Rakkauden viisi vuotta (ensi-ilta)

Jyväskylän kaupunginteatterin syyskauden avasi viime torstaina, 25. syyskuuta Rakkauden viisi vuotta -musikaalin ensi-ilta. Musikaalin on kirjoittanut ja säveltänyt Jason Robert Brown, ja Jyväskylään sen on ohjannut Anssi Valtonen. Lavalla nähdään Emmi Nieminen ja Sami Ulmanen. Orkesteria johtaa kapellimestari Lasse Hirvi.

Sami Ulmanen ja Emmi Nieminen. Kuva: Jiri Halttunen

Musikaalin rakenne on omalaatuinen, ja tämä kerrotaan ennen esitystä kuultavassa kuulutuksessakin. Siinä missä Jamie (Ulmanen) kertoo rakkaustarinan omasta näkökulmastaan alusta loppuun, käy Cathy (Nieminen) sen läpi lopusta alkuun. Kerronnan rakenne vaatii katsojaltakin valppautta.

Valtosen ohjaus on ihmisyydelle herkkä; roolihahmot ovat hyvin inhimillisiä eri puolineen. Koska musikaali on miltei kokonaan läpilaulettu - muutamaa lyhyttä puherepliikkiä lukuun ottamatta - musiikin eteneminen tahdittaa pitkälti myös kohtauksia, mutta kerronta ei jää musiikin alle - tai musiikki kerronnan - vaan ne etenevät rintarinnan, toinen toistaan tukien. Myös näyttelijät tukevat toinen toisensa kerrontaa, vaikka heidän hahmonsa elävätkin yleensä eri ajassa.

Sami Ulmanen. Kuva: Jiri Halttunen

Tarinan erikoinen rakenne aiheuttaa sen, että tunnetilat saattavat vaihdella hyvinkin nopeasti, osin kulkea jopa päällekkäin. Sekä Emmi Nieminen että Sami Ulmanen eläytyvät tilanteisiin kerrassaan oivallisesti. Kumpikin sekä tavoittaa että ilmaisee tunteitaan herkkyydellä ja itseään säästelemättömällä heittäytymisellä. On kuplivaa onnellisuutta, pettymyksiä, innostumista, kaipausta, kujeilua, toiveikkuutta, surumielisyyttä, hellyyttä, ärtymystä. Kaikki tämä näkyy ilmeissä, liikkeissä, laulun sävyssä. Siinä missä Nieminen antaa sädehtivän raikkautensa puhjeta kukkaan hänen Cathynsa kulkiessa kohti rakastumisen ensihuumaa, Ulmasen ilmaisu vaihtuu riehakkuudesta kohti syvenevää tummuutta Jamien edetessä kohti viisivuotisen rakkaustarinan loppua. Kumpikin pääsee kuitenkin osoittamaan kykyjään paitsi koskettaa, myös hauskuuttaa yleisöä. Näytelmässä on oikeastaan yllättävänkin paljon komiikkaa!

Cathyn ja Jamien suhdetta rasittaa merkittävästi myös ero heidän taiteilijanurissaan; siinä missä toinen pääsee nauttimaan menestyksestään, toisen ura on lannistavan täynnä pettymyksiä. Tämä heijastuu tietysti henkilöihin itseensä, eikä voi olla vaikuttamatta heidän näkemyksiinsä toisistaan. Nieminen ja Ulmanen ilmaisevat vivahteikkaasti kokemusta omista ja toistensa tilanteista.

Emmi Nieminen. Kuva: Jiri Halttunen

Musiikki soi ja elää hyvin monimuotoisena tilanteen ja näyttelijän tunteiden mukaan. Lasse Hirven johtaman orkesterin muodostavat Hirven piano sekä kitara, basso, viulu ja kaksi selloa. Tämä kokoonpano on hurmaavaa kuultavaa! (Musikaalin musiikkia olen fiilistellyt myös YouTubesta - eihän se elävää esiintymistä vastaa, mutta kappaleita on ilo kuunnella useammankin kerran.)

Musikaaleista pitävien ei pidä säikähtää sitä, että lavalla on "vain" kaksi näyttelijää. Mahtipontisia kuoro-osuuksia tässä ei kuulla, mutta muuten musiikki on monipuolista ja äärimmäisen taitavasti esitettyä. Kokemus on intiimimpi ja sellaisena hyvin nautittava. Ulmanen ja Nieminen laulavat kumpikin pysäyttävän hienosti ja niin vaivattoman oloisesti, että musiikin vaikeustasoa ei välttämättä ihan äkkiä edes huomaa. Kummankin laulaminen elää aina tunnetilan mukaan. Äänet soivat kauniisti yksin ja yhdessä, vahvana ja herkkänä, pehmeänä ja kovana.

Tunnetilojen vaihtelu huipentuu, kun kummankin tunne on pakahduttavan tosi ja suuri; ilmaisultaan sopusoinnussa, sisällöltään ääripäissä. Näytelmän lopussa soi sama melodia kuin alussa - tarina kiertyy rakenteessa mukaisesti lähtöpisteeseensä. Jossain on aina uusi alku, jossain jotain päättyy.

Sami Ulmanen ja Emmi Nieminen. Kuva: Jiri Halttunen

Tässä musikaalissa ei ole selkeästi eroteltuja tanssinumeroita, vaan tanssi ja koreografinen liike nivoutuvat osaksi muuta ilmaisua ja kerrontaa, esimerkiksi riemun esiintuomista. Yksi ehdottomasti hilpeimmistä koreografioista on kappale, jossa Cathy (Emmi Nieminen) laulaa kesästä Ohiossa. Musikaalin koreografina on toiminut Terhi Kuokkanen.

Musikaalin lavastus sekä antaa tilaa liikkeelle ja tanssille että luo erilaisia pistemäisiä tiloja, käteviä paikanvaihtoja ilman, että lavastusta tarvitsee vaihtaa. Lavastuksessa ja esillepanossa pidän kovasti siitä, että bändi on näkyvissä - ajoittain vain himmeästi, ajoittain selkeämmin. Heidän soittoaan on mahdollista paitsi kuulla, myös katsoa - mikäli malttaa lavan tapahtumien seuraamiselta. Puvustus, maskeeraukset ja kampaukset ovat realistisia ja toimivia aina kotilökäreistä edustavampaan olemukseen. Lavastuksen ja puvustuksen on suunnitellut Eliisa Rintanen, kampaukset ja meikit Niina Vattulainen.

Emmi Nieminen ja Sami Ulmanen. Kuva: Jiri Halttunen

Jonna Rautalan suunnittelema valaistus on hyvin olennainen osa kerrontaa ja visuaalisuutta. Valoilla sytytetään ja sammutetaan tilanteita, sävytetään tunnetiloja, vaihdetaan kertojaa ja tilaa. Joskus valot myös ikään kuin kuvittavat kerrontaa, kuten räätälin kellon tarinassa. Teemu Laukkosen äänisuunnittelu luo osaltaan kerronnan kokonaisuutta.

Pääsin ensi-iltaviikolla näkemään sekä omaisten ennakon että varsinaisen ensi-illan. Molemmat olivat hyvin täynnä, ja molemmissa yleisö tuntui pitävän kovasti näkemästään. Omaisten ennakossa seuranani oli ikääntyvä äitini, joka ihasteli erityisesti näyttelijöiden ilmeitä ja toisiinsa luomia katseita eri tunnetiloissa. Heidän eläytymistään, aivan huikeita lauluääniään - sekä musiikkia kaiken kaikkiaan, bändin hienoa sointia. "Kerrassaan huippua koko esitys!"

Sami Ulmanen ja Emmi Nieminen. Kuva: Jiri Halttunen

Rakkauden viisi vuotta - musikaalissa on lavalla kaksi näyttelijää ja orkesterissa kuusi soittajaa, mutta se on tätä näennäistä kokoaan paljon suurempi esitys. Tarjolla on valtava tunneskaala erittäin taitavasti esitettynä, huumoria unohtamatta. Koskettavina hetkinä käsivarsien tunnekarvat ovat pystyssä ja kylmät väreet juoksevat alinomaa. Suosittelen täydestä sydämestäni: nähkää ja kuulkaa tämä!

Rakkauden viisi vuotta -musikaalia esitetään Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin väistötiloissa Ahti-näyttämöllä 27. maaliskuuta 2026 saakka. Musikaali teatterin sivuilla (linkki).

---