Huomenna hän tulee

- Mennään pois.
- Ei me voida.
- Miksei?
- Me odotetaan Godot'ta.
- Ai niin.

Vuosi sitten näin Huomenna hän tulee -näytelmän Tampereella ja tällä viikolla sama produktio vieraili Jyväskylän kaupunginteatterissa kahden loppuunmyydyn esityskerran verran. Näytelmän on kirjoittanut Samuel Beckett ja ohjannut Pentti Kotkaniemi. Rooleissa nähdään Martti Suosalo (Vladimir), Mika Nuojua (Estragon), Ville Majamaa (Pozzo) sekä Tomi Alatalo (Lucky).

Tomi Alatalo (Lucky), Ville Majamaa (Pozzo), Mika Nuojua (Estragon) ja Martti Suosalo (Vladimir).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kirjoitin tuolloin aikaisemmin näytelmästä ja silloisen jutun voi lukea täältä (linkki). Silloin totesin, että näkisin tämän hyvin mielelläni uudestaan päästäkseni siihen vielä paremmin sisään. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus - ja toisella katselukerralla osaan arvostaa näkemääni vielä enemmän. Koska tuossa edellisessä jutussa kävin näytelmää sinänsä perusteellisemmin läpi, keskityin tällä kertaa muutamiin näytelmän herättämiin mielikuviin ja pohdintoihin.

Suosalo ja Nuojua ovat tehneet yhdessä töitä yli 20 vuotta, etenkin esittäessään Kiviä taskussa -näytelmää. Ei siis mikään ihme, että heidän roolihenkilöidensä Vladimirin ja Estragonin kumppanuus on niin luontevaa. Puoli vuosisataa on yhdessä kuljettu - tai oltu kulkematta. Kumppanukset ovat takerruksissa toisiinsa; toisaalta haluavat välillä erilleen, toisaalta pelkäävät menettävänsä toisensa.

Mika Nuojua (Estragon) ja Martti Suosalo (Vladimir).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmässä esiintyy kaksi parivaljakkoa. Voimasuhteet vaihtelevat; ennalta ei välttämättä tiedä kuka on lopulta se vahvempi, kumpi pystyy ottamaan johtajan roolin. Ihmistä voi hallita monin tavoin. Säätelemällä hänen ajankäyttöään odotuttamalla itseään. Konkreettisella narulla kaulassa. Vallalla, joka näkevällä orjalla on sokeaan isäntäänsä - kumpi silloin oikeastaan on vahvemmilla?

Kun ihmistä pyytää ajattelemaan, tuleeko ajateltua mihin se saattaa johtaa? Mykkänä tottelevaa orjaa - samoin kuin mykkänä tottelevaa eläintä tai kansaa - on huomattavasti helpompi hallita kuin heitä, jotka ajattelevat itse. Ei ihme, että monissa dystopioissa tavallisen kansan pääsyä kulttuurin pariin on rajoitettu - kulttuuri tunnetusti herättää ajatuksia. Samalla herää ajatus siitä, että ihan hiljattain valtaa havitteleva päättäjä on heittänyt ehdotuksen, että kulttuurin tuesta voisi leikata, koska kulttuuri on luksuspalvelu, ei tavalliselle kansalle suunnattua tai tarpeellista. Vähemmän tukea, vähemmän kulttuuriharrastajia, vähemmän ajattelijoita - helpommin hallittava kansa?

Mika Nuojua (Estragon), Martti Suosalo (Vladimir), Ville Majamaa (Pozzo) ja Tomi Alatalo (Lucky).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmän nykyhetkessä mikään ei muutu, kaikki toistuu. Odottajilla on toive paremmasta; ajan kulumisesta, odotuksen päättymisestä. Ajankuluksi voi keksiä vaikka mitä; riitaa, jutustelua, itsetuhoisuutta, hattujen vaihtelua - aivan mitä tahansa mikä voisi auttaa hetkiä kulumaan. Ajan kulumattomuuden epätoivo ajaa ihmisiä myös meidän ajassamme puuhastelemaan kaikenlaista, myös ei-toivottuja asioita.

Näytelmään sisältyy kummallisia kohtaamisia, joista ei tiedä, ovatko ne todellisia vai eivät. Ovatko ne tapahtuneet ennenkin vai eivät? Onko tapahtunut totta jos sitä ei muista - jos sitä ei muista itse tai jos toinen osapuoli ei muista?

Vaikka odottaminen vie aikaa ja elämää, ei kerran aloitettua odottamista enää osaa lopettaakaan. Saattaahan olla, että juuri huomenna hän tulee.

- Mennään pois.
- Ei me voida.
- Miksei?
- Me odotetaan Godot'ta.
- Ai niin.

Mika Nuojua (Estragon) ja Martti Suosalo (Vladimir).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kommentit

  1. Mielenkiintoisia havaintoja. Miksi Pozzon ja Jockeyn talutusköysi lyheni, miksi Pozzo sokeutui? Selitin itselleni: he olivat antaneet omastaan hirttoköysiä tarvitseville, Estragonin ja Vladimirin kaltaisille. Pozzo sokeutui, koska ei halunnut nähdä hirttäytyjiä yhtään enempää. Samalla isäntä ja orja lähentyvät toisiaan, kunnes ovat yhtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eturivin kuningatar Satu11. huhtikuuta 2023 klo 15.23

      Kiinnostavasti pohdittu! Kiitos!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)