Piina (Kuopion kaupunginteatteri)
Kuopion-vierailumme toisena esityksenä katsoimme Piina-näytelmän, joka perustuu Stephen Kingin romaaniin - näytelmäksi sen on kirjoittanut William Goldman. Kyseessähän on erittäin tiivis, lähinnä kahden hengen välillä tapahtuva tarina. Kirjan olen lukenut joskus kauan sitten.
Olli-Matti Oinonen on saanut ohjaukseensa painostavan tunnelman, joka tälle tarinalle on olennainen. Helpotuksen hetkiä ei juuri ole, vaan katsoja jännittää koko ajan mitä nyt tapahtuu. Muutaman kerran myös hyppäsin penkissäni.
Seppo Pääkkönen kirjailija Paul Sheldonina ja Henna Haverinen "ykkösfani" Annie Wilkesina tekevät hyvää työtä. Paulin ahdinko ja kivut ovat selkeästi esillä. Hänen puolelleen on helppo asettautua; katsoja sekä pettyy että iloitsee hänen kanssaan. Pääkkönen tekee hahmostaan sympaattisen, mutta ei pelkkää voimatonta uhria. Annieta kohtaan voi toisaalta löytää myötätuntoakin, mutta enemmän hän herättää aivan muita tuntemuksia. Haverinen ilmentää hienosti todellisuudentajun lipsumista ja mielialanmuutoksia laidasta laitaan. Ari-Kyösti Seppo sivuroolissa poliisipäällikkönä tekee sujuvaa työtä.
Olli-Matti Oinosen suunnittelema lavastus sekä Jaana Kurttilan suunnittelemat puvut ovat realistisia ja toimivia. Mökin metsästysmuistot ja toisaalta lukuisat viittaukset ilmeisen painostavaan uskonnollisuuteen luovat oman tunnelmansa. Erityishuomio ruhjeista myös maskeeraajalle (jonka nimeä en valitettavasti nettisivulta löytänyt) - maskeeraaminen ei todellakaan ole pelkkää naaman meikkaamista.
Erittäin olennainen osa tarinan jännitettä ovat myös valot ja äänet (valosuunnittelu Juho Itkonen, äänisuunnittelu Timo Pönni). Molemmat pitävät tiukasti tunnelmaa yllä täydentäen ja korostaen tapahtumia. Valolla ja pimeydellä luodaan tiukkoja kontrasteja, esiinnostoja ja piilotuksia.
Kaiken kaikkiaan Piina on napakka, otteessaan pitävä näytelmä. Stephen Kingin nimi merkitsee monille lähinnä kauhua ja osittain yliluonnollisia tapahtumia, mutta Piina perustuu nimenomaan siihen, millaisia ihmiset saattavat toisilleen olla - näin voisi tapahtua.
Yleisössä oli harvinaisen paljon nuoria katsojia - useinhan teatteri tuntuu olevan enemmän keski-ikäisten ja siitä vanhempien harrastus. Loistavaa että myös uusia harrastajia saadaan katsomoon!
Koska Kuopion-matkamme oli kaksipäiväinen, siihen sisältyi tietysti myös yöpyminen. Majoituimme Scandic Atlaksessa, jonka sijainti on "Kuopion kätevin" - torin laidalla, joten hotelli on helppo löytää, läheiseen toriparkkiin on helppo pysäköidä ja hotellilta on lyhyt matka teatterille. Aamupala on aina olennainen osaa hotelliyöpymistä, ja on ihanaa kun se on viikonloppuisin tarjolla klo 10.30 saakka - aamu-unisten kulttuuriharrastajienkaan ei tarvinnut herätä liian aikaisin saadakseen aamiasta. Ja kyllä muuten oli makoisia syömisiä vaikka minkälaisia! Kuopiossa on toinenkin Scandic-hotelli, Kallaveden rannalla sataman kupeessa. Molemmat tarjoavat Kuopion kaupunginteatteriin myös teatteripaketteja - lisätiedot ks. scandichotels.fi (linkki).
Edellisenä päivänä kävimme siis katsomassa Cabaret-musikaalin, josta juttu täällä (linkki).
Piina Kuopion kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Olli-Matti Oinonen on saanut ohjaukseensa painostavan tunnelman, joka tälle tarinalle on olennainen. Helpotuksen hetkiä ei juuri ole, vaan katsoja jännittää koko ajan mitä nyt tapahtuu. Muutaman kerran myös hyppäsin penkissäni.
 |
| Henna Haverinen ja Seppo Pääkkönen. Kuva: Olli-Matti Oinonen. |
Seppo Pääkkönen kirjailija Paul Sheldonina ja Henna Haverinen "ykkösfani" Annie Wilkesina tekevät hyvää työtä. Paulin ahdinko ja kivut ovat selkeästi esillä. Hänen puolelleen on helppo asettautua; katsoja sekä pettyy että iloitsee hänen kanssaan. Pääkkönen tekee hahmostaan sympaattisen, mutta ei pelkkää voimatonta uhria. Annieta kohtaan voi toisaalta löytää myötätuntoakin, mutta enemmän hän herättää aivan muita tuntemuksia. Haverinen ilmentää hienosti todellisuudentajun lipsumista ja mielialanmuutoksia laidasta laitaan. Ari-Kyösti Seppo sivuroolissa poliisipäällikkönä tekee sujuvaa työtä.
 |
| Ari-Kyösti Seppo ja Henna Haverinen. Kuva: Olli-Matti Oinonen. |
Olli-Matti Oinosen suunnittelema lavastus sekä Jaana Kurttilan suunnittelemat puvut ovat realistisia ja toimivia. Mökin metsästysmuistot ja toisaalta lukuisat viittaukset ilmeisen painostavaan uskonnollisuuteen luovat oman tunnelmansa. Erityishuomio ruhjeista myös maskeeraajalle (jonka nimeä en valitettavasti nettisivulta löytänyt) - maskeeraaminen ei todellakaan ole pelkkää naaman meikkaamista.
Erittäin olennainen osa tarinan jännitettä ovat myös valot ja äänet (valosuunnittelu Juho Itkonen, äänisuunnittelu Timo Pönni). Molemmat pitävät tiukasti tunnelmaa yllä täydentäen ja korostaen tapahtumia. Valolla ja pimeydellä luodaan tiukkoja kontrasteja, esiinnostoja ja piilotuksia.
 |
| Henna Haverinen ja Seppo Pääkkönen. Kuva: Olli-Matti Oinonen. |
Kaiken kaikkiaan Piina on napakka, otteessaan pitävä näytelmä. Stephen Kingin nimi merkitsee monille lähinnä kauhua ja osittain yliluonnollisia tapahtumia, mutta Piina perustuu nimenomaan siihen, millaisia ihmiset saattavat toisilleen olla - näin voisi tapahtua.
Yleisössä oli harvinaisen paljon nuoria katsojia - useinhan teatteri tuntuu olevan enemmän keski-ikäisten ja siitä vanhempien harrastus. Loistavaa että myös uusia harrastajia saadaan katsomoon!
 |
| Seppo Pääkkönen. Kuva: Olli-Matti Oinonen. |
Koska Kuopion-matkamme oli kaksipäiväinen, siihen sisältyi tietysti myös yöpyminen. Majoituimme Scandic Atlaksessa, jonka sijainti on "Kuopion kätevin" - torin laidalla, joten hotelli on helppo löytää, läheiseen toriparkkiin on helppo pysäköidä ja hotellilta on lyhyt matka teatterille. Aamupala on aina olennainen osaa hotelliyöpymistä, ja on ihanaa kun se on viikonloppuisin tarjolla klo 10.30 saakka - aamu-unisten kulttuuriharrastajienkaan ei tarvinnut herätä liian aikaisin saadakseen aamiasta. Ja kyllä muuten oli makoisia syömisiä vaikka minkälaisia! Kuopiossa on toinenkin Scandic-hotelli, Kallaveden rannalla sataman kupeessa. Molemmat tarjoavat Kuopion kaupunginteatteriin myös teatteripaketteja - lisätiedot ks. scandichotels.fi (linkki).
Edellisenä päivänä kävimme siis katsomassa Cabaret-musikaalin, josta juttu täällä (linkki).
Piina Kuopion kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Kommentit
Lähetä kommentti