihiutaleet asettuivat auliisti kauniiseen poseeraukseen mukaan.
Kuva: Mirja Niskala

Eerin kertoi esitykseen liittyen myös, että monet hänen päiväkotikaverinsa haluavat isoina Elsoiksi - "mutta eihän ne voi kun ei niillä ole taikavoimia!" Isosiskon varmuudella Oona lisäsi, ettei Elsa ole oikea ihminen vaan "Disney" (eli piirretty).

Oonan ja Eerinin äiti tuumasi, että esitys oli oikein toimiva ja lapsille tehty toteutus toimi hyvin - myös esityksen rytmi ja kestolta olivat sopivia. Näytelmän ymmärtää kun tuntee taustatarinan. Musiikki oli kivaa ja erilaista kuin elokuvassa, energistä ja sopii myös isomman nuorison makuun.

Mielelläni suosittelen näkemään tämän. Näytökset ovat loppuunvarattuja, mutta kannattaa kärkkyä peruutuspaikkoja.

Elsan ja Annan jäinen seikkailu Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)