Cabaret (Kuopion kaupunginteatteri)
Aina välillä on virkistävää käydä muuallakin teatterissa. Suuntasimme parisuhdemiehen kanssa Kuopioon, koska siellä on ohjelmistossa kaksikin erittäin kiinnostavaa - ja keskenään täysin erilaista - esitystä: Cabaret-musikaali ja Piina-näytelmä. (Ei sillä etteikö muukin ohjelmisto kiinnostaisi, mutta nämä pistivät ihan erityisesti silmään jo keväällä kun tutkailin tarjontaa.)
Ensimmäisenä vuorossa oli Cabaret. Musikaali perustuu Christopher Isherwoodin romaaniin, ja sen on käsikirjoittanut Joe Masteroff, säveltänyt John Kander ja sanoittanut Fredd Ebb. Kuopion kaupunginteatteriin musikaalin on ohjannut Péter Forgács. Koreografiasta vastaa Gergely Csanád Kováts.
Tarina sijoittuu 1930-luvun lopun Saksaan, KitKat-klubille ja sen läheisyyteen, kertoen cabareen ihmisistä ja heidän läheisistään. Aika ja paikka ovat erityisen merkityksellisiä siksi, että jokainenhan tietää, mitä kohti Saksassa ja koko maailmassa oltiin tuossa vaiheessa menossa - mutta näytelmän ihmiset eivät sitä tiedä.
KitKat-klubi on paikkana kimmeltävä mutta jopa brutaali, groteski, pintaa palvova (ja nuoleva) maailma. Showbisneksen lait ovat ankarat, ja heitä kannattaa miellyttää joilla on rahaa ja valtaa. Kontrastin klubille muodostavat hotelli ja hedelmäpuoti, joissa eletään tavallisempaa elämää - mikä sitten kenellekin on tavallista. Joskin elämä on kyllä osittain tavatontakin. Lavastukset ovat tarkkoja ja yksityiskohtaisia, nähtävää on paljon. Musikaalissa paljon käytetty pyörölava on upea tehoste, näyttämökuvat vaihtuvat hetkessä.
Rooleja ja väkeä lavalla on paljon, mikä luo tällaiseen musikaaliin olennaisesti kuuluvaa näyttävyyttä. Isoissakaan kohauksissa hahmot eivät ole toistensa kopioita, vaan jokaisella on oma juttunsa.
Aivan erityisesti haluan nostaa esiin seremoniamestari MC:n, jota esittää maagisesti Mikko Rantaniva. Hän on ihmisiä kuin marionetteja ohjaileva nukketaiteilija, kaiken keskellä ja kuitenkin sivussa, yläpuolella, näkyvä ja kuitenkin näkymätön vaikuttaja, aina seuraamisen arvoinen. Ilmeikäs paitsi kasvoiltaan, myös koko olemukseltaan - ja ääneltään, niin laulaessaan kuin puhuessaankin. Kädet liikkuvat runollisen kauniisti kuin itsenäiset elävät olennot.
Toisen mieleenpainuvan roolityön tekee Kai Hyttinen vaivattoman suvereenina laulajana, charmanttina Herr Schultzina. Hyttinen ja Ritva Grönberg Fräulein Schneiderina ovat yhdessä kovin sympaattisia, viattomia ja herttaisia.
Pääparina Sally Bowlesina ja Cliffort Bradshaw'na nähdään Johanna Kuuva ja Atte Antikainen. Heissä on juuri sopivasti nuoruuden intoa ja naiiviutta, jotka kuitenkin saavat kolauksen tarinan edetessä.
Musiikkinumerot ovat oikein toimivia - itsehän pidän aina eniten ison joukon muhkeista, komeasti soivista numeroista. Suuria suosikkejani oli hyvin tunnettu Raha maailman saa pyörimään, jossa vauhti ja näyttävyys vievät mukanaan. Vaikuttava oli myös ensimmäisen puoliajan päättävä musiikkinumero, jossa kansallissosialistinen aate nousee esiin - osa lähtee mukaan silmät palaen tai tyhjin katsein, osa seuraa kauhuissaan. Vahvimmin mieleeni painui yksi viimeisimmistä kohtauksista, aivan huikea maailmanlopun karuselli, jossa asiat sulautuvat toisiinsa kaikessa järjettömyydessään seremoniamestarin loikkiessa kaiken läpi.
Mutta eihän Cabaret missään nimessä synkistelyä ole. Mukana on paljon raisua menoa, ilottelua ja huumoria. Jalat nousevat korkealle, musiikki soi ja laulu raikaa. Toisista välitetään, rakastutaan ja halutaan hyvää.
Mika Paasivaaran johtama bändi soi hyvin, ja pidin siitä, että se on nostettu näkyviin - etenkin cabaree-kohtauksissahan tämä suorastaan kuuluu asiaan. Jossakin kohdin tosin laulujen sanoista ei harmillisesti saanut selvää.
Taina Natusen suunnittelema puvustus on kaunis ja hyvin ajankuvassa kiinni. Cabareen puvut ovat sopivalla tavalla yliampuvia, kun taas tavalliset vaatteet ovat realistisia. Puvuilla myös kerrotaan tärkeitä asioita, etenkin loppua kohti. Hahmojen ilmettä täydentää Sanna Virkkulan suunnittelema maskeeraus.
Myös valosuunnittelu (Lassi Gröger ja Juha Westman) tukee niin irrationaalisia kuin realistisia näkymiä. Valoilla nostetaan esiin ja häivytetään, korostetaan, kaunistetaan - ja rumennetaan.
Esityksen edetessä katsojan valtaa sydäntäsärkevä taju siitä, mihin historia on etenemässä. Näytelmässä on pieniä jippoja, joilla kansallissosialistinen aate nousee pintaan siellä täällä, huomaamattomasti kuin homeen kukinnot - mukana on myös viittaus Chaplinin elokuvaan Diktaattori. Mieleen nousee kylmäävä tunne siitä, miten totta tämä on nykyäänkin monien kohdalla. Tottele, niin saat olla rauhassa. Hymyile, hyväksy, älä kysy.
Cabaret teki minuun monella tasolla syvän vaikutuksen. Siinä on hilpeän kepeää, viihdyttävää, kimmeltävää menoa, mutta paljon myös riipaisevaa sanomaa ja ajattelemisen aihetta.
Kaksipäiväisellä teatterimatkalla tarvitaan tietysti myös yösija. Majoituimme Scandic Atlaksessa, jonka sijainti torin laidalla on Kuopion kätevin teatteriin nähden. Hotellilta oli erittäin helppo kävellä teatterille; suoraa tietä torin kulmalta niin kauan että teatteri on edessä, matkaa reilu puoli kilometriä. Hotellin respasta saa halutessaan kartan ja ohjeita. Kuopiossa on toinenkin Scandic-hotelli, Kallaveden rannalla sataman kupeessa. Molemmat tarjoavat Kuopion kaupunginteatteriin myös teatteripaketteja - lisätiedot ks. scandichotels.fi (linkki).
Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Piina-näytelmän, josta juttu täällä (linkki).
Cabaret Kuopion kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Ensimmäisenä vuorossa oli Cabaret. Musikaali perustuu Christopher Isherwoodin romaaniin, ja sen on käsikirjoittanut Joe Masteroff, säveltänyt John Kander ja sanoittanut Fredd Ebb. Kuopion kaupunginteatteriin musikaalin on ohjannut Péter Forgács. Koreografiasta vastaa Gergely Csanád Kováts.
 |
| Hely Nylund, Elina Haikka, Annamari Eerola, Mikko Rantaniva, Leea Lepistö, Annukka Waara ja Maija Pihlajaoja. Taustalla Ritva Grönberg ja Kai Hyttinen. Kuva: Sami Tirkkonen |
Tarina sijoittuu 1930-luvun lopun Saksaan, KitKat-klubille ja sen läheisyyteen, kertoen cabareen ihmisistä ja heidän läheisistään. Aika ja paikka ovat erityisen merkityksellisiä siksi, että jokainenhan tietää, mitä kohti Saksassa ja koko maailmassa oltiin tuossa vaiheessa menossa - mutta näytelmän ihmiset eivät sitä tiedä.
 |
| Johanna Kuuva ja Atte Antikainen. Kuva: Sami Tirkkonen |
KitKat-klubi on paikkana kimmeltävä mutta jopa brutaali, groteski, pintaa palvova (ja nuoleva) maailma. Showbisneksen lait ovat ankarat, ja heitä kannattaa miellyttää joilla on rahaa ja valtaa. Kontrastin klubille muodostavat hotelli ja hedelmäpuoti, joissa eletään tavallisempaa elämää - mikä sitten kenellekin on tavallista. Joskin elämä on kyllä osittain tavatontakin. Lavastukset ovat tarkkoja ja yksityiskohtaisia, nähtävää on paljon. Musikaalissa paljon käytetty pyörölava on upea tehoste, näyttämökuvat vaihtuvat hetkessä.
 |
| Edessä Annukka Waara, Mikko Rantaniva ja Leea Lepistö. Taustalla Ilkka Pentti, Riina Björkbacka, Sari Harju, Virpi Rautsiala ja Annukka Blomberg. Kuva: Sami Tirkkonen |
Rooleja ja väkeä lavalla on paljon, mikä luo tällaiseen musikaaliin olennaisesti kuuluvaa näyttävyyttä. Isoissakaan kohauksissa hahmot eivät ole toistensa kopioita, vaan jokaisella on oma juttunsa.
Aivan erityisesti haluan nostaa esiin seremoniamestari MC:n, jota esittää maagisesti Mikko Rantaniva. Hän on ihmisiä kuin marionetteja ohjaileva nukketaiteilija, kaiken keskellä ja kuitenkin sivussa, yläpuolella, näkyvä ja kuitenkin näkymätön vaikuttaja, aina seuraamisen arvoinen. Ilmeikäs paitsi kasvoiltaan, myös koko olemukseltaan - ja ääneltään, niin laulaessaan kuin puhuessaankin. Kädet liikkuvat runollisen kauniisti kuin itsenäiset elävät olennot.
 |
| Mikko Rantaniva. Kuva Sami Tirkkonen |
Toisen mieleenpainuvan roolityön tekee Kai Hyttinen vaivattoman suvereenina laulajana, charmanttina Herr Schultzina. Hyttinen ja Ritva Grönberg Fräulein Schneiderina ovat yhdessä kovin sympaattisia, viattomia ja herttaisia.
 |
| Kai Hyttinen ja Ritva Grönberg. Kuva: Sami Tirkkonen |
Pääparina Sally Bowlesina ja Cliffort Bradshaw'na nähdään Johanna Kuuva ja Atte Antikainen. Heissä on juuri sopivasti nuoruuden intoa ja naiiviutta, jotka kuitenkin saavat kolauksen tarinan edetessä.
Musiikkinumerot ovat oikein toimivia - itsehän pidän aina eniten ison joukon muhkeista, komeasti soivista numeroista. Suuria suosikkejani oli hyvin tunnettu Raha maailman saa pyörimään, jossa vauhti ja näyttävyys vievät mukanaan. Vaikuttava oli myös ensimmäisen puoliajan päättävä musiikkinumero, jossa kansallissosialistinen aate nousee esiin - osa lähtee mukaan silmät palaen tai tyhjin katsein, osa seuraa kauhuissaan. Vahvimmin mieleeni painui yksi viimeisimmistä kohtauksista, aivan huikea maailmanlopun karuselli, jossa asiat sulautuvat toisiinsa kaikessa järjettömyydessään seremoniamestarin loikkiessa kaiken läpi.
Mutta eihän Cabaret missään nimessä synkistelyä ole. Mukana on paljon raisua menoa, ilottelua ja huumoria. Jalat nousevat korkealle, musiikki soi ja laulu raikaa. Toisista välitetään, rakastutaan ja halutaan hyvää.
 |
| Elina Haikka, Leea Lepistö, Hely Nylund, Sari Harju, Mikko Rantaniva, Annamari, Eerola, Jesse-Joonas Kemppainen ja Annukka Blomberg. Kuva: Sami Tirkkonen |
Mika Paasivaaran johtama bändi soi hyvin, ja pidin siitä, että se on nostettu näkyviin - etenkin cabaree-kohtauksissahan tämä suorastaan kuuluu asiaan. Jossakin kohdin tosin laulujen sanoista ei harmillisesti saanut selvää.
Taina Natusen suunnittelema puvustus on kaunis ja hyvin ajankuvassa kiinni. Cabareen puvut ovat sopivalla tavalla yliampuvia, kun taas tavalliset vaatteet ovat realistisia. Puvuilla myös kerrotaan tärkeitä asioita, etenkin loppua kohti. Hahmojen ilmettä täydentää Sanna Virkkulan suunnittelema maskeeraus.
 |
| Annukka Waara, Maija Pihlajaoja, Hely Nylund, Mikko Rantaniva, Annamari Eerola, Elina Haikka ja Leea Lepistö. Kuva: Sami Tirkkonen |
Myös valosuunnittelu (Lassi Gröger ja Juha Westman) tukee niin irrationaalisia kuin realistisia näkymiä. Valoilla nostetaan esiin ja häivytetään, korostetaan, kaunistetaan - ja rumennetaan.
Esityksen edetessä katsojan valtaa sydäntäsärkevä taju siitä, mihin historia on etenemässä. Näytelmässä on pieniä jippoja, joilla kansallissosialistinen aate nousee pintaan siellä täällä, huomaamattomasti kuin homeen kukinnot - mukana on myös viittaus Chaplinin elokuvaan Diktaattori. Mieleen nousee kylmäävä tunne siitä, miten totta tämä on nykyäänkin monien kohdalla. Tottele, niin saat olla rauhassa. Hymyile, hyväksy, älä kysy.
 |
| Mikko Rantaniva. Kuva: Sami Tirkkonen |
Cabaret teki minuun monella tasolla syvän vaikutuksen. Siinä on hilpeän kepeää, viihdyttävää, kimmeltävää menoa, mutta paljon myös riipaisevaa sanomaa ja ajattelemisen aihetta.
 |
| Mikko Rantaniva, Atte Antikainen, Johanna Kuuva ja Sari Harju. Kuva: Sami Tirkkonen |
Kaksipäiväisellä teatterimatkalla tarvitaan tietysti myös yösija. Majoituimme Scandic Atlaksessa, jonka sijainti torin laidalla on Kuopion kätevin teatteriin nähden. Hotellilta oli erittäin helppo kävellä teatterille; suoraa tietä torin kulmalta niin kauan että teatteri on edessä, matkaa reilu puoli kilometriä. Hotellin respasta saa halutessaan kartan ja ohjeita. Kuopiossa on toinenkin Scandic-hotelli, Kallaveden rannalla sataman kupeessa. Molemmat tarjoavat Kuopion kaupunginteatteriin myös teatteripaketteja - lisätiedot ks. scandichotels.fi (linkki).
Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Piina-näytelmän, josta juttu täällä (linkki).
Cabaret Kuopion kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Kommentit
Lähetä kommentti