Samuli Putro: Isä, poika ja pyhät naiset
Jyväskylän kaupunginteatterin sunnuntaikonserttien sarjassa vuorossa oli Samuli Putro. Tupa täynnä, lava pimeäksi, yksi spotti kosketinsoittimeen. Putro kävelee aplodien saattelemana soittimen eteen ja aloittaa kappaleen Tuolla lentää pääskysiä.
Lavalle mukaan tulevat aikanaan myös Jaakko Kujala, Minttu Hellsten ja Liisa Anastasiadis. He soittavat konsertin aikana kitaroita, rumpuja, Hellsten myös ukulelea ja koskettimia. Kujala on teatterin sivuilla olevan esittelyn mukaan livelooppaaja - he, jotka asiasta ymmärtävät, osaavat varmasti myös nimetä hänen instrumenttinsa. Myös Putro soittaa konsertin aikana useampaakin kitaraa, koskettimia, sekä jonkinlaista syntetisaattoria. Mukana on myös rahiseva vinyylilevysoitin. Ilmeisen olennainen rooli äänimaailmassa on äänisuunnittelija Kari Hyvärisellä.
Hellsten ja Anastasiadis ovat myös taustalaulajia useissa kappaleissa. Heidän äänensä soivat todella kauniisti, ja esimerkiksi kappaleessa Pienet rukoukset voisi kuvitella, että läsnä on isompikin, heleä-ääninen kirkkokuoro.
Esiintymisessä on ajoittain myös performanssin piirteitä, etenkin alussa. Mitenkään tyypilliseksi rokkikeikaksi esitys ei missään vaiheessa mene, vaikka perinteisempääkin tyyliä otetaan mukaan. Putro käyttää kokoa kehoaan ilmaisussaan ja eleissään, välillä taas keskittyy hyvin eleettömästi laulamiseen. Putro kertoo itsekin, että he ovat bändin kesken päättäneet, että showmeininkiä ei juuri ole, vaan esillepano on minimalistinen. Se on myös hyvin toimiva - spottivalo jokaiselle esiintyjälle. Kappaleessa Yö peitti sinut käytetään myös taustavaloa.
Putron välispiikit ovat vilpittömän aitoja. Välillä Putro myös korjaa itseään, tai toteaa eksyneensä liian pitkään spiikkiin. Kuitenkin selväksi käy se, miten paljon hän pitää Jyväskylässä esiintymisestä, miten tärkeää hänelle on Jyväskylän keikan onnistuminen. Toisaalta hän puhuu paljon myös siitä, miten tärkeää on pitää huolta niin itsestään kuin läheisistään ja ihmissuhteistaan.
Kappaleessa Anna nyt Putro laulattaa yleisöä "enhän anna" -kohdissa, ja virnuilee lopussa miten naiset taputtavat tälle kappaleelle enemmän kuin miehet. Välillä häntä itseäänkin naurattaa, ja kun setissä seuraavana on Älä huuda mulle, Putro repeilee jälleen nauruun ja ihmettelee ääneen "kuka näitä settejä oikein laatii?!" Kieltämättä noissa kahdessa kappaleessa on vähemmän kaunosieluista parisuhteen kuvausta - kylmennyt vonkaussuhde ja kyllästyminen kännäävään naiseen.
Varsinaiseksi revittelyksi esiintyminen ei missään vaiheessa muutu, mutta kappaleiden tunnelmissa on toki paljonkin eroja sen mukaan, mistä ne kertovat. Kohta pidetään hauskaa - bisnesmiesten sikailua ja naisen (tai "tytön") ahdistelun vähättelyä. Olet puolisoni nyt - riipasevan kaunis tarina vanhuksesta, joka menettää puolisonsa. Tavalliset hautajaiset - elämästä selviytyneen naisen reipas päännosto. Kellot kappelin - mietteitä juuri häiden edellä. Totutusta poiketen - yksinäisyyttä, yhteydenotto, käsinkosketeltava talven tulon tunnelma. Arktiseen limboon - yhteiskunnassamme esiintyviä julkisia ja yksityisiä pelonpaikkoja ja niistä selviytymisiä.
Ensimmäisen setin viimeisenä kappaleena kuullaan aina yhtä vaikuttava Elämä on juhla - sen Putro esittää yksin, itseään akustisella kitaralla säestäen. Koko konsertin viimeisenä kappaleena encoressa kuullaan täysin akustinen Älkää unohtako toisianne. Putro sanookin, että tämä on kokeilu jonka hän toivoo onnistuvan - ja että "onnistuuhan se kun niin halutaan".
Koko konsertin ajan yleisö on innokasta, ja kappaleita kiitetään aplodein ja ulvahduksin. Toisaalta kuuntelemiseen keskitytään hiiskahtamatta, etenkin herkimmissä kappaleissa. Lopussa suosiota osoitetaan seisten.
Kuvat blogia varten otettu teatterin erityisluvalla.
* * * * *
Syyskauden keikat Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki), tulossa
 |
| Samuli Putro. |
Lavalle mukaan tulevat aikanaan myös Jaakko Kujala, Minttu Hellsten ja Liisa Anastasiadis. He soittavat konsertin aikana kitaroita, rumpuja, Hellsten myös ukulelea ja koskettimia. Kujala on teatterin sivuilla olevan esittelyn mukaan livelooppaaja - he, jotka asiasta ymmärtävät, osaavat varmasti myös nimetä hänen instrumenttinsa. Myös Putro soittaa konsertin aikana useampaakin kitaraa, koskettimia, sekä jonkinlaista syntetisaattoria. Mukana on myös rahiseva vinyylilevysoitin. Ilmeisen olennainen rooli äänimaailmassa on äänisuunnittelija Kari Hyvärisellä.
Hellsten ja Anastasiadis ovat myös taustalaulajia useissa kappaleissa. Heidän äänensä soivat todella kauniisti, ja esimerkiksi kappaleessa Pienet rukoukset voisi kuvitella, että läsnä on isompikin, heleä-ääninen kirkkokuoro.
 |
| Samuli Putro ja Liisa Anastasiadis. |
Esiintymisessä on ajoittain myös performanssin piirteitä, etenkin alussa. Mitenkään tyypilliseksi rokkikeikaksi esitys ei missään vaiheessa mene, vaikka perinteisempääkin tyyliä otetaan mukaan. Putro käyttää kokoa kehoaan ilmaisussaan ja eleissään, välillä taas keskittyy hyvin eleettömästi laulamiseen. Putro kertoo itsekin, että he ovat bändin kesken päättäneet, että showmeininkiä ei juuri ole, vaan esillepano on minimalistinen. Se on myös hyvin toimiva - spottivalo jokaiselle esiintyjälle. Kappaleessa Yö peitti sinut käytetään myös taustavaloa.
Putron välispiikit ovat vilpittömän aitoja. Välillä Putro myös korjaa itseään, tai toteaa eksyneensä liian pitkään spiikkiin. Kuitenkin selväksi käy se, miten paljon hän pitää Jyväskylässä esiintymisestä, miten tärkeää hänelle on Jyväskylän keikan onnistuminen. Toisaalta hän puhuu paljon myös siitä, miten tärkeää on pitää huolta niin itsestään kuin läheisistään ja ihmissuhteistaan.
 |
| Jaakko Kujala ja Samuli Putro. |
Kappaleessa Anna nyt Putro laulattaa yleisöä "enhän anna" -kohdissa, ja virnuilee lopussa miten naiset taputtavat tälle kappaleelle enemmän kuin miehet. Välillä häntä itseäänkin naurattaa, ja kun setissä seuraavana on Älä huuda mulle, Putro repeilee jälleen nauruun ja ihmettelee ääneen "kuka näitä settejä oikein laatii?!" Kieltämättä noissa kahdessa kappaleessa on vähemmän kaunosieluista parisuhteen kuvausta - kylmennyt vonkaussuhde ja kyllästyminen kännäävään naiseen.
Varsinaiseksi revittelyksi esiintyminen ei missään vaiheessa muutu, mutta kappaleiden tunnelmissa on toki paljonkin eroja sen mukaan, mistä ne kertovat. Kohta pidetään hauskaa - bisnesmiesten sikailua ja naisen (tai "tytön") ahdistelun vähättelyä. Olet puolisoni nyt - riipasevan kaunis tarina vanhuksesta, joka menettää puolisonsa. Tavalliset hautajaiset - elämästä selviytyneen naisen reipas päännosto. Kellot kappelin - mietteitä juuri häiden edellä. Totutusta poiketen - yksinäisyyttä, yhteydenotto, käsinkosketeltava talven tulon tunnelma. Arktiseen limboon - yhteiskunnassamme esiintyviä julkisia ja yksityisiä pelonpaikkoja ja niistä selviytymisiä.
 |
| Minttu Hellsten ja Jaakko Kujala. |
Ensimmäisen setin viimeisenä kappaleena kuullaan aina yhtä vaikuttava Elämä on juhla - sen Putro esittää yksin, itseään akustisella kitaralla säestäen. Koko konsertin viimeisenä kappaleena encoressa kuullaan täysin akustinen Älkää unohtako toisianne. Putro sanookin, että tämä on kokeilu jonka hän toivoo onnistuvan - ja että "onnistuuhan se kun niin halutaan".
Koko konsertin ajan yleisö on innokasta, ja kappaleita kiitetään aplodein ja ulvahduksin. Toisaalta kuuntelemiseen keskitytään hiiskahtamatta, etenkin herkimmissä kappaleissa. Lopussa suosiota osoitetaan seisten.
 |
| "Älkää unohtako toisianne." |
Kuvat blogia varten otettu teatterin erityisluvalla.
* * * * *
Syyskauden keikat Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki), tulossa
- Eino Grön 80-vuotisjuhlakonsertti
- Ruuskanen Railio Klubi: Maria Lund - Kuudella kielellä
- Jaakko Laitinen & Väärä raha, Wimme & Rinne
Kommentit
Lähetä kommentti