keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Avoin liitto

Nyt lopultakin tekstiä näytelmästä Avoin liitto! Kävin katsomassa tämän keväällä 2015, eli paljon ennen kuningatar-pestini alkua. Kun sitten Eturivin kunkku -kisa käytiin ja onnekseni kuningattareksi pääsin, alkoi jutunaiheita olla pian tulvimalla. Keväällä 2016 tuntui, että tokihan näytelmän uudelleen katsoisi, mutta aihetulva senkun yltyi - ja ajattelin, että ei sitten ihan keväällä ole enää niin mieltä tätä esitellä jos esityksetkin loppuvat pian. Mutta koska Avoin liitto senkun porskuttaa edelleen tässä syyskaudella - yleisön pyynnöstä - niin ilo tämä oli uudelleen nähdä ja ilo tästä on kirjoittaa!

Avoin liitto on Dario Fon ja hänen vaimonsa Franca Ramen kirjoittama musta komedia. Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tekstissä on pariskunnan omia/yhteisiä kokemuksia... Meno on aika railakasta! Avoin liitto kertoo avioparista, joka päättää "avata sänkynsä" myös muille - sivusuhteet ovat siis sallittuja. Varsinaisesti tahto tähän ei ole kuitenkaan yhteinen, ja enemmän avoimuutta tahtonutta osapuoltakin voisi muistuttaa vanhasta viisaudesta: "kannattaa varoa mitä toivoo, sillä sen voi saada".

Tiukka ote parisuhteeseen.
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän on ohjannut Iiristiina Varilo. Hänen ohjauksessaan tempo pysyy yllä, suvanteita ei ole. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin rytmikkäästi, ja säälimättömyys toinen toistaan nävertävien aviopuolisoiden välillä piirtyy terävästi esiin - huumoria tietenkään unohtamatta. Komediassa rytmi ja terävyys ovat tärkeitä elementtejä, ja Avoimessa liitossa ne ovat hyvin hallussa.

Avioparina nähdään Anneli Karppinen ja Joni Leponiemi. Heidän yhteistyönsä on toimivaa, ja varmasti Avoimen liiton pitkällä elinkaarella on osansa asiaan; roolit ovat hioutuneet ja teroittuneet, yhteinen tekeminen on luontevaa - siinä missä pariskunnan välit saavat hyvinkin epäluontevia piirteitä. Annelin liikekieli on kaunista; hän havainnollistaa roolihahmonsa tuntemuksia ja ulkoisia tapahtumia kissamaisen pehmein liikkein. Myös hänen ilmeensä ja puhetapansa ovat hyvin eläväsiä. Välillä yhteen ainoaan sanaankin on ladattu niin ilakoivaa vahingoniloa että alta pois. Vastaavasti Jonin roolihahmo on kulmikkaampi niin liikeissään kuin puheissaankin - mutta ei missään nimessä kömpelö, vaan ero korostaa hienosti sukupuolten eroja. Ja myös Jonin ilmeet ovat erittäin kertovia. Molemmat heittäytyvät rooleihinsa, Joni aivan erityisellä palolla - ja tarvittaessa jopa punoituksella!

Jälleen keskustelu käynnissä. Keskusteleminenhan on tärkeää.
Kuva: Jiri Halttunen

Miehen ja naisen asemoitumisen vaihtoja käytetään taitavasti - miten kumpikin käyttäytyy kun toinen uhittelee miten uhittelee. Lavan/asunnon rajoja käytetty hauskasti hyväksi - onko siinä seinää vai eikö ole, onko alla pudotusta vai näyttämön lattia. Myös muiden henkilöiden läsnäolo vaihtelee; välillä viitataan yleisön läsnäoloon ja jutellaan suoraan heille, välillä puhutellaan kuiskaajaa tai valomiestä - ja sitten taas mennään kohtaukseen sisälle. Samaan liittyy sekin, että kaiken kaikkiaan molempien ilmeet ja esiintyminen on tehty välillä aidoksi, välillä herkullisesti ylilyöväksi, niin että tarkoituksella esitetään esittämistä.

Karmo Menden suunnittelema lavastus on karu ja kulmikas - kuin parisuhteen tila konsanaan. Samalla lavastua on oikein toimiva, muuntuu sopivasti mielikuvien mukaan yhteiseksi asunnoksi tai muiksi tiloiksi. Mika Filpuksen äänet ja Asko Konttisen valot tukevat ja rytmittävät esitystä. Tuovi Räisäsen suunnittelema puvustus on yksinkertainen mutta asiaan juuri sopiva, ja vaatteiden vaihdot sujuvat vallan luontevasti lavalla, osana näytelmää. Etenkin Annelin vaatteissa tapahtuu kerronnallista muutosta sen mukaan, missä ollaan menossa.

Harmaata ja karua.
Kuva: Jiri Halttunen

Menin katsomaan Avointa liittoa parisuhdemieheni kanssa. Kysyin hänen kommenttejaan, ja hän tuumasi, että näytelmä oli hauska, mutta ei pääse hänen teatterikokemuksissaan kärkeen (hänen huippunsa on viime kaudella nähty Ruokahissi, ja muina suosikkeina ainakin Jekyll&Hyde sekä Mr.Parkinson). Pohdin itse, oliko tämä ehkä enemmän "naisten näytelmä", mutta hän ei kuulemma kokenut tätä siten - vaikkakin myötäili kun mietin, että näytelmässä mies esitetään huonommassa valossa kuin nainen.

Pienen näyttämön katsomo oli kiitettävän täynnä, saattoi olla loppuunmyytykin, en ole varma. Joihinkin esityksiin on kuitenkin vielä tilaa (kunhan lippuvarausta ei jätä ihan viime tippaan), joten uskallan suositella hurtin huumorin ystäville!

Avoin liitto Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti