MC175 - Minna Canthin liike ja liekki (ensi-ilta)

Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlan kunniaksi Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä keskiviikkona ensi-iltansa sai esitys nimeltä MC175 - Minna Canthin liike ja liekki. Esitys on yhteistyö Tanssiteatteri Krampin kanssa. Esityksen tekstien kerrotaan olevan paitsi Minna Canthin kirjoittamia ja Marjo Airisniemen käsittelemiä, myös peräisin Laura Lehtiseltä ja Vilja Mihalovskyltä. Kaksi viimeksimainittua ovat yös ohjanneet esityksen sekä toimineet koreografeina. Näyttämöllä nähdään kaupunginteatterista Hanna Liinoja ja Saara Jokiaho sekä Ringa Aflatuni, Ayla Brinkmann, Pablo Delahay ja Atte Niittykangas. Esiintyjiin kuuluu myös Onni Tulla, joka vastaa lisäksi äänisuunnittelusta.

Vasemmalta Pablo Delahay, Atte Niittykangas, Ringa Aflatuni, Hanna Liinoja, Onni Tulla ja Saara Jokiaho.
Kuva: Jiri Halttunen

Esitys koostuu monista eri kohtauksista jotka liittyvät toisiinsa melko löyhästi - toki yhteinen punainen lanka löytyy mm. yksilöiden arvosta ja tasa-arvoisuudesta. Suurimmaksi osaksi liitos Minna Canthiin on enemmän viitteellinen, Canthin ajatuksista ja elämästä innoittunut kuin varsinaisesti suoraan hänen kirjoituksiaan ja ajatuksiaan esittävä. Useammankin kerran tulee mieleen, että tekeminen on toki taitavaa, mutta se voisi olla missä tahansa muussakin esityksessä kuin Minna Canthin juhlavuotta kunnioittavassa.

Ringa Aflatuni ja Atte Niittykangas, taustalla Onni Tulla.
Kuva: Jiri Halttunen

Hyviä elementtejä on paljon. Esimerkiksi Ringa Aflatunin kiipeily ja liike pystysuorassa tangossa on näyttävää, ja ainakin kerran säikähdänkin ennenkuin tajuan, että hurjannäköinen hetki onkin täysin hallinnassa. Kohtaus, jossa esiintyjät esittelevät itsensä sukupuolensa mukaisesti yhteiskunnallisina ajattelijoita ja vaikuttajina - miehet syvällisinä ihmisinä, naiset lähinnä katseella arvioitavina - on kovin herkullinen. Samoin Pablo Delahayn johtama feminiininen girl power -poseerailu on hyvin mielenkiintoinen. Tuoleilta alkava tanssi on aggressiivinen, jyrkkä ja näyttävä. Loppupuolella kuullaan Onni Tullan ja työryhmän tekemä kappale, josta kyllä huomaa että esiintyjät ovat myös hyviä laulajia ja muusikoita.

Ayla Brinkmann ja Onni Tulla.
Kuva: Jiri Halttunen

Onni Tullan luoma äänimaailma sopii esitykseen, ja Asko Konttisen valot ovat hienot - hyvänä esimerkkinä valojen mukanaeläminen alkupuolen kohtauksessa, jossa sykähtely muuttuu reiveiksi ja lopulta rauhoittuu.

Etualalla Ayla Brinkmann.
Kuva: Jiri Halttunen

Osaa kohtauksista olisi mielestäni voinut lyhentää reilusti; esimerkiksi (improvisoidulla?) liikkeellä tapahtuva kunkin itsensä esittely tuntuu kestävän kauan. Kestääkö kantti -keskusteluohjelma on sinänsä oiva karikatyyri vastaavista ohjelmista, mutta erityisesti Minna Canthia siitä on vaikea löytää.

Selkeimmin Canthin läsnäolon mieltää hetkissä, jotka puvustuksenkin puolesta liittyvät hänen aikaansa. Ei siksi, että pukeutuminen olisi ratkaiseva ajatusten kannalta, vaan tuolloin ajatuksetkin ovat selkeimmin Canthin maailmasta.

Saara Jokiaho, Atte Niittykangas, Hanna Liinoja, Ringa Aflatuni, Pablo Delahay ja Ayla Brinkmann.
Kuva: Jiri Halttunen

Esityksessä on paljon hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus jää minusta hieman sekavaksi ja irralliseksi. Tulee tunne, että mukaan on haluttu saada vähän kaikkea; pikkuisen nykytanssia, hieman akrobatiaa, sarkasmia, improa, nykyaikaa, historian pukuhavinaa, musiikkia... Keskittyminen olisi voinut tehdä hyvää.

Mutta ehkä tässä kannattaa muistella pariakin Canthin kuuluisaa ajatusta: "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää" sekä "Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!"

MC175 - Minna Canthin liike ja liekki Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

Kuvassa etualalla näyttelijä Saara Jokiaho.
Kuva: Jiri Halttunen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)