Love Her Madly

Jyväskylän kaupunginteatterin sunnuntaikonserttien sarjassa viime sunnuntaina 13.10. nähtiin bändi, joka ei ylettömästi ole lavoja kuluttanut - edellisestä kiertueesta on 35 vuotta. The Doorsin musiikkia soittava Love Her Madly ilahdutti yleisöään monipuolisella setillä. Myös yleisön koostumus oli harvinaisen monipuolinen; osa todennäköisesti heitä, jotka ovat Doorsia jo aikanaan aikalaisina fanittaneet, osa sitten paljon tuoreempaa fanikuntaa.

Love Her Madlyssa soittavat ja laulavat Tapio Liinoja (laulu), Seppo ”Kala” Alajoki (kitara), Jyrki Honkonen (urut), Juuso Nordlund (basso) sekä Raimo Raappana (rummut). Solistin esitellessä bändiä kävikin ilmi, että kokemusta on yhteensä vaikka mistä ja pitkältä ajalta. Ja kyllä se kuului myös osaamisena.

Vasemmalta Jyrki Honkonen (urut), Tapio Liinoja (laulu), Juuso Nordlund (basso),
Raimo Raappana (rummut) sekä Seppo ”Kala” Alajoki (kitara).

Love Her Madlyn esiintyminen oli rentoa ja rauhallista. Kun soitto ja laulu kulkevat näin kokeneen itsevarmasti, ei tarvita mitään lisätehosteita. Tietenkään esiintymisessä ei ollut myöskään sitä nuoruuden hurjuutta ja uhoa mikä Doorsiin ja Jim Morrisoniin liittyi, mutta toisaalta kappaleiden musiikillinen anti pääsi hyvin esiin bändin ottaessa kappaleet haltuun omalla tyylillään. Eikä bändi muutenkaan yritänyt olla Doorsin suora kopio. Tapio Liinojan ääni ja laulutyyli sopivat mielestäni Doorsin musiikkiin todella hyvin.

Vas. Raimo Raappana (rummut) sekä oik. Seppo ”Kala” Alajoki (kitara).

Settiin kuului niin hitaampia kuin menevämpiäkin kappaleita, sekä suuria hittejä että ei-ehkä-niin-ilmeisiä valintoja. Saimme kuulla mm. kappaleet Cars Hiss By My Window, Been Down So Long, Hyacinth House, The Crystal Ship, Waiting For The Sun, Love Street, Alabama Song, People Are Strange, Hello I Love You, Roadhouse Blues, Summer's Almost Gone, L.A.Woman, Five to One sekä tietenkin bändin nimikappaleen Love Her Madly. Parissa kohtaa setissä oli myös Jim Morrisonin runoutta, jonka Liinoja esitti suomeksi. Runous kietoutui My Wild Love -kappaleen tunnelmaan. Riders of the Storm -kappaleessa Jyrki Honkonen soitti upean huilusoolon, josta sai ansaitut väliaplodit. Light My Fire -kappaleessa esiin pääsivät hienot syntikka- ja kitarasoolot. Moonlight Drive kuultiin suomennoksena, jossa puhuttiin luisesta kuusta. Varsinaisen setin viimeinen kappale oli ihastuttava Yes, The River Knows, jossa bändi laulajineen tunnelmoi kauniisti. Koko illan viimeisenä kappaleena encoressa kuultiin Lost Little Girl, jossa basso soi erityisen komeasti.

Vasemmalta Jyrki Honkonen (urut), Tapio Liinoja (laulu) sekä Juuso Nordlund (basso).

Konsertin visuaalinen ilme oli levollinen; ainoa muuntuvampi elementti oli taustan videokuva, joka vaihteli abstraktista 60-70-lukujen ajankuviin.

Kappaleiden välillä yleisö taputti ja huudahtelikin innokkaasti, ja myös loppuaplodit olivat kiittävät.

Kuvat blogia varten otettu bändin ja teatterin erityisluvalla.


* * * * *

Syyskauden keikat Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki), tulossa
  • Samuli Putro: Isä, poika ja pyhät naiset
  • Eino Grön 80-vuotisjuhlakonsertti
  • Ruuskanen Railio Klubi: Maria Lund - Kuudella kielellä
  • Jaakko Laitinen & Väärä raha, Wimme & Rinne
Kevään konsertit ovat tulossa myyntiin, joten sivua kannattaa seurailla!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)